torstai 31. joulukuuta 2020

Arki ja juhla

Joulunajan juhlakausi on tullut nyt uuden vuoden kynnykselle ja kestää vielä loppiaiseen.  Jossakin kohtaa joulukoristeet pakataan laatikoihin ja ehkä pientä haikeutta tuntien kuusi viedään pois. Alkaa taas arki.

Vaikka elämämme on pääosin arkea, olisi hienoa, jos voisimme saada siihenkin juhlan tuntua. Kuinka joulun sanomaan kuuluva taivaallinen kirkkaus voisi valaista myös tätä perusarkea? Sitaatti ruotsalaisen piispa Martin Lönnebon kirjasta ”Elämän kangas” voisi olla yksi vastaus kysymykseen:

Harjoittele viikon jokaisena päivän elämän suurinta taidetta, hyvän sydämen silmällä näkemistä. Silloin maailma tulee ikuisen maailman läpäisemäksi. Yksinkertainen tulee tärkeäksi. Pyhimys ehkä tiskaa ja tyhjentää yöastian. Kun heräät aamulla, rukoilet: ”Jumala, salli minun tänään nähdä pyhä läsnäolosi.” Näin etsit päivisin Jumalan kasvoja, et turhan järkeilyn avulla, vaan jäljittämällä hyvyyden merkkejä ja olemalla itse hyvyyden vähäinen työkalu.

Jos pyrimme olemaan hyvyyden vähäisinä työkaluina, se epäilemättä luo pyhää loistetta omaankin elämäämme. Kolossalaiskirje antaa meille myös neuvon, joka voi tuoda kirkkautta arjen harmauteen: ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.”

Arkinen elämäni voi olla jumalanpalvelusta, joka on otollista Jumalalle. Joskus ihmiset kiittävät, joskus ehkä moittivatkin. Vaatimattomat ponnisteluni samoin kuin oma vajavainen minäni ovat kuitenkin Jumalalle otollisia Kristuksen tähden. Tämän kuin muistamme, jaksamme opetella hyvän tekemistä.

Hyvän joulun toivotusten ohella toivotetaan yleensä myös onnellista uutta vuotta. Onni näyttää kuitenkin usein pakenevan etsijäänsä. Mutta kun opettelemme olemaan hyvyyden työkaluina ja pyrimme hoitamaan tekemisemme kuin Herralle, tulee onnikin vaivihkaa luoksemme.

Jos arkemme ei alkavana vuonna olekaan pelkkää juhlaa, olkoon siinä kuitenkin myös juhlan tuntua. Onnellista uutta vuotta 2021!

 

perjantai 18. joulukuuta 2020

Uskosta ja varmuudesta

Kysymys uskosta ja varmuudesta on teema, jota olen pohtinut paljon. Oletan, että moni muukin on miettinyt minun laillani sitä, onko hänen uskonsa oikeanlaista. "Pitäisikö minun tuntea Kristuksen läsnäolo jotenkin elävämmin? Näissä asioissa minua on auttanut tekemäni tutkimustyö herännäisjohtaja Jonas Laguksen parissa. 

Tutkimuksen tekemiseen kuuluu tutkimuskohteen saamien vaikutteiden selvittäminen. Yksi Lagukselle tärkeä kirja oli piispa Erik Pontoppidanin (1698 -1764) ”Uskon peili”. Pontoppidan tähdentää, että ikävöivä uskokin on jo pelastavaa uskoa – ei vasta varmuuteen päässyt usko, joka on Jumalan kristitylle suoma lahja.

Pontoppidan liitti kirjansa loppuun ranskalaisen papin Petrus Molinaeuksen kirjoituksen pelastavan uskon luonteesta. Se on erinomainen. Rohkaisuksi kaikille heikoille ja aroille tuon tässä esille Molinaeuksen keskeisimmät ajatukset. 

Luottamuksella Jumalaan on kaksinainen merkitys. Yhtäältä se on pakenemista Jumalan armon turviin. Toisaalta se on Pyhän Hengen todistus siitä, että Jumala on sovittanut meidät Poikansa kautta ja että iankaikkinen elämä on annettu meille. 

Jumalan lupaukset ovat annetut etsivää uskoa varten. ”En löydä mistään Raamatusta sellaista kohtaa, jossa sanottaisiin, että pelastusvarmuutta ei annettaisi muille kuin niille, jotka tulevat uskalluksella ja joilla on Jumalan Hengen todistus. Kaikki Raamatun esimerkit ja kehotuksen pyhään uskallukseen ja varmuuteen tähtäävät uskon vahvistumiseen ja täydellistämiseen. Mutta tästä ei seuraa, että ihminen vanhurskautettaisiin varmuudesta.

Ne, jotka vaativat pelastusta etsivältä uskolta tunnetta ja varmuutta, puhuvat Molinaeuksen mukaan itseään vastaan. He ikään kuin tahtoisivat sanoa: Sinun täytyy tuntea ja kokea, että olet vanhurskautettu tullaksesi vanhurskautetuksi Jumalan edessä. ”Mutta tämä sotii kaikkea järkeä vastaan. Ihmisenhän täytyy olla vanhurskautettu Jumalan edessä, ennen kuin hän voi tuntea ja kokea vanhurskauttamisen.”

Päinvastainen ajattelu olisi samaa kuin valjastaisi vaunut hevosen eteen. Molinaeus tiivistää keskeisen sanomansa näin:  ”Me emme nimittäin tule vanhurskaiksi sen tähden, että koemme uskovamme, vaan sen tähden, että uskomme.”

Rohkene siis luottaa sanan lupauksiin ja pidä niistä kiinni kaikissa tilanteissa. Voit jättää sisäisen varmuuden syntymisen Jumalan asiaksi. Hänellä on halu antaa tämäkin lahja syntien anteeksiantamuksen lahjan lisäksi.

 

Uskosta ja varmuudesta

Kysymys uskosta ja varmuudesta on teema, jota olen pohtinut paljon. Oletan, että moni muukin on miettinyt minun laillani sitä, onko hänen uskonsa oikeanlaista. "Pitäisikö minun tuntea Kristuksen läsnäolo jotenkin elävämmin? Näissä asioissa minua on auttanut tekemäni tutkimustyö herännäisjohtaja Jonas Laguksen parissa. 

Tutkimuksen tekemiseen kuuluu tutkimuskohteen saamien vaikutteiden selvittäminen. Yksi Lagukselle tärkeä kirja oli piispa Erik Pontoppidanin (1698 -1764) ”Uskon peili”. Pontoppidan tähdentää, että ikävöivä uskokin on jo pelastavaa uskoa – ei vasta varmuuteen päässyt usko, joka on Jumalan kristitylle suoma lahja.

Pontoppidan liitti kirjansa loppuun ranskalaisen papin Petrus Molinaeuksen kirjoituksen pelastavan uskon luonteesta. Se on erinomainen. Rohkaisuksi kaikille heikoille ja aroille tuon tässä esille Molinaeuksen keskeisimmät ajatukset. 

Molinaeuksen mukaan luottamuksella Jumalaan on kaksinainen merkitys. Yhtäältä se on pakenemista Jumalan armon turviin. Toisaalta se on Pyhän Hengen todistus siitä, että Jumala on sovittanut meidät Poikansa kautta ja että iankaikkinen elämä on annettu meille. 

Molinaeuksen mukaan Jumalan lupaukset ovat annetut etsivää uskoa varten. ”En löydä mistään Raamatusta sellaista kohtaa, jossa sanottaisiin, että pelastusvarmuutta ei annettaisi muille kuin niille, jotka tulevat uskalluksella ja joilla on Jumalan Hengen todistus. Kaikki Raamatun esimerkit ja kehotuksen pyhään uskallukseen ja varmuuteen tähtäävät uskon vahvistumiseen ja täydellistämiseen. Mutta tästä ei seuraa, että ihminen vanhurskautettaisiin varmuudesta.

Ne, jotka vaativat pelastusta etsivältä uskolta tunnetta ja varmuutta, puhuvat Molinaeuksen mukaan itseään vastaan. He ikään kuin tahtoisivat sanoa: Sinun täytyy tuntea ja kokea, että olet vanhurskautettu tullaksesi vanhurskautetuksi Jumalan edessä. 

”Mutta tämä sotii kaikkea järkeä vastaan. Ihmisenhän täytyy olla vanhurskautettu Jumalan edessä, ennen kuin hän voi tuntea ja kokea vanhurskauttamisen.” Päinvastainen ajattelu olisi samaa kuin valjastaisi vaunut hevosen eteen.

Molinaeus tiivistää keskeisen sanomansa näin:  ”Me emme nimittäin tule vanhurskaiksi sen tähden, että koemme uskovamme, vaan sen tähden, että uskomme.”

Rohkene siis luottaa sanan lupauksiin ja pidä niistä kiinni kaikissa tilanteissa. Voit jättää sisäisen varmuuden syntymisen Jumalan asiaksi. Hänellä on halu antaa syntien anteeksiantamuksen lisäksi myös tämä lahja. 


torstai 10. joulukuuta 2020

Valoa pimeyteen

 Kävin tänä aamuna paikallisessa kaupassa. Ostin iltapäivälehden, jonka pääjuttuna oli uutinen kolmen nuoren Helsingin Koskelassa tekemästä murhasta. Kaupasta lähtiessäni silmiini osui Tamperelainen-lehden lööppi, jonka mukaan tamperelaisten nuorten väkivalta on yhä raaempaa.

