Joulunajan tiedote noudettavissa kaupoissa!

 

Mitäköhän seurakunnassa tapahtuu adventti- ja  jouluaikana? Tällainen kysymys saattaa olla monien mielessä näinä aikoina. Kysymykseen löytyy vastaus tuoreesta seurakunnan joulunajan esitteestä.

No mistä niitä on saatavissa? Vastaus kuuluu: KAUPPOJEN ETEISISTÄ! Eteisauloissa on seurakuntien tuomat ständit, hyllyköt, joihin tuodaan esitteitä sitä mukaa, kun ne loppuvat.  Lisäksi kausiesitteitä on viety kirjastoon, Marjan kukkaan ja Kehäkukkaaan.  Niitä löytyy myös toimipisteistämme. Hae siis esite itsellesi - ja vie naapurillekin!

Viestintä on aina ajankohtainen kysymys seurakunnan toiminnassa. Toiminnasta pitää kertoa monilla eri tavoilla. Paikallislehdessä, kotisivuilla, Instagramissa jne. Kausiesite on yksi tapa. Olemme tehneet niitä nyt parisen vuotta, joskin Korona on pakottanut meitä vetämään esitteitä myös pois.

Yhteen asiaan olemme joutuneet havahtumaan: se tieto, että kausiesitteitä on saatavissa kaupoista ja muistakin paikoista, ei ole mennyt riittävän hyvin perille. Moni työstämme kiinnostunut saattaa kiiruhtaa ostoksiltaan kotiin ilman, että huomaa napata mukaan seurakunnan toiminnasta kertovan esitteen.

Toivon, että te seurakuntalaiset olitte osaltanne auttamassa meitä joulunajan ohjelman jakelussa. Voitte mieluusti ottaa useampia esitteitä ja antaa niitä naapureille tai muille tutuille.  Samalla on hyvä mainita, mistä esitteitä on saatavissa. Näin olette  mukana seurakuntatyössä ja viemässä hyvää sanomaa eteenpäin.

Todettakoon vielä se, että uudessa tiedotteessa on kaksi osaa: joulunaika adventista loppiaiseen  sekä loppiaisen jälkeinen aika paastonajan kynnykselle. Tilaisuuksia on paljon ja niitä on kaikenikäisille.

Hyvää adventinaikaa ja tervemenoa ständeille!

 

 

 

Rippikoulun kertausharjoitukset: Millainen Jumala on?

 

Ihmiset ovat Jumalasta montaa mieltä. Saatamme kuulla, kuinka joku kertoo millainen hänen Jumalansa on. Toisen Jumala on sitten toisenlainen. Kirkonkin sisällä Jumalasta voidaan ajatella hyvin eri tavalla. On ymmärrettävää, että näkemyksemme muotoutuvat erilaisiksi sen mukaan, minkälaisissa hengellisissä yhteyksissä kasvamme. Kristityn on kuitenkin tärkeää ankkuroida käsityksensä Jumalasta Raamatun  ilmoitukseen. Muuten jumalakuvasta voi tulla omien ajatusten, toiveiden tai pelkojen mukainen. Ihminen luo jumalan omaksi kuvakseen.

Vaikka hyväksyttäisiin se lähtökohta, että Jumalasta ei voi saada muuta tietoa kuin sen, minkä hän itse on sanansa kautta ilmoittanut, on hyväksyttävä sekin, että Jumala jää paljolti salatuksi. Vain osa hänestä on käsityskykymme piirissä. Paavalikin totesi, että tietomme on vajavaista. Raamatun Jumalasta antama kuva ylittää ymmärryksemme.  Ajatellaan vaikkapa kolminaisuusoppia. Emme voi kuitenkaan lähteä siitä olettamuksesta, että Jumalan – sikäli kun hän on olemassa – on oltava sellainen, että voimme tajuta ja hyväksyä hänet järjellämme. 

Raamatun ilmoituksen valossa Jumalan olemusta luonnehtii erityisesti kaksi asiaa. Ensimmäinen on Jumalan pyhyys. Tätä lähelle tulevat Jumalan kirkkaus ja kunnia. Näissä on kyse ominaisuuksista, jotka tekevät Jumalan Jumalaksi ja erottavat hänet kaikesta muusta. Siksi on vaikea mainita esimerkkejä siitä, jotka voisivat havainnollistaa Jumalan pyhyyttä. Jos jokin asia täällä maan päällä on pyhää, se johtuu siitä, että tuo asia, esim. temppeli, saa pyhyytensä Jumalalta. Yleisessä kielenkäytössä pyhä merkitsee  lähinnä jotakin itsessään luovuttamatonta ja arvokasta, jotakin mikä ei ole kaupan. ”Elämä on minulle pyhää”. Jumalan pyhyyttä voisi ehkä parhaiten kuvata häikäisevän kirkkaana valona.

Pyhä on enemmän kuin synnitön. Piispa Bo Gierz kirjoittaa osuvasti: ”Kun sana ’pyhä’ joskus korvataan sanalla synnitön, niin siinä heijastuu laihankuiva moralismi, joka johtaa ajatuksen harhateille ja ruokkii sitä yleisesti esiintyvää väärää käsitystä, jonka mukaan Jumala on täydellinen yhdistelmä kaikesta siitä, mitä me ihmiset pidämme hyvänä ja oikeana. Mutta tälläkään kohdalla me emme kykene sanomaan, millainen Jumalan täytyy olla. Sen, mikä on hyvää ja oikeaa, me tiedämme pohjimmiltaan vain oppimalla sen Jumalalta.”

