Edellisen kirjoitukseni aiheena oli ”luonto puhuu Luojastaan”.
Luonto antaa vähintäänkin aiheen aavistella jotakin Korkeimmasta, joka on
elämän takana. Tämä ei kuitenkaan vielä ole sellaista Jumalan tuntemisesta,
mihin ihminen voi ja mihin hänen kristillisen uskon mukaan tulisi päästä. Mikä
on tie oikeaan Jumalan tuntemiseen?
Luomistekojensa lisäksi Jumala on puhunut ja puhuu myös toisella
ja erityisellä tavalla : hän on puuttunut maailman historiaan kulkuun useiden
toisiinsa liittyneiden tapahtumien kautta. Tapahtumasarjaa kutsutaan
pelastushistoriaksi. Siihen kuuluvat mm. Israelin valinta, profeettojen
toiminta tämän kansan parissa, lain ja lupausten antaminen. Näitä vaiheita
voidaan pitää eräänlaisena johdantona varsinaiseen puheeseen: Jumala on puhunut
Jeesus Nasaretilaisen sanojen ja elämänvaiheiden kautta.
Tämä puhe on saanut aikojen saatossa kirjallisen asun Vanhan
ja Uuden testamentin kirjoituksissa. Prosessi on kestänyt satoja vuosia,
teksteissä on erilaisia tyylilajeja ja tapahtumista on myös erilaisia
rinnakkaisia versioita. Historiallisen kerronnan ja julistuksen välinen raja on
välillä epäselvä. Inhimillisestä syntytavastaan huolimatta Raamatun teksteihin
kätkeytyy sen oman todistuksen mukaan yliluonnollinen piirre: kirjoitukset ovat
syntyneet Jumalan Hengen vaikutuksesta. (2. Tim. 3:16)
Raamatun inspiraatiosta on monenlaisia käsityksiä.
Mielestäni kristityn on hyvä ajatella, että Raamattu on kaikessa
inhimillisyydessään ja jännitteisyydessään sellainen kuin Jumala on
tarkoittanut. Jeesuksen tavoin myös Raamattu on yhtä aikaa inhimillinen ja
jumalallinen. Monet Jeesuksen aikalaiset näkivät hänessä vain ihmisen. Vastaavalla
tavalla Raamattukin on monien mielestä vain yksi uskonnollinen kirja muiden
joukossa. Raamatun erityislaatuisuudesta voidaan Jeesuksen mukaan vakuuttua
siten, että otetaan sana vastaan ja pannaan se harjoitukseen. (Joh. 7:17)
Lutherin mukaan Raamatun tulkinnallinen avain on Jeesus
Kristus. Raamatussa kerrotut tapahtumat muodostavat toisiinsa niveltyvän
kokonaisuuden, kun niitä katsotaan tästä näkökulmasta. Tämä on myös Jeesuksen
oma tulkinta. Pääsiäisen jälkeen Jeesus selitti sanaa kahdelle Emmauksen tien
kulkijalle. Tässä yhteydessä hän viittasi Vanhan testamentin teksteihin ja
selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli
kaikissa kirjoituksissa sanottu. (Luuk. 24: 27)
Kun Emmaukseen matkaajat kävivät läpi kokemustaan, he
totesivat: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille
ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” Tämä toteamus tuo esille kaksi muuta
tärkeää näkökohtaa Raamatun luonteesta. Ensinnäkin Raamatun sana vaikuttaa
ihmisen sisimmässä uskoa, toivoa ja rakkautta. Toiseksi tarvitaan myös apua
ylhäältä, Hengen työtä, jotta silmät voisivat avautua.
Kun kirkossa opetetaan, että Raamattu on armonväline, se
liittyy tähän sanan vaikuttavuuteen. Sana ei vain puhu uskomisesta vaan myös
synnyttää uskon. Sana myös tuo Kristuksen ja hänen myötään Jumalan ihmisen elämään.
Tässä voisi ehkä käyttää vertauskuvana lääkevalmistetta, joka on suojakuoren
sisällä. Kun kapseli nielaistaan, saadaan myös parantava lääke. Vastaavalla
tavalla Kristus on kätkettynä evankeliumin sanaan. Kun sana otetaan vastaan,
tulee Kristus ihmisen elämään ja alkaa vaikuttaa hänessä uutta elämää.
Merkillinen salaisuus!
Tällainen sanan vaikutus on armoa, mutta uskon syntyminen
sanan kautta ei ole kuitenkaan mekaaninen tai automaattinen tapahtuma. Maanviljelijä
kyntää ja äestää peltonsa, jotta siemen kasvaisi. Maa kuitenkin antaa sadon. Jumalaa
etsivän ihmisen on puolestaan syytä lukea ja kuunnella Raamatun sanaa. Sanan
siemenen itäminen, kasvaminen ja sadon tuottaminen ovat taas Pyhän Hengen
työtä. Luterilaisen uskonkäsityksen mukaan Henki vaikuttaa ihmisessä uskon,
missä ja milloin hyväksi näkee. Tämä on vapauttavaa: ihmisen ei tarvitse itse
puristaa uskoa itsestään. Kun hän on sanan vaikutuspiirissä ja pyytää uskon
lahjaa, Jumala vastaa omalla ajallaan.
Lainaan kirjoituksen lopuksi herännäisjohtaja Jonas Laguksen
pohtimisen arvoisia sanoja Raamatusta. Hanki itsellesi ystäviä, jotka eivät
vanhene eivätkä vaihtele, vaan jotka aina ovat vierelläsi kaikissa vaiheissasi
eivätkä hylkää sinua, jos et sinä hylkää heitä. He ohjaavat ja tukevat sinua,
kun väsyt, he näyttävät vastenmielisiltä ja köyhiltä, mutta ovat kumminkin
rikkaita ja mahtavia. He ovat sinulle tarjona Raamatussa. Jos avaat heille
sydämesi, annat heidän tulla sinne ja ahkerasti rukoilet, että he näyttäisivät
sinulle salatun tien, joka varmasti vie kotimaahan elämän ristiriitojen ja
sekasorron läpi, niin silloin löydät erämaasta lähteitä, jotka tyydyttävät
janosi, ja totisen viisauden, joka ei vie sinua koskaan harhaan.
