Uskosta ja varmuudesta

Kysymys uskosta ja varmuudesta on teema, jota olen pohtinut paljon. Oletan, että moni muukin on miettinyt minun laillani sitä, onko hänen uskonsa oikeanlaista. "Pitäisikö minun tuntea Kristuksen läsnäolo jotenkin elävämmin? Näissä asioissa minua on auttanut tekemäni tutkimustyö herännäisjohtaja Jonas Laguksen parissa. 

Tutkimuksen tekemiseen kuuluu tutkimuskohteen saamien vaikutteiden selvittäminen. Yksi Lagukselle tärkeä kirja oli piispa Erik Pontoppidanin (1698 -1764) ”Uskon peili”. Pontoppidan tähdentää, että ikävöivä uskokin on jo pelastavaa uskoa – ei vasta varmuuteen päässyt usko, joka on Jumalan kristitylle suoma lahja.

Pontoppidan liitti kirjansa loppuun ranskalaisen papin Petrus Molinaeuksen kirjoituksen pelastavan uskon luonteesta. Se on erinomainen. Rohkaisuksi kaikille heikoille ja aroille tuon tässä esille Molinaeuksen keskeisimmät ajatukset. 

Luottamuksella Jumalaan on kaksinainen merkitys. Yhtäältä se on pakenemista Jumalan armon turviin. Toisaalta se on Pyhän Hengen todistus siitä, että Jumala on sovittanut meidät Poikansa kautta ja että iankaikkinen elämä on annettu meille. 

Jumalan lupaukset ovat annetut etsivää uskoa varten. ”En löydä mistään Raamatusta sellaista kohtaa, jossa sanottaisiin, että pelastusvarmuutta ei annettaisi muille kuin niille, jotka tulevat uskalluksella ja joilla on Jumalan Hengen todistus. Kaikki Raamatun esimerkit ja kehotuksen pyhään uskallukseen ja varmuuteen tähtäävät uskon vahvistumiseen ja täydellistämiseen. Mutta tästä ei seuraa, että ihminen vanhurskautettaisiin varmuudesta.

Ne, jotka vaativat pelastusta etsivältä uskolta tunnetta ja varmuutta, puhuvat Molinaeuksen mukaan itseään vastaan. He ikään kuin tahtoisivat sanoa: Sinun täytyy tuntea ja kokea, että olet vanhurskautettu tullaksesi vanhurskautetuksi Jumalan edessä. ”Mutta tämä sotii kaikkea järkeä vastaan. Ihmisenhän täytyy olla vanhurskautettu Jumalan edessä, ennen kuin hän voi tuntea ja kokea vanhurskauttamisen.”

Päinvastainen ajattelu olisi samaa kuin valjastaisi vaunut hevosen eteen. Molinaeus tiivistää keskeisen sanomansa näin:  ”Me emme nimittäin tule vanhurskaiksi sen tähden, että koemme uskovamme, vaan sen tähden, että uskomme.”

Rohkene siis luottaa sanan lupauksiin ja pidä niistä kiinni kaikissa tilanteissa. Voit jättää sisäisen varmuuden syntymisen Jumalan asiaksi. Hänellä on halu antaa tämäkin lahja syntien anteeksiantamuksen lahjan lisäksi.