 Menneen vuoden aikana olemme kuulleet liian monta uutista kiusaamisesta ja väkivallasta, johon nuoret ihmiset ovat syyllistyneet. Runsas vuosi sitten kirjoitin tällä palstalla niin ikään väkivallasta. Silloin blogini sai aiheensa Kuopiossa tapahtuneesta koulupuukotuksesta.

 Avuttomuutta ja surua tuntien pohdiskelen nytkin: mitä kaikkea meidän pitää vielä varautua kuulemaan? Vaaranamme on yhtäältä tottuminen pahaan, toisaalta pelon valtaan joutuminen. Miten voimme välttää lankeamasta jompaankumpaan?

 Itseäni on rohkaissut Jeesuksen sana siitä, että  varpunenkaan ei putoa maahan Taivaallisen Isän sallimatta. Ovatpa hiuskarvammekin lasketut. Toisaalta Raamattu puhuu suoraan myös siitä, että me elämme langenneessa maailmassa, jossa on monenlaista pahaa.

 Syyt väkivallan lisääntymiseen ovat epäilemättä moninaiset. Pidän kuitenkin ilmeisenä, että etääntyminen kristillisestä uskosta on tässä yksi olennainen tekijä. Missä valo vähenee, siellä pimeys lisääntyy. Tätä ei aina ymmärretä. Yritetään elää hyvää ilman valon lähdettä - Jumalaa. 

 Kolmannen adventin päähenkilö Johannes Kastaja kehotti ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen ja ottamaan vastaan Vapahtajan. Tämä kutsu on tänäänkin mitä ajankohtaisin.

 Rukoillaan Hämenkyrön ja sen asukkaiden puolesta ja tehdään kukin voitavamme, jotta evankeliumin valo saisi loistaa, tulla vastaanotetuksi ja poistaa pimeyttä kotikunnassamme.  

 

torstai 3. joulukuuta 2020

Adventtihaaste

 

Seurakuntamme YouTube –kanavalla pyörii joulukalenteri, joka on tarkoitettu seurakuntamme nuoremmalle väelle, mutta ilahduttaa toki vanhempiakin.  Haluaisin mainita toisestakin mahdollisuudesta ”avata luukkuja”. Se on edellisen tavoin jokaisen kännykän käyttäjän ulottuvilla.

Suomen Pipliaseura on julkaissut tänä syksynä digitaalisessa muodossa olevan Uuden testamentin käännöksen, jota voi lukea tai kuunnella suoraan puhelimesta.  Käännöksessä on ajateltu parikymppistä suomalaista, mutta teksti toimii kaikenikäisille. Raamatunkäännöksen lukijana on näyttelijä Krista Kosonen.

Kirkkoraamatun rinnalla käytettäväksi tarkoitettu Uuden testamentin käännös (UT 2020) on ladattavissa esim. Play Kaupasta. Kirjoita hakukenttään ”piplia” ja klikkaa ”Piplia – Raamattu.fi”. Tunnistat oikean sovelluksen vaaleanpunaisesta logosta, jossa on risti.

Haastan sinua tutustumaan tähän käännökseen. Jouluevankeliumin sisältävässä Luukkaan evankeliumissa on 24 lukua. Jos luemme tai kuuntelemme kunakin joulukuun päivänä yhden luvun, tulee koko evankeliumi luetuksi jouluun mennessä. Samalla tulee kerranneeksi Raamattua, jonka tuntemisen voidaan edelleen katsoa kuuluvan yleissivistykseen.

Sivistyksen lisäksi haasteeseen tarttuva voi saada valoa ja toivoa, joka auttaa häntä jaksamaan elämän moninaisissa haasteissa.  ”Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

torstai 26. marraskuuta 2020

KIRKKOHERRAN TIEDOTE 25.11. 2020

Kunnassa on tehty 25.11. uusi päätös Koronan leviämisen estämiseksi ja kunnan toimintakyvyn varmistamiseksi. Tästä päivästä vuoden loppuun on voimassa rajoitus, jonka mukaan julkisiin tilaisuuksiin voi osallistua enintään 20 henkeä – ollaan sitten sisällä tai ulkona.  Yksityistilaisuuksiin voi osallistua max.  10 henkeä.

Tämä päätös vaikuttaa seurakunnan toimintaan monin tavoin. Hiljattain julkaistussa joulutiedotteessa olevat tiedot perustuvat kunnan päätöstä edeltäneeseen tilannearvioon. Nyt tiedotteen joulunaikaa koskeva osuus menee suurelta osin uusiksi.  Pyydämmekin teitä seuraamaan seurakunnan kotisivuja, muuta someviestintää sekä paikallislehden ilmoituksia. Jotakin voin kuitenkin sanoa jo nyt.

Myötätuulen kokoontumiset peruuntuvat toistaiseksi. Seurakunnan yhteiset jumalanpalvelukset siirtyvät nettiin - ne pidetään ilman läsnäolevaa seurakuntaa. Kuorojen toiminta lakkaa ainakin vuoden loppuun asti. Kauneimpien joululaulujen laulaminen ei ole nyt mahdollista ulkonakaan. Toivomme että voitte löytää seurakuntamme nettisivuilta  tai muualta verkosta itsellenne sopivan laulu- tai  musiikkitilaisuuden. Nettitarjontaa kannattaa seurata muutenkin aktiivisesti.  Aattohartaudet toteutetaan uudella tavalla: kirkossa järjestetään monia lyhyitä hartaushetkiä vartin välein.

Seurakunnan eri työmuodot tiedottavat omista tilaisuuksistaan sitä mukaan, kun uusia suunnitelmia ehditään tehdä. 

 Hygieniaan liittyvät perusohjeet – käsien pesu, käsidesi, yskiminen hihaan, turvavälit -  ovat luonnollisesti edelleen voimassa, mutta maskin käyttöä suositellaan nyt entistä painokkaammin. Maskin käyttö on lähimmäisen huomioimista ja yhteisen vastuun kantamista.

Varmuuden vuoksi on todettava, että 20 hengen rajoitus koskee lähtökohtaisesti myös hautajaisia, kaste- ja vihkitilaisuuksia Haluan kiinnittää huomiota myös seurakunnan tilojen eteisissä tapahtuviin kohtaamisiin. Näissä tiloissa on muistettava säilyttää maltti ja välttää kiirettä. Näin turvavälit voidaan säilyttää ja vältytään turhilta riskeiltä.

Joulusta näyttää tulevan toisenlainen kuin vielä muutama viikko sitten ajattelimme. Tähän meidän on nyt mukautuminen. Valo kuitenkin loistaa pimeyden keskellä – tämä on joulun sanoma. Siksi tahdon kaikesta huolimatta toivottaa teille valoisaa ja siunattua joulunaikaa!

 

 


 

 

keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Uskonpuhdistuksen lähteillä

 Kirkossamme vietettiin viime sunnuntaina uskonpuhdistuksen muistopäivää. Meidän onkin hyvä palauttaa reformaation ydinasiat mieleen yhä uudelleen. Keskeisin Lutherin löydöistä on Raamatun oppi ansaitsemattomasta armosta, jonka Jumala meille lahjoittaa Kristuksen kautta. Sunnuntain teemaan liittyen muistelen hieman myös omia vaiheitani.

Koin kouluvuosinani 1970-luvulla herätyksen, joka johti uskon syntymiseen rippikoulussa. Ensimmäiset uskossa eletyt vuodet eivät kuitenkaan olleet kovin iloista aikaa.  Ongelmaksi tuli se, että en pystynyt elämään sillä tavalla kuin kristityn olisi käsitykseni mukaan pitänyt. Omatunnon syytökset tahtoivat viedä rauhan.

1980-luvun alkupuolella sielunhoitajani suositteli minulle Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen lukemista. ”Sen kautta moni on löytänyt avun”, hän totesi. Tästä lähti tutustumiseni teokseen, jossa uskonpuhdistaja käsittelee juurta jaksain sitä, kuinka ihminen pelastuu. Sittemmin tein Pro Gradu –tutkielmani tästä Lutherin kirjasta.

Luther oppi kokemuksen koulussa, että ihmisen oma hurskaus on aina vaillinaista. Jumala tahtoo kuitenkin pelastaa ihmisen kaikesta tämän puutteellisuudesta huolimatta. Tämä tapahtuu sillä tavalla, että ihminen kuuntelee evankeliumia ja turvautuu sen rohkaisemana Jeesukseen Kristukseen.

 Lutherin selitysteos kirkastaa Kristuksen sovitustyön merkitystä verrattomalla tavalla. Se rohkaisee uskossa heikkoja luottamaan armon riittävyyteen. Esimerkkinä tästä otettakoon katkelma Gal. 1:4:n selityksestä (käytän lainauksissa Jukka Thurénin käännöstä).

Kristus on todella annettu kuolemaan meidän syntiemme tähden, ei meidän vanhurskautemme tai pyhyytemme vuoksi. Syntimme ovat todellisia, suuria, lukuisia, jopa loputtomia ja voittamattomia. Älä kuvittelekaan niitä pikkuisiksi, sellaisiksi, jotka voi omin neuvoin pyyhkiä pois. Mutta älä myöskään heitä toivoasi niiden suuruuden takia, kun elämäsi varrella tai kuoleman hetkellä niitä tosiaan tunnet. Opi näistä Paavalin sanoista, että Kristusta ei ole uhrattu kuviteltujen eikä piirustettujen vaan todellisten syntien tähden, ei vähäisten vaan isojen, ei yhden ja toisen synnin vaan kaikkien, ei voitettujen vaan voittamattomien vuoksi, sillä yksikään ihminen tai enkelikään ei voi nujertaa vähäisintäkään syntiä.” (s. 53-54)

Rohkaisevia sanoja heikolle uskolle kaikkia omatunnon syytöksiä ja inttämisiä vastaan! Rohkaistukaamme Lutherin tavoin uskomaan aina uudelleen, että Kristus on tullut auttamaan myös meitä.

torstai 29. lokakuuta 2020

Haavoittunut luottamus

Psykoterapiakeskus Vastaamo on ollut viime päivinä tikun nokassa. Tehty tietomurto ja kiristäjän vaatimukset ovat kuin rikosromaanista. Tietomurron seuraukset koskettavat ennen kaikkea heitä, jotka ovat olleet asiakkaina Vastaamossa. Samalla tapahtunut koskettaa kansalaisia laajemminkin. Nyt kysytään: ovatko minua koskevat tiedot turvassa? Voinko kertoa itsestäni luottamuksellisia asioita ilman, että joudun pelkäämään niiden joutumista vääriin käsiin?

Kirkko on antanut sielunhoidollista apua niin kauan kuin se on ollut olemassa. Luottamuksellisuus on kaikkien keskustelujen lähtökohta. Erityisesti omaatuntoa painavista asioista pitää voida kertoa avoimesti ilman pelkoa siitä, että asiat tulevat toreilla vastaan. Tällaisen luottamuksen vahvistamiseksi ja tukemiseksi pappia sitoo rippisalaisuus. Pappi ei saa paljastaa ripissä kerrottuja asioita kenellekään. 

Seurakuntalaisten on hyvä muistaa, että mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun on olemassa myös kirkossa - ei vain terapiakeskuksissa. Itse olen saanut apua omiin kysymyksiini molempien tahojen kautta. Siksi tahdon myös rohkaista teitä käyttämään näitä mahdollisuuksia. Jokainen tarvitsee joskus toisten apua, monet myös ammatillista apua.

Meillä on mahdollisuus toimia olla kuuntelevana korvana myös toinen toisellemme. Silloin kun, joku kertoo meille jotakin omasta elämästään,  se on suuri luottamuksen osoitus. Sen mukaisesti on oltava tarkkana, ettei epähuomiossa tai ajattelemattomuuttaan kerro eteenpäin asioita, joita ei ole tarkoitettu kahvipöytäkeskusteluihin. Juorut on syytä panna poikki omalla kohdalla. 

Hyvä yhteiselämä ihmisten välillä ja koko yhteiskunnassa perustuu luottamukseen. Pyrkikäämme vaalimaan ja rakentamaan sitä omalta osaltamme siellä, missä kulloinkin olemme. 

perjantai 16. lokakuuta 2020

Löydettyjä helmiä

 Tarkoitukseni on tällä palstalla kirjoittaa paitsi seurakuntamme ja kirkkomme ajankohtaisista asioista myös opettaa ja julistaa - siis toimia papin varsinaisessa tehtävässä. Toivon voivani jakaa jotakin siitä, mitä olen elämäni varrella oppinut kristittynä elämisestä. Osa on kirjoista, osa kantapään kautta opittua. 

Olen viime vuoden syksystä alkaen kirjoittanut Kotimaa 24:een blogeja, joiden tähtäyspisteenä on hengellisen elämän tukeminen. Tuntuu luontevalta jakaa näitä asioita myös tällä foorumilla. On varmaan niin, että mitä helpommin ja useammalta foorumilta opetusta on saatavilla, sitä useammat siitä myös hyötyvät. Niinpä tulen jatkossa laittamaan Kotimaassa ja mahdollisesti muissa lehdissä julkaistuja kirjoituksiani myös tälle palstalle. 

Toivon mukaan nämä löytämäni helmet voivat ilahduttaa ja rohkaista sinuakin!


Löydetty helmi 2: Hän vastaa ajallaan ja tavallaan 

Rukousta on verrattu sielun hengitykseen. Niin kuin ihminen tarvitsee alati happea pysyäkseen hengissä, samoin uskokin tarvitsee alati uudistumista rukouksen kautta. Silti rukous tahtoo jäädä. Se ei ole meille helppoa eikä luontaista. Siksi tarvitsemme opastusta ja rohkaisua rukoilemiseen.

Törmäsin lukioaikana norjalaisen prof. Ole Hallesbyn kirjaan Rukouksen maailmasta (sittemmin julkaistu nimellä Rukouksen ihmeellinen maailma). Tekijän rukouksena on ollut, että hän saisi julistaa rukouksen evankeliumia silti tinkimättä rukouselämän laeista. Mielestäni kirjoittaja on onnistunut tässä pyrkimyksessä. Olen vuosien varrella palannut kirjan ajatuksiin yhä uudestaan.

Useimmiten olen lukenut jaksoa, joka käsittelee rukouksen vaikeuksia. Hallesby tuo tässä yhteydessä esille kolme asiaa. Ensinnäkin luulemme, että meidän on autettava Jumalaa täyttämään pyyntöjämme. Tämä on kuitenkin erehdys, joka tekee rukouksestamme väsyttävää ponnistelua. Hallesby ottaa Jeesuksen äidin menettelyn Kaanan häissä esimerkiksi oikeasta rukouksesta. Kiusallisessa tilanteessa Maria meni ja kertoi syntyneestä vaikeudesta Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Tätä on rukous, omien ja toisten vaikeuksien tuomista Herran eteen.

Hallesby kirjoittaa: Mutta rukoukseemme tulee rauhaa aivan erikoisessa mielessä, kun meille selviää, että me puhuttuamme Jeesukselle asiasta olemme jo suorittaneet oman osuutemme. Siitä lähtien on asia Hänen huomassaan. Siitä lähtien on Hän vastuussa, mikäli rohkenemme käyttää näin lapsellista sanaa. Ja rohkenemmehan me! Tämän kun muistaisimme, niin monien huolten ote meistä vähenisi.

Toiseksi Hallesby tuo esille ihmisen taipumuksen komentaa Jumalaa. Rukoilijalla voi olla mielessään valmiina käsitys, miten Jumalan tulisi vastata hänen pyyntöönsä.  Jumalan vastaukset ovat kuitenkin usein toisenlaisia kuin me itse odotamme. Jeesuksen äiti on tässäkin tilanteessa esimerkkinä rukoilijalle. Hän sai Jeesukselta tylyn tuntuisen vastauksen pyyntöönsä: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Maria ei kuitenkaan menettänyt luottamustaan Jeesuksen, vaan ohjeistaa häissä olevia palvelijoita: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.” Kertomuksen lopun tiedämme.

Hallesby rohkaisee:  ”Jos Henki saa opetetuksi meille, ettemme joudu vaaraan jättäessämme rukouksenkuulemisen ajan ja tavan Jumalan huomaan, niin silloin tulee rukoushetkistämme todellisia lepohetkiä. Silloin näemme, ettei Jumala ainoastaan täytä pyyntöämme, vaan että Hän tahtoo suoda meille kaikkein parhaan ja runsaimman rukouksenkuulemisen, mikä ikinä on hänen kaikkitietäväisyytensä ja kaikkiviisautensa vallassa. Siksi Hän lähettää rukouksenkuulemisen juuri sinä hetkenä, jolloin se on meille ja Hänen asialleen suurimmaksi hyödyksi. Siksi Hän myöskin lähettää sen sillä tavalla, josta jää enin ja pysyväisin vaikutus elämäämme.”

Kolmas vaikeutemme on se, että unohdamme rukoilla Jeesuksen nimeen. Silloin kun Jumala tuntuu olevan läsnä ja sydämessä on taivaallista lämpöä, rukoukseenkin on helppo käydä.  Mutta kun sitten tulee pilvisempiä päiviä, jolloin eikä tunneta Jumalan läsnäoloa, iloa eikä huolenpitoa muista, silloin rukouskin helposti lakkaa. Hallesbyn mukaan syynä tähän on se, ettemme ole oppineet rukoilemaan Jeesuksen nimeen. Tämä käy ilmi siitä, että rohkeus rukoilla häviää omien tunteiden ja kokemusten vaihtumisen myötä. Ihminen onkin rukoillut oman uskonsa ja rakkautensa nimeen.

Rukoilijan on opittava, että hänen rukouksensa kuullaan Jeesuksen tähden, ei hänen uskonsa palavuuden, uskollisuutensa tai sydämensä puhtauden vuoksi. Muuten rukouselämä jää helposti takerruksiin alakuloisuuteen tai muuttuu hengettömäksi velvollisuuden täyttämiseksi.

Mutta miten vapauttavalta tuntuukaan rehellisestä sielusta, joka näkee sydämensä maailmallisuuden ja hengettömyyden, uskon, rakkauden ja huolenpitonsa puutteensa, miten vapauttavalta tuntuukaan, kun sille selviää, ettei meidän tarvitsekaan rukoillessamme  ponnistautua hengellisyyteen, jota vailla olemme rukoilemaan ruvetessamme. Eikä meidän liioin tarvitse pönkittää vähäistä uskoamme niin mahtavaksi kuin suinkin. Ei myöskään puhaltaa kylmään sydämeemme saadaksemme sammumaisillaan olevan huolenpidon taas leimahtamaan liekkiin. Eipä suinkaan, rukoillessamme ei meidän ylipäänsäkään tarvitse harjoittaa tällaista hengellistä voimistelua. Yksi vain on tarpeen: meidän on kerrottava tilamme Jumalalle, sanottava miten on uskomme, huolenpitomme, maailmallisen ja rukoukseen väsyneen sydämemme laita ja sitten rukoiltaa Jeesuksen nimeen.

Hallesbyn mukaan rukous on olemukseltaan Jeesuksen päästämistä omaan hätään ja avuttomuuteen. Rukous Jeesuksen nimeen on avuttoman katsahdus armorikkaaseen ystäväänsä. Se onkin varsinaisena rukouksena rukouksessamme.

Hallesby sanoo, että hänen kirjansa ei pyri tarjoamaan enempää kuin muutaman yksinkertaisen rivin väsyneille rukoilijoille. Se on myös tämänkertaisen kirjoitukseni tarkoitus. Rohkaistu käymään kaikkine asioinesi Herran luo ja jättämään ne hänen hoitoonsa! Hän vastaa ajallaan ja tavallaan. (julkaistu Kotimaa 24:ssa 1.10.2020)

PS. Muistakaa meitä työntekijöitä esirukouksin. NÄin teette mitä tärkeintä palvelutyötä. Kotisivuiltamme löytyvä rukousmuistio (välilehdellä "osallistu") on tarkoitettu tässä avuksenne. 


Esikatselu
Julkaise

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Maskit käyttöön!

Koronarintamalta kuuluu huonoja uutisia. Epidemia lähtenyt huolestuttavasti uuteen kasvuun. THL on päivittänyt 24.9.2020 suositusta kasvomaskien käytöstä kansalaisille. Suositusta on täydennetty koronaepidemian kiihtymis- ja leviämisvaiheiden ohjeilla.  Olemme keskustelleet asioista myös paikkakunnan ylilääkäri Tuomas Parmasen kanssa.

Suositamme nyt, että seurakuntalaiset pitäisivät maskia sekä kirkossa että muissa seurakunnan toimitiloissa. Maskin kanssa vaihtoehtoinen käytäntö on visiirin käyttö, jollaisia olemme nähneet esim. paikallisen apteekin työntekijöillä. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun ollaan pienemmissä tiloissa ja turvaetäisyyksien toteutuminen on epävarmaa.

Turvavälien mahdollistamiseksi tehdään uusia konkreettisia toimia: Pyhäinpäivän iltakirkko sekä kauneimmat joululaulut –tilaisuudet jaetaan useampaan osaan. Kenties jokin muukin joulunajan tilaisuus. Saattaapa olla, että joku tapahtuma pidetään ulkona tai striimataan. Tätä mietitään nyt.

Turvavälien lisäksi pyydämme kaikkia kiinnittämään entistä tarkemmin huomiota käsihygieniaan. Eli käsiä tulee pestä usein, minkä lisäksi käsidesiä kannattaa käyttää. Ja tämä lienee jo itsestään selvää: tilaisuuksiin tullaan vain terveenä.

Kahvituksia pidetään harvoin, niin kauan kuin tilanne on mikä on. Silloin kun tarjoilu nähdään perustelluksi, käytetään ”Take away” –periaatetta, jossa tarjottava annostellaan valmiiksi. Säilytetään kuitenkin näissäkin hetkissä maltti ja sen mukainen turvaväli, vaikka puhuttavaa olisikin kertynyt.

Ylilääkäri suosittaa vapaaehtoisuuteen perustuvan osallistujalistan keräämistä tilaisuuksissamme. Tässä ideana on se, että jos tulee ilmi koronatartuntoja, altistuneet saadaan nopeammin tavoitettua. Nimilistoja säilytetään kuukausi tilaisuuden jälkeen, minkä jälkeen ne hävitetään. Pyydämme teitä yhteistyöhön tässä asiassa – käytäntö on kaikkien parhaaksi!

Lopuksi. Näiden suositusten tarkoituksena on paitsi varjella meistä jokaista myös mahdollistaa seurakunnan kokoavan toiminnan jatkuminen. Tilannetta seurataan, ja ohjeita annetaan kulloiseenkin tilanteeseen reagoiden. Tämä voi merkitä välillä käytäntöjen kiristymistä, välillä höllentymistä.

Pyrkikäämme säilyttämään usko, toivo ja rakkaus kaikesta huolimatta.

maanantai 28. syyskuuta 2020

Seurakunnan toimintaesite vai lehti-ilmoitukset?

 

Tiedottaminen on monien yhteisöjen pysyvä haaste. Seurakunta ei tee tässä poikkeusta. Meillä ei ole talossa tiedottajaa, joka koordinoisi hommaa. Niinpä yritämme kukin omalla työsarallamme toimia parhaaksi katsomallamme tavalla ja tavoittaa niitä ihmisiä, joiden parissa erityisesti teemme työtä. Nuorisotyössä  korostuu sähköinen viestintä, esim. Whatsapp ja Instagram. Vanhempi sukupolvi ei ehkä ole edes kuullut moisista. On totuttu lukemaan paikallislehtiä ja katsomaan sieltä, mitä missäkin tapahtuu.

Noin vuosi sitten päädyimme laajentamaan joulunajan ohjelmaa paastonajan kynnykselle ulottuvaksi kausitiedotteeksi. Kevätkaudelle tehtiin oma ohjelmansa, ja nyt syksyn kynnyksellä ilmestyi uusin tiedote. Tarkoituksenamme on ollut koota yksiin kansiin se, mitä seurakunnassa eri työmuodoissa tapahtuu. Jakelumuodoksi on valittu kauppojen auloihin, Tokmannille ja kirjastoon viedyt telineet, joista ohjelmat ovat noudettavissa. Lisäksi esitteitä on saatavissa seurakunnan toimipisteissä – ja työntekijältäkin voi sellaista pyytää.

Samalla kun olemme yhden esitteen taktiikalla vähentäneet irrallisten lippujen ja lappujen määrää, olemme vähentäneet lehti-ilmoittelua. Tässä on tullut myös kompurointia seurakunnan taholta. Joistakin tapahtumista ilmoittaminen on jäänyt tekemättä, mitä pahoittelen. Vaikka vähennämme ja tiivistämme lehti-ilmoittelua, emme luovu siitä. Tiedottaminen paikallislehdenkin palstoilla jatkuu – näin ennen kaikkea toimintamuotojen käynnistyessä. Seurakunnan vanhempaa väkeä koskevista tilaisuuksista tullaan myös kertomaan lehtien palstoilla. Toivomme  kuitenkin, että kausiesitteet tulevat tutuiksi ja otetaan käyttöön. Niistä samoin kuin seurakunnan nettisivuilta löytyy lehti-ilmoituksiin verrattuna paljon enemmän tietoa. Älä siis seuraa pelkästään lehti-ilmoituksia.

Tiedottaminen ja viestintä on haaste, jonka haluaisin kohdistaa myös jokaisella seurakuntalaiselle. Hyvän sanoman kertominen on kaikille uskottu tehtävä. Yksi luonteva tapa käydä toimeen on ottaa kaupoista tai seurakunnan toimitiloista itselleen useampia esitteitä ja antaa niitä ystäville, naapureille ja työtovereille. Kun löydät esitteestä jotakin sellaista, joka on sinulle merkityksellistä, voit kertoa asiasta myös toisille ja ojentaa esitteen. Samalla voi kertoa, mistä niitä jatkossa saa.

 

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Siunattu striimi

 

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Näin voisi ehkä sanoa jopa Koronaviruksesta. Seurakunnallisen työn kehitys on saanut poikkeuksellisen kevään aikana mojovan sysäyksen. On alettu tekemään striimejä ja videoita, vaikka ei ollakaan alan asiantuntijoita. On menty ennestään tuntemattomalle maaperälle. Kirkossa on tässä yhteydessä puhuttu digiloikasta.

Striimauskäytäntö on tuonut monia sellaisia ihmisiä sanan kuuloon, jotka eivät syystä tai toisesta olisi tulleet kirkkoon. Jonkun on vaikea saada kyytiä, joku on saattanut kokea kirkon kynnyksen olevan itselleen korkea. On hienoa, jos voimme palvella teitä jatkossakin nykytekniikalla. Näinkin voi siunaus levitä.

Työyhteisössämme on mietitty paljon siitä, miten striimit toteutettaisiin. Silloin kun kirkkoon ei saanut tulla, striimin tekeminen oli aika yksinkertaista. Pappi ja kanttori vierekkäin, kamera puolentoista metrin päähän, rec-napin painallus. Ja katso, kotona saattoi osallistua messuun kahvikuppi kädessä keittiön pöydän ääressä tai sohvalla.

Nyt ovat kirkot onneksi taas auki. Samalla striimaus on tullut haastavammaksi, kun pitää ajatella sekä läsnäolevaa seurakuntaa että striimin seuraajia. Teknisiä yksityiskohtia on monia. Tärkein lienee äänen kuuluvuus. Kuvankin taso saisi olla kohtalainen. Olemmekin kiinnostuneitä siitä, miten striimit ovat kuuluneet ja näkyneet sekä siitä, mitä odotatte. Toivon tästä palautetta sähköpostiini jorma.pitkanen@evl.fi.

Tulevan syksyn aikana striimejä lähetetään 13.9., 11.10., 8.11.; 29.11. ja 25.12.  – jos Jumala suo ja laitteet toimivat. Vielä rohkaisen teitä seuraamaan seurakunnan someviestintää laajemminkin. Tutustukaa videoihin, kuunnelkaa podcasteja,  seuratkaa facea ja instaa.

Lämpimästi tervetuloa mukaan seuraamaan lähetyksiämme – ja toki kirkkoon myös!

Jorma