Toiseksi Jumalan olemusta luonnehtii rakkaus. ”Jumala on rakkaus”. Meillä on tietty käsitys rakkaudesta, ja sen pohjalta me muodostamme käsityksemme myös Jumalan rakkaudesta. Varmasti tässä on paljon oikeaakin. Äidin rakkaus on itsensä uhraavaa rakkautta, ja tältä pohjalta voidaan päätellä, mitä on itsensä alttiiksi antava jumalallinen rakkaus. Jeesus opettaa meitä lähestymään Jumalaa isänä, jota voimme puhutella turvallisesti ja luottavaisesti.  Jos  isämme ovat pystyneet edes kohtalaisesti hoitamaan oman kutsumuksensa, voimme aavistaa, mitä Jumalan isällinen rakkaus on.

Meille tutusta inhimillisestä elämänpiiristä otetut kuvat Jumalan rakkaudesta voivat kuitenkin törmätä Jumalan käsittämättömyyteen. Salatun Jumalan tiet osoittautuvat toisenlaisiksi kuin ihmiset omat suunnitelmat. Tällöin tulee helposti ajatelleeksi, että Jumala ei olekaan rakkaus. Ongelman ei kuitenkaan täydy olla Jumalan rakkauden puute. Se voi olla ja varmaan usein myös on väärä käsitys tästä rakkaudesta ja sen päämäärästä.

Ihmisen luontainen tavoite on saavuttaa maanpäällinen onni. Jumalasta ei voi kuitenkaan tehdä ajallisen onnen takuumiestä. Aika kova vaatimus se tässä langenneessa maailmassa olisikin. Raamatun mukaan Jumalan ensisijaisena pyrkimyksenä on pelastaa ihminen, auttaa eksynyt takaisin kotiin. Näin esim. pienoisevankeliumi (Joh.3:16) määrittelee jumalallisen rakkauden olemuksen. Toimiessaan tämän tavoitteen mukaisesti Jumala voi sallia elämäämme vastoinkäymisiä, joita emme ymmärrä. Ehkä emme ilman niitä havahtuisi etsimään Jumalaa tai pysyisi hänen yhteydessään. Tämä tuo yhden näkökulman kärsimyksen ongelmaan, vaikka ei poistakaan sitä.

Itseäni on rohkaissut Bo Gierzin ajatus, että Jumalan tutkimattomuudesta voi hänen läheisyydessään tulla muutakin kuin käsittämättömyyttä. Ne kysymykset, joihin emme saa vastausta, saamme jättää sikseen luottaen siihen, että Jumala tietää kaiken ja tahtoo parastamme. ”Tämä ei merkitse vain alistumista käsittämättömän edessä ja suostumista Jumalan tahtoo, jota emme voi ymmärtää. Se merkitsee myös turvallisuutta. Tiedämme, että tutkimaton Jumala on ottanut kaiken huostaansa, sydämelleen, ja että hän sisällyttää kaiken hyviin suunnitelmiinsa ja huolehtii siitä, mikä on meille ylivoimaista. ’Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja vanhurskas kaikissa teoissaan’ (Ps. 145: 17).”

Välipala uskonoppia 2: Jumala puhuu Raamatussa

 

Edellisen kirjoitukseni aiheena oli ”luonto puhuu Luojastaan”. Luonto antaa vähintäänkin aiheen aavistella jotakin Korkeimmasta, joka on elämän takana. Tämä ei kuitenkaan vielä ole sellaista Jumalan tuntemisesta, mihin ihminen voi ja mihin hänen kristillisen uskon mukaan tulisi päästä. Mikä on tie oikeaan Jumalan tuntemiseen?

Luomistekojensa lisäksi Jumala on puhunut ja puhuu myös toisella ja erityisellä tavalla : hän on puuttunut maailman historiaan kulkuun useiden toisiinsa liittyneiden tapahtumien kautta. Tapahtumasarjaa kutsutaan pelastushistoriaksi. Siihen kuuluvat mm. Israelin valinta, profeettojen toiminta tämän kansan parissa, lain ja lupausten antaminen. Näitä vaiheita voidaan pitää eräänlaisena johdantona varsinaiseen puheeseen: Jumala on puhunut Jeesus Nasaretilaisen sanojen ja elämänvaiheiden kautta.

Tämä puhe on saanut aikojen saatossa kirjallisen asun Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksissa. Prosessi on kestänyt satoja vuosia, teksteissä on erilaisia tyylilajeja ja tapahtumista on myös erilaisia rinnakkaisia versioita. Historiallisen kerronnan ja julistuksen välinen raja on välillä epäselvä. Inhimillisestä syntytavastaan huolimatta Raamatun teksteihin kätkeytyy sen oman todistuksen mukaan yliluonnollinen piirre: kirjoitukset ovat syntyneet Jumalan Hengen vaikutuksesta. (2. Tim. 3:16)

Raamatun inspiraatiosta on monenlaisia käsityksiä. Mielestäni kristityn on hyvä ajatella, että Raamattu on kaikessa inhimillisyydessään ja jännitteisyydessään sellainen kuin Jumala on tarkoittanut. Jeesuksen tavoin myös Raamattu on yhtä aikaa inhimillinen ja jumalallinen. Monet Jeesuksen aikalaiset näkivät hänessä vain ihmisen. Vastaavalla tavalla Raamattukin on monien mielestä vain yksi uskonnollinen kirja muiden joukossa. Raamatun erityislaatuisuudesta voidaan Jeesuksen mukaan vakuuttua siten, että otetaan sana vastaan ja pannaan se harjoitukseen. (Joh. 7:17)

Lutherin mukaan Raamatun tulkinnallinen avain on Jeesus Kristus. Raamatussa kerrotut tapahtumat muodostavat toisiinsa niveltyvän kokonaisuuden, kun niitä katsotaan tästä näkökulmasta. Tämä on myös Jeesuksen oma tulkinta. Pääsiäisen jälkeen Jeesus selitti sanaa kahdelle Emmauksen tien kulkijalle. Tässä yhteydessä hän viittasi Vanhan testamentin teksteihin ja selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. (Luuk. 24: 27)

Kun Emmaukseen matkaajat kävivät läpi kokemustaan, he totesivat: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” Tämä toteamus tuo esille kaksi muuta tärkeää näkökohtaa Raamatun luonteesta. Ensinnäkin Raamatun sana vaikuttaa ihmisen sisimmässä uskoa, toivoa ja rakkautta. Toiseksi tarvitaan myös apua ylhäältä, Hengen työtä, jotta silmät voisivat avautua.

Kun kirkossa opetetaan, että Raamattu on armonväline, se liittyy tähän sanan vaikuttavuuteen. Sana ei vain puhu uskomisesta vaan myös synnyttää uskon. Sana myös tuo Kristuksen ja hänen myötään Jumalan ihmisen elämään. Tässä voisi ehkä käyttää vertauskuvana lääkevalmistetta, joka on suojakuoren sisällä. Kun kapseli nielaistaan, saadaan myös parantava lääke. Vastaavalla tavalla Kristus on kätkettynä evankeliumin sanaan. Kun sana otetaan vastaan, tulee Kristus ihmisen elämään ja alkaa vaikuttaa hänessä uutta elämää. Merkillinen salaisuus!

Tällainen sanan vaikutus on armoa, mutta uskon syntyminen sanan kautta ei ole kuitenkaan mekaaninen tai automaattinen tapahtuma. Maanviljelijä kyntää ja äestää peltonsa, jotta siemen kasvaisi. Maa kuitenkin antaa sadon. Jumalaa etsivän ihmisen on puolestaan syytä lukea ja kuunnella Raamatun sanaa. Sanan siemenen itäminen, kasvaminen ja sadon tuottaminen ovat taas Pyhän Hengen työtä. Luterilaisen uskonkäsityksen mukaan Henki vaikuttaa ihmisessä uskon, missä ja milloin hyväksi näkee. Tämä on vapauttavaa: ihmisen ei tarvitse itse puristaa uskoa itsestään. Kun hän on sanan vaikutuspiirissä ja pyytää uskon lahjaa, Jumala vastaa omalla ajallaan.

Lainaan kirjoituksen lopuksi herännäisjohtaja Jonas Laguksen pohtimisen arvoisia sanoja Raamatusta. Hanki itsellesi ystäviä, jotka eivät vanhene eivätkä vaihtele, vaan jotka aina ovat vierelläsi kaikissa vaiheissasi eivätkä hylkää sinua, jos et sinä hylkää heitä. He ohjaavat ja tukevat sinua, kun väsyt, he näyttävät vastenmielisiltä ja köyhiltä, mutta ovat kumminkin rikkaita ja mahtavia. He ovat sinulle tarjona Raamatussa. Jos avaat heille sydämesi, annat heidän tulla sinne ja ahkerasti rukoilet, että he näyttäisivät sinulle salatun tien, joka varmasti vie kotimaahan elämän ristiriitojen ja sekasorron läpi, niin silloin löydät erämaasta lähteitä, jotka tyydyttävät janosi, ja totisen viisauden, joka ei vie sinua koskaan harhaan.

 

Välipala uskonoppia 1: Luonto puhuu Luojastaan

 

Kristillisen uskon tuntemus on ohentunut paljon viime vuosikymmeninä. Niistäkin, jotka uskovat Jumalaan, monet uskovat toisin, kuin kirkko opettaa. Toisaalta voi olla niinkin, että monet eivät edes tiedä tai ovat epätietoisia, mitä kirkko opettaa.

Tarkoitukseni on nyt käsitellä blogeissani  - ajankohtaisten aiheiden lisäksi - joitakin keskeisiä kristilliseen uskoon kuuluvia uskonkohtia. Näkökulma on toki henkilökohtainen. Myös siitä, mikä on keskeistä, voidaan ajatella toisin kuin kirjoittaja. Toivon kuitenkin, että nämä kirjoitukset voisivat olla rakennukseksi seurakunnallemme. Julkaisen ne kotisivujemme lisäksi Kotimaa.fi sivuston blogeissa.

-----

”Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä.”

Näin Luther aloittaa Vähä katekismuksessaan ensimmäisen uskonkappaleen selityksen.

Yksi merkittävä tekijä, joka vaikuttaa ennen kaikkea nuoremman polven ajatteluun, on luomisuskon kuihtuminen. Monille on syntynyt sellainen käsitys, että usko Jumalaan maailman luojana on vanhanaikaista. Evoluutioteoriasta on opittu tekemään liian jyrkkä johtopäätös: jos lajien kehitys on totta, Luoja ei tähän kuvioon enää mahdu.

Näin ei ole pakko päätellä, eikä tällainen logiikka ole edes erityisen tieteellistä. Tiedehän tutkii vain sellaisia asioita, joita voidaan tavalla tai toisella havainnoida ja mitata. Kysymys Jumalasta menee tieteen ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö todellisuuden havainnoimisella voisi olla jonkinlaista merkitystä uskollekin.

Apostoli Paavali sanoo, että Jumalan näkymättömät ominaisuudet, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa ovat nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan (Room. 1: 19-20). Paavalin mukaan näin on ollut luomisesta asti. Hän siis väittää, että ihmisellä on mahdollisuus nähdä ja havaita jotakin Jumalasta silmillään. Jumala on kyllä näkymätön ja salattu, mutta hänet voidaan havaita epäsuorasti - luodun todellisuuden kautta.

Kristitty näkee ympärillään olevan luonnon todisteena Jumalan suurista teoista. Valitettavasti silmä tottuu näkemäänsä, eikä elämän ihmeellisyyttä tule kovin usein ajateltua. Syytä kuitenkin olisi. Ajatellaan vaikkapa lintujen upeita höyhenpukuja, niiden laulua ja merkillistä kykyä suunnistaa. Tai kukkien rakennetta, väriloistoa ja tuoksuja. Jeesus kehottaa katsomaan niitä merkkeinä Jumalan huolenpidosta. Sitä ne varmasti ovatkin, mutta niitä voi  ja varmaan tulisikin katsoa yhtä lailla todisteina Luojan kädenjäljestä.

 Raamatun kirjoittajille myös taivas, maa, aurinko ja tähdet puhuvat Jumalasta. ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan.” (Ps.19:2) Vaikka tämä ei olekaan korvin kuultavaa puhetta, se psalminkirjoittajan mukaan kuitenkin kaikuu kaikkialla. Tätä puhetta nykyihminen ei enää ymmärrä yhtä hyvin kuin aiemmat sukupolvet. Luontoa kyllä arvostetaan ja tahdotaan suojella, niin kuin oikein onkin. Sen kuuluttama  viesti – Jumala on tämän kaiken luoja – jätetään kuitenkin taka-alalle.

On hyväksyttävä, että elämän alku voidaan selittää myös ilman Jumalaa. Alkuräjähdys lienee yleisimmin hyväksytty teoria maailman synnystä ja evoluutioteoria puolestaan lajien kehityksestä. Ajatellaan Darwinin hengessä, että lajien pyrkimys säilyä ja tarvittaessa muuntua ohjaa kaikkea kehitystä.

Kaiketi lintujen tai kukkien esteettistä silmää miellyttävät piirteet selittyvät niin ikään evoluutioteoriasta käsin. Kristillisten silmälasien läpi katsottuna kaikki kaunis – myös tähän aikaan kuuluvaa ruska – ovat Jumalan rakkaudenosoituksia luoduilleen.

Kristityn ei tarvitse kieltää sen enempää alkuräjähdystä kuin evoluutiota. Ne ovat tieteellisiä teorioita, jotka eivät kuitenkaan voi sanoa Jumalasta mitään. Tai ainakaan niiden ei pitäisi sanoa. Toinen asia on sitten se, että näihin teorioihin ja niiden popularisointiin voidaan kytkeä ajatuksia, jotka sulkevat Jumalan pois.

Ehkä näin myös käytännössä usein tapahtuu. Sanotaankin, että rippikouluun tulevilla nuorilla on  nykyään ateistiset tehdasasetukset. On tärkeää  pitää mielessä erottelu, jota ainakin  itse olen yrittänyt rippikoulussa pitää esillä. Raamattu vastaa kysymykseen, miksi maailma on syntynyt. Tiede puolestaan etsii vastausta siihen, miten tämä on tapahtunut. Evoluutioteoriaa samoin kuin teoriaa maailman synnystä on hedelmällisintä pitää kuvauksena siitä prosessista, jolla Jumalan luomistyö on tapahtunut.

Kristityn  ei siis tarvitse pelätä luonnontieteitä tai niiden metodeja. Itse asiassa monet merkittävät tiedemiehet ovat olleet kristittyjä. Tiede ei kumoa kristillisen uskon perustavaa lähtökohtaa eli sitä, että Jumala on Luoja. Toisaalta Jumalan olemassaoloa ei myöskään voida todistaa tieteen keinoin.

Jumalasta vakuuttuminen tapahtuu toisella tavalla.

 

Kohti uutta normaalia

Seurakunnan toiminta alkaa pikku hiljaa palautua kohti normaalia – tai uutta normaalia. Kokoavan toiminnan kanssa on ollut Korona-aikana vähän niin ja näin. Nyt näyttäisi kuitenkin olevan valoa tunnelin päässä. Rokotusten edistyessä toivo tavalliseen arkeen palaamisesta vahvistuu. Hiljattain poistui 2 m turvaväleihin liittyvä ohjeistus. Toisaalta ”riittävää etäisyyttä” toisiin edelleen edellytetään. Ja viisastahan tässä on yhä muistaa kaikki hygieniaan ja turvallisuuteen liittyvät ohjeet ja käytännöt. Tällä hetkellä emme vielä voi pitää yön yli kestäviä leirejä, mutta muuten normaalille toiminnalle ei ole Koronasta johtuvia esteitä.

Muita kysymyksiä toki on. Meistä riippumattomista syistä Myötätuulen kokoontumispaikka siirtynee Särkijärven leirikeskukseen. Bussikuljetukset järjestetään, niin että mukaan tuleminen ei ole kyydistä kiinni sen enempää kuin aikaisemminkaan. Tila-asioihin liittyen tiedoksenne myös, että ostamamme Härkikujan liikehuoneiston, entisen KELA:n tilan, remontti on alkaa syksyllä. Avajaiset menevät näillä näkyvin kevääseen.

Nyt olisi tärkeää, että mahdollisimman moni lähtisi liikkeelle, kun yhteen tulemiseen on taas mahdollisuus. Tosin pieni kynnys siinä voi olla tauon jälkeen. Tässä tarvitaan paitsi fyysistä myös eräänlaista henkistä jäsenten vetristelyä, jotta kotisohvalle ei jäätäisi istumaan. Vaikka esim. messuja tullaan jatkossakin striimaamaan, antaa yhdessä toisten kanssa vietetty messu kuitenkin sellaista ravintoa, jota kännykän ääressä ei voi saada. Lähdetään siis liikkeelle, se tekee hyvää sekä sielulle että ruumiille!

Viime sunnuntain kirkollinen aihe oli ”Lähimmäinen”. Tänä vuonna esille haluttiin nostaa erityisesti vapaaehtoistyö.  Meidänkin seurakunnassamme monet antavat aikaansa ja taitoansa seurakunnan palvelukseen. Tärkeätä työtä tehdään, kun esim. soitetaan yksinäiselle ikäihmiselle, ollaan mukana yhteisvastuukeräyksessä, lähdetään isoseksi tai vedetään seurakunnan piiriä, toimitaan messuavustajana,  ollaan toteuttamassa Perjantaikeidasta tai Myötätuulta, osallistutaan seurakunnan hallintoon tai yksittäisten tapahtumien järjestelyihin.

Sanotaan, että työ tekijäänsä kiittää. Uskon, että tämä pätee myös seurakunnan vapaaehtoistyössä. Elämään tulee sisältöä ja rikkautta, kun saa olla antamassa jotakin itsestään muiden hyväksi. Hyvää työtä tehdään paljolti ilman, että siitä saa tunnustusta  - prenikoista puhumattakaan. Tahdon tässä ja nyt kiittää lämpimästi kaikkia teitä, jotka olette tai olette olleet mukana rakentamassa seurakuntaa. Siunatkoon Jumala niin teitä kuin tekemäänne vapaaehtoistyötä!

Kirkkoon voi taas tulla – ja muuta ajankohtaista

 

Sunnuntaina seurakunnallamme on aihetta juhlia. Helluntai on seurakunnan syntymäpäivä, ja lisäksi nyt juhlaa voidaan viettää kirkkosalissa. Kuten tiedämme jo kokemuksestakin, tilanteet voivat taas muuttua. Mutta iloitaan nyt tästä ja tullaan kirkkoon! Lisään vielä markkinointihenkisen lauseen, joka tässä tapauksessa johtuu Koronaan liittyvistä turvallisuusnäkökohdista: tilaa on 50:lle ensin ehtineelle!

Kirkolle rakennuksena ei kuulu kovin hyvää. Koronan sijasta sen on todettu kärsivän lahovaurioista ja mikrobikasvustoista. Tämän vuoksi kirkkoa tullaan lähitulevaisuudessa remontoimaan. Työntekijöiden työturvallisuuteen liittyvistä syistä johtuen Anu Mätäsniemi toimittaa jumalanpalvelukset toistaiseksi Mäntyrinteen kappelissa. Asiaa kannattaa tarkastella ongelman sijasta mahdollisuutena:  kyröskoskelaisten kirkkomatka lyhenee.

Tiedossanne lienee jo se, että seurakunta on ostanut Hämeenkyrön keskustasta Härkikujalta liikehuoneiston, joka sijaitsee vastapäätä Pihlajalinnaa. Uutta toimitilaa tullaan suunnittelemaan ja remontoimaan käyttöä varten sopivaksi kesän ja syksyn aikana. Tila otettaneen käyttöön syksyn loppupuolella. Uskomme, että se palvelee seurakuntalaisia monin tavoin tulevaisuudessa.

Kesän kynnyksellä julkaistaan kesätoiminnan esite. Ennakkoon kerrottakoon, että ”Kesäilta pappilan puutarhassa” tilaisuuksia pidetään keskiviikkoisin klo 18. Kerran kuussa voidaan tutustua vanhaan hautausmaahan ja uusittuun kappeliin. Pyydämme teitä seuraamaan lisäksi seurakunnan kotisivuja, muuta someviestintää sekä paikallislehden ilmoituksia, jotka täydentävät esitteen tietoja.

Tulkaa siis mukaan seurakunnan tilaisuuksiin, kun kokoontumiseen on taas mahdollisuus, vaikkakin vielä tietyin rajauksin. Ja nyt sunnuntaina - juhlikaamme seurakunnan syntymäpäivää!

Toivotan teille kaikille siunattua ja virkistävää kesää!

Jorma

Pandemia koettelee

 

Pandemian kolmas aalto on rantautunut Suomeen joitakin aikoja sitten. Brittimuunnokset ja muut muunnokset kertovat, että virus on viekas. Siitä ei päästä niin vain eroon. Uskotaan ja toivotaan silti. Rokotukset etenevät, ja vielä koittaa päivä, jolloin Koronan vaikutukset eivät hallitse uutisia.

Pandemiaohjausryhmältä tuli tällä viikolla uusi suositus ja sen pohjalta kunnasta sitova ohje: lasten ja nuorten harrastustoiminta sisätiloissa pannaan tauolle 5.4. asti. Tämä koskee myös seurakuntamme lasten ja nuorten toimintaa. Päiväkerhotoimintaa saamme onneksi jatkaa.

Aiempien kunnan tiedotteiden linjaukset ovat muilta osin voimassa. Niistä on meidän kannaltamme tärkeimmät viimeisimmässä kirkkoherran tiedotteessa, joka löytyy kotisivuiltamme ja seurakunnan tiloista.

Kirkollisissa toimituksissa on nyt 6 hengen rajoitus – enempää ei voi olla yhtä aikaa samassa tilassa.  Vaikka myös aikuisten harrastustoiminta on nyt tauolla, kokoonpanoltaan pienet, alle kuuden hengen vertaisryhmät ovat  kuitenkin mahdollisia, kun hygieniaan liittyviä perusohjeita noudatetaan.

Ehtoolliselle voi edelleen tulla striimatun messun jälkeen. Nyt ei kuitenkaan ole mahdollista jäädä pitemmäksi aikaa kirkkoon. Sielunhoitajia ei myöskään ole paikalla. Mutta työntekijöihin voi ottaa yhteyttä, ja torstain avoimessa kirkossa on keskustelumahdollisuus.

Nyt tarvitaan paitsi kärsivällisyyttä myös keskinäistä tukea ja rohkaisua. Seurakuntana teemme voitavamme. Yli 70-vuotialle lähtee lähipäivinä lehtinen kotiseurakunnasta. Sitä löytyy kaupoissa olevilta seurakuntien ständeiltä muillekin luettavaksi. Telineille on ilmestynyt myös pääsiäisajan tiedote.

Lauantaista 20.3. on tulossa mielenkiintoinen päivä, kun teologi ja arkeologi Eero Junkkaala opettaa aiheesta ”Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan?” Tämä YouTubessa klo 13 alkaen. Tule linjoille!

Lähimmäisen tukemista voi jokainen harrastaa tavalla tai toisella, esim. soittamalla jollekulle. Yksi puhelu päivässä - tai viikossa – siinä voisi olla sopiva hengellinen harjoitus paaston ajalle. Tai ehkä keksit jotakin muuta.

Voimia ja siunausta teille kaikille ja hyvää pääsiäisen odotusta!

Jorma Pitkänen

 

Kristillisyyden harjoitusohjelma

 

Ruotsalainen piispa Martin Lönnebo (s.1930) kirjoitti vuosituhannen vaiheessa hengellisen elämän oppaan, joka on suomennettu nimellä Elämän kangas. Sielun suuri harjoituskirja. Tämän kirjan esittely sopii hyvin paastonaikaan. Rukoushelmistäänkin tunnetun Lönnebon tarkoituksena on lähestyä aikamme ei-uskonnollista ihmisiä, jotka eivät yleensä lue hartauskirjoja. Kun jokainen kuitenkin kutoo oman elämänsä kangasta, piispa tahtoo käydä kutojan vierelle ja tarjota hänelle loukutettavaksi lankoja kristillisestä perinteestä.

Kirjan taustalla on kirjoittajan huoli sisäisen elämän ja arvojen kadottamisesta. Hän näkee tämän uhan olevan suuri siellä, missä uskonto painetaan taka-alalle. Piispa sanoo, että olennaista on se, mitä ihminen on, ei kuka hän on tai mitä hän tekee. Katseemme kohdistuu helposti kaikkeen ulkonaiseen. Sisäinen on kuitenkin ihmisissä kaikkein tärkeintä.

Lönnebo kehotta sisäisen elämän ystäviä kokoontumaan kolmen periaatteen ympärille samoin kuin lipun ympärille voidaan kokoontua. Näitä ovat ”avaruus”, ”sydän” ja ”hiekanjyvä”. Avaruus merkitsee avointa, etsivää elämänasennetta, sydän palavaa rakkautta hyvään ja oikeaan, hiekanjyvä autiomaahengellisyyttä, jonka tunnusmerkkejä ovat mm. taistelu, yksinkertaisuus ja askeesi.

Kirjassa on luku ja harjoitus vuoden jokaista viikkoa varten. Johdantoteksteissä Lönnebo pohdiskelee lämminhenkisesti ihmisen elämän eri alueita ja hänen vastuutaan. Lönnebo haastaa lukijaansa kasvamaan seuraavilla elämänalueilla: rukous ja kirkko, elämäntyyli ja perhe, työ ja yhteiskunta, ekologia ja maa, kuolema ja ikuisuus. Piispan katse tähyää siis varsin laajalla alueella, minkä vuoksi kirja myös antanee enemmistölle meistä uutta ajateltavaa.

Johdantotekstejä seuraa harjoitus, joiden tekemistä Lönnebo alleviivaa. ”Jos ostat verryttelyä käsittelevän kirjan ja vain luet etkä kertaakaan juokse, ei tapahdu yhtään mitään.” Esimerkki: Viikolla 14 kirjassa käsitellään ihmisen ruumillisuutta. Viikon harjoituksessa Lönnebo ohjaa lukijaansa toimimaan seuraavasti: Ympärilläsi on paljon ihmisiä, joilla on myös ruumis eikä vain sielu. Voit ilahduttaa heitä tällä viikolla fyysisesti, kouriintuntuvasti, ruumiillisesti. Aloita lähinnä olevista ruumiillisista ihmisistä. Sen jälkeen voit ehkä lähettää jotain kaukana asuville.

Otan seuraavassa  esille muutamia näytteitä Lönnebon teksteistä. Kirkosta hän toteaa mm. seuraavaa:  Kirkon laita on monesti vähän niin ja näin. Se saa kestää monenlaista moitetta, ja kuitenkin pahin on salattua, sinussa ja minussa, kirkkokansan keskuudessa ja luottamushenkilöissä, papeissa ja piispoissa. Näkyvä kirkko ja sen kaikki erilaiset jäsenet ovat siksi paljon ansaittua paremmassa maineessa. Älä vihastu sen paremmin kirkkoa kuin itseäsikään koskevasta kritiikistä. Sehän on nöyryyden koulussa olemista. Ja myös heikkoudella on aina jumalallinenkin puolensa. - - - Maan päällä oleva kirkko on julistettu arvolliseksi jakamaan sakramentit syntisille ja näkemään maailman pyhänä. Kirkko on oksa  Elämänpuussa.

Uskon olemusta Lönnebo kuvaa näin: Usko on sitä, että sallit Jumalan siipien peittävän kaiken: epäilyn ja syyllisyyden, onnen ja onnettomuuden, tunteet ja ajatukset, unet ja tahdon sekä kaiken sen, mitä elämä on sinulle antanut lähimmäisten ja tehtävien kautta.  Usko on kätkeytymistä Jumalan salaisuuteen. Usko on jäämistä Jumalan vahvan luomissiiven ja armon siiven valoisaan, lämpimään suojaan.

Entä miten autiomaahengellisyys ilmenee piispan kirjassa, miten hän ohjaa lukijaansa tällä alueella? Lönnebo kirjoittaa: Askeesi alkaa ehkä aamusta, kun menet ulos pimeään ja kylmään hoitaaksesi velvollisuuksiasi, vaikka mieluiten pysyisit sängyssäsi. Työsi on lahjasi ihmisten yhteiseen elämään. Ilman työntekoa yhteiskunta romahtaisi. Perhe auttaa sinua itsesi unohtamisessa. Askeesi ei ensi sijassa ala sinun kurottaessasi jouhipaitaa, vaan kun tartut siivousharjaan, pölynimuriin, kattilaan, likaisiin vaatteisiin, kynään ja kirjaan tai kun nosta lasta ja vanhusta tai kun äänestät ja suunnittelet yhteiseksi hyväksi tai kun nielet harmisi, pidät yhtä muiden kanssa ja otat uusia askeleita.

Viikon 31 harjoituksessa Lönnebo kehottaa lukijaansa hankkimaan itselleen muistikirjan ja tekemään siitä rukouskirjan, sydämen avaimen ja matkakäsikirjan koko elämän ajaksi. Omaan muistikirjaani on kertynyt monia merkintöjä Lönnebon kirjasta. Seuraavassa muutamia esimerkkejä niistä - ne valaisevat piispan ajattelua ja voivat olla merkityksellisiä muillekin kuin itselleni.

-Kiitollisuus on silmätipoista paras.

-Suhtautuminen asioihin on tärkeämpää kuin se, miten asiat ovat.

-Hetkellisten mielentilojen ei pidä antaa vaikuttaa uskonharjoitukseen, hyvin rutiineihin eikä toimintaan.

-Sinä et ole pyhempi siksi, että sinua kiitetään, etkä huonompi siksi, että sinua moititaan. Mikä sinä olet, se sinä olet (Tuomas Kempiläinen)

-Salaisuus ei ole ongelma. Jumala ei ole ongelma, joka sinun tulisi ratkaista, vaan salaisuus, josta saat tulla osalliseksi.

Martin Lönnebon Elämän kangas on hyvä vaihtoehto monien muiden hyvien hartauskirjojen joukossa. Erona moniin muihin on se, että päivittäisten tekstien sijasta kirjassa edetään viikkokohtaisten teemojen merkeissä. Palat pyritään kuitenkin kytkemään yhteen samoin kuin helmet rukousnauhassa. Vaikka piispa tuntee kirkon tradition, hän ei kuitenkaan jää ihannoimaan menneitä aikoja, vaan kohtaa tämän päivän kysymykset kulkukelpoista väylää etsien.

Monille lienee tuttu apotti Menasta ja Kristusta esittävä ystävyyden ikoni. Ikonissa Kristus on laskenut oikean kätensä apotin harteille. Kristusta voi ajatella kuin isoveljenä, joka tulee rohkaisemaan nuorempaa veljeään. Lönnebosta voi ajatella samaan tapaan. Hänen kirjansa sopii hyvin matkakumppaniksi yhden vuoden tai miksei koko elämänkin matkalle.

(julkaistu myös kotimaa.fi sivustolla)

Elämäsi kipupiste

Huolien ja murheiden kohtaaminen on ihmisen osa – myös kristityn. Jokaisella on ristinsä, jonka kanssa yritetään tulla toimeen. Joskus jollakin kipeällä asialla on aikansa. Joittenkin kipujen kanssa kuljemme yhtä matkaa ehkä koko elämän ajan.

Näin näyttää olleen myös apostoli Paavalin kohdalla. Hän kertoo saaneensa pistävän piikin ruumiiseensa, jotta ei ylpistyisi. Hartaista rukouksista huolimatta vaivaa ei otettu pois. Sen sijaan hän sai kuulla: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor. 12: 7-10).

Se, että Paavali ei kerro tarkemmin, mikä häntä vaivannut pistin oli, on meidän kannaltamme hyvä asia.  Koska hän sai rukoukseensa vastauksen - joskin erilaisen kuin odotti -, on meidänkin kysymyksinemme syytä paneutua hänen sanoihinsa. Näin voimme löytää levon ja rauhan elämänkamppailumme keskellä.

Mikä elämäämme pistävä piikki sitten onkaan, se ei itsessään ole ainoa eikä välttämättä edes kuormittavin osa kannettavaksemme tulevasta taakasta. Ongelmaksi voivat tulla myös pistimen aiheuttama itsesääli, viha, katkeruus ja moninaiset Jumalaan kohdistuvat epäilyt ja syytökset, jotka puolestaan aiheuttavat syyllisyyttä ja omantunnon ahdistusta.

Yksi masentavimmista asioista, jonka joudumme itsestämme huomaamaan on se, kuinka erilaiset kiusat ja lankeemukset voivat toistua. Lihan pistin – itsellemme kipeä asia - nostattaa helposti sisäisen vastarinnan ja paljastaa raadollisuutemme.

Jeesukseen uskominen ei kuitenkaan merkitse sitä, että olisimme esimerkillisiä ja pyhiä. Usko Kristukseen merkitsee päinvastoin sellaista tunnustusta, että ihmisen toivo ja elämänrohkeus  perustuu siihen, että Jumala on armahtanut hänet ilman omaa arvoa tai ansioita. Ehkä on niin, että tämä salaisuus opitaan juuri pistimen vaivatessa ja lankeemusten toistuessa.

Paavalin lihan pistimestä kirjoittanut norjalainen teologi Olav Valen-Sendstad kirjoittaa:

Kun Jumala antaa synnit anteeksi, se ei koske vain sitä, mitä teemme lukemattomia eri kertoja, kun synti toistuu ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Se koskee sitä, mitä olemme luonnostamme, siis itse meidän syntisyyttämme. Jumalan armo Kristuksessa ei ole armoa, jota annostellaan pienin määrin aina niiden kertojen mukaan, milloin meillä on sille käyttöä; kun ei ole käyttöä, annosta ei anneta. Syntien anteeksiantamus ja Kristuksen vanhurskaus koskevat kaikkea, mitä olemme, huolimatta siitä, kuinka monta kertaa tämä luontomme ilmenee meissä yksittäisinä synteinä.

Muistan joskus omien kysymysteni keskellä ihmetelleeni, miksi Jumala ikään kuin sahaa omaa oksaansa, kun hän ei auta minua. Voisinhan palvella häntä paljon paremmin, jos pääsisin vaivastani. Ehkä yksi ja toinen on myös järkeillyt jotenkin tähän tapaan. Lienee kuitenkin viisautta nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle ja odottaa, että hän auttaa ajallaan ja tavallaan. Asioilla on sellaisiakin puolia, joita emme aina muista.

Lainaan vielä Valen-Sendstadia:

Ei ole lainkaan varmaa, että sinä saat suurimman hyödyn ja Jumala suurimman kunnin esim. siten, että paranet sairaudestasi tai että olosuhteesi muuttuvat. Jumala saa parhaiten kunnian siitä, että hän saa muotoa sinulla kärsimyksessäkin, vastoinkäymisissä ja hädässäsi, eikä siitä, että sinä säästyt niiltä eikä Jumala ehkä saakaan muotoa sinussa. Jumala saa kunnian, kun sinä olet saviastia, jossa kuitenkin on hänen aarteensa. ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2.Kor. 4:7)”

Ovi ehtoollispöytään on avautumassa

 Hämeenkyrön kirkon jumalanpalveluksia on striimattu kevätjakson lisäksi loppusyksystä alkaen. Ja tämä käytäntö jatkuu toistaiseksi. Tietyssä mielessä joudutaan tulemaan toimeen tavallista laihemmin eväin. Striimi välittää puheen ja musiikin, mutta ehtoollisenviettoa se ei ole voinut korvata. Monilla onkin kaipuu päästä Herran pöytään.

 Monissa seurakunnissa on etsitty tapoja, joilla ehtoollista voitaisiin jakaa säädökset huomioiden ja turvallisuus säilyttäen. Nyt piispa on ohjeistanut laumaansa ja toimittanut seurakunnille ohjeen, jonka mukaisesti asiassa voitaisiin toimia. Piispa kirjoittaa:

 Pidän parhaimpana ratkaisuna käytäntöä, jossa välittömästi nettiin striimatun jumalanpalveluksen jälkeen tarjotaan mahdollisuus tulla samaan kirkkoon ottamaan vastaan ehtoollinen. Kutsu esitetään striimauksen aikana. Näin ne, jotka osallistuvat netissä messun johdanto-osaan ja sanaosaan, valmistautuvat hengellisesti käymään myös ehtoollisella. He ovat ottaneet osaa yhteiseen rippiin, rukoilleet ja kuunnelleet sanaa. Ehtoollisrukouksessa he ovat ylentäneet sydämensä Jumalan puoleen. Heidän kaipuunsa sakramentille voi täyttyä, kun heille mahdollistetaan tulla kirkkoon määräaikaan mennessä.

 Tämän mukaisesti aloitamme su 24.1. alkaen ehtoollisen vieton seurakunnassamme. Striimattu jumalanpalvelus kestää noin tunnin. Tämän jälkeen ehtoollista tarjotaan n. klo 11-12. Riippuen siitä, kuinka paljon väkeä kirkkoon tulee, siellä voi siis myös hiljentyä hetken. Piispa toteaa, että messun jatkaminen kuvatulla tavalla ei merkitse seurakuntalaisen kannalta ehtoollisen nopeaa nauttimista, vaan mahdollisuutta pysähtyä ja hiljentyä. Kanttorikin on edelleen kirkossa soittamassa ja omalta osaltaan jatkamassa aiemmin alkanutta messua. Kirkossa on myös mahdollisuus sielunhoidolliseen keskusteluun. Samaan hengenvetoon on todettava, että kirkossa voi tämän hetkisten määräysten mukaan olla yhtä aikaa max. 10 henkeä.

 Tämän verran on mahdollista sanoa tässä vaiheessa. Käytäntö varmaan hakee uomansa. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä tietää itse pääasia: muutamia pyhiä lukuun ottamatta (seuratkaa kirkollisia tiedotuksia) ehtoollista jaetaan jumalanpalveluksissamme 24.1. alkaen, vaikka kirkