Ruotsalainen piispa Martin
Lönnebo (s.1930) kirjoitti vuosituhannen vaiheessa hengellisen elämän
oppaan, joka on suomennettu nimellä Elämän
kangas. Sielun suuri harjoituskirja. Tämän kirjan esittely sopii hyvin
paastonaikaan. Rukoushelmistäänkin tunnetun Lönnebon tarkoituksena on lähestyä
aikamme ei-uskonnollista ihmisiä, jotka eivät yleensä lue hartauskirjoja. Kun
jokainen kuitenkin kutoo oman elämänsä kangasta, piispa tahtoo käydä kutojan
vierelle ja tarjota hänelle loukutettavaksi lankoja kristillisestä perinteestä.
Kirjan taustalla on kirjoittajan huoli sisäisen elämän ja arvojen
kadottamisesta. Hän näkee tämän uhan olevan suuri siellä, missä uskonto
painetaan taka-alalle. Piispa sanoo, että olennaista on se, mitä ihminen on, ei
kuka hän on tai mitä hän tekee. Katseemme kohdistuu helposti kaikkeen
ulkonaiseen. Sisäinen on kuitenkin ihmisissä kaikkein tärkeintä.
Lönnebo kehotta sisäisen elämän ystäviä kokoontumaan kolmen
periaatteen ympärille samoin kuin lipun ympärille voidaan kokoontua. Näitä ovat
”avaruus”, ”sydän” ja ”hiekanjyvä”. Avaruus merkitsee avointa, etsivää
elämänasennetta, sydän palavaa rakkautta hyvään ja oikeaan, hiekanjyvä
autiomaahengellisyyttä, jonka tunnusmerkkejä ovat mm. taistelu, yksinkertaisuus
ja askeesi.
Kirjassa on luku ja harjoitus vuoden jokaista viikkoa
varten. Johdantoteksteissä Lönnebo pohdiskelee lämminhenkisesti ihmisen elämän
eri alueita ja hänen vastuutaan. Lönnebo haastaa lukijaansa kasvamaan
seuraavilla elämänalueilla: rukous ja kirkko, elämäntyyli ja perhe, työ ja
yhteiskunta, ekologia ja maa, kuolema ja ikuisuus. Piispan katse tähyää siis
varsin laajalla alueella, minkä vuoksi kirja myös antanee enemmistölle meistä
uutta ajateltavaa.
Johdantotekstejä seuraa harjoitus, joiden tekemistä Lönnebo
alleviivaa. ”Jos ostat verryttelyä käsittelevän kirjan ja vain luet etkä
kertaakaan juokse, ei tapahdu yhtään mitään.” Esimerkki: Viikolla 14 kirjassa
käsitellään ihmisen ruumillisuutta. Viikon harjoituksessa Lönnebo ohjaa
lukijaansa toimimaan seuraavasti: Ympärilläsi
on paljon ihmisiä, joilla on myös ruumis eikä vain sielu. Voit ilahduttaa heitä
tällä viikolla fyysisesti, kouriintuntuvasti, ruumiillisesti. Aloita lähinnä olevista
ruumiillisista ihmisistä. Sen jälkeen voit ehkä lähettää jotain kaukana asuville.
Otan seuraavassa
esille muutamia näytteitä Lönnebon teksteistä. Kirkosta hän toteaa mm.
seuraavaa: Kirkon laita on monesti vähän niin ja näin. Se saa kestää monenlaista
moitetta, ja kuitenkin pahin on salattua, sinussa ja minussa, kirkkokansan keskuudessa
ja luottamushenkilöissä, papeissa ja piispoissa. Näkyvä kirkko ja sen kaikki
erilaiset jäsenet ovat siksi paljon ansaittua paremmassa maineessa. Älä vihastu
sen paremmin kirkkoa kuin itseäsikään koskevasta kritiikistä. Sehän on
nöyryyden koulussa olemista. Ja myös heikkoudella on aina jumalallinenkin
puolensa. - - - Maan päällä oleva kirkko on julistettu arvolliseksi jakamaan
sakramentit syntisille ja näkemään maailman pyhänä. Kirkko on oksa Elämänpuussa.
Uskon olemusta Lönnebo kuvaa näin: Usko on sitä, että sallit Jumalan siipien peittävän kaiken: epäilyn ja
syyllisyyden, onnen ja onnettomuuden, tunteet ja ajatukset, unet ja tahdon sekä
kaiken sen, mitä elämä on sinulle antanut lähimmäisten ja tehtävien
kautta. Usko on kätkeytymistä Jumalan salaisuuteen.
Usko on jäämistä Jumalan vahvan luomissiiven ja armon siiven valoisaan,
lämpimään suojaan.
Entä miten autiomaahengellisyys ilmenee piispan kirjassa, miten
hän ohjaa lukijaansa tällä alueella? Lönnebo kirjoittaa: Askeesi alkaa ehkä aamusta, kun menet ulos pimeään ja kylmään
hoitaaksesi velvollisuuksiasi, vaikka mieluiten pysyisit sängyssäsi. Työsi on
lahjasi ihmisten yhteiseen elämään. Ilman työntekoa yhteiskunta romahtaisi.
Perhe auttaa sinua itsesi unohtamisessa. Askeesi ei ensi sijassa ala sinun
kurottaessasi jouhipaitaa, vaan kun tartut siivousharjaan, pölynimuriin,
kattilaan, likaisiin vaatteisiin, kynään ja kirjaan tai kun nosta lasta ja
vanhusta tai kun äänestät ja suunnittelet yhteiseksi hyväksi tai kun nielet
harmisi, pidät yhtä muiden kanssa ja otat uusia askeleita.
Viikon 31 harjoituksessa Lönnebo kehottaa lukijaansa
hankkimaan itselleen muistikirjan ja tekemään siitä rukouskirjan, sydämen
avaimen ja matkakäsikirjan koko elämän ajaksi. Omaan muistikirjaani on kertynyt
monia merkintöjä Lönnebon kirjasta. Seuraavassa muutamia esimerkkejä niistä - ne
valaisevat piispan ajattelua ja voivat olla merkityksellisiä muillekin kuin
itselleni.
-Kiitollisuus on
silmätipoista paras.
-Suhtautuminen
asioihin on tärkeämpää kuin se, miten asiat ovat.
-Hetkellisten
mielentilojen ei pidä antaa vaikuttaa uskonharjoitukseen, hyvin rutiineihin
eikä toimintaan.
-Sinä et ole pyhempi
siksi, että sinua kiitetään, etkä huonompi siksi, että sinua moititaan. Mikä
sinä olet, se sinä olet (Tuomas Kempiläinen)
-Salaisuus ei ole
ongelma. Jumala ei ole ongelma, joka sinun tulisi ratkaista, vaan salaisuus,
josta saat tulla osalliseksi.
Martin Lönnebon Elämän kangas on hyvä vaihtoehto monien
muiden hyvien hartauskirjojen joukossa. Erona moniin muihin on se, että
päivittäisten tekstien sijasta kirjassa edetään viikkokohtaisten teemojen
merkeissä. Palat pyritään kuitenkin kytkemään yhteen samoin kuin helmet
rukousnauhassa. Vaikka piispa tuntee kirkon tradition, hän ei kuitenkaan jää
ihannoimaan menneitä aikoja, vaan kohtaa tämän päivän kysymykset kulkukelpoista
väylää etsien.
Monille lienee tuttu apotti Menasta ja Kristusta esittävä
ystävyyden ikoni. Ikonissa Kristus on laskenut oikean kätensä apotin harteille.
Kristusta voi ajatella kuin isoveljenä, joka tulee rohkaisemaan nuorempaa
veljeään. Lönnebosta voi ajatella samaan tapaan. Hänen kirjansa sopii hyvin
matkakumppaniksi yhden vuoden tai miksei koko elämänkin matkalle.
(julkaistu myös kotimaa.fi sivustolla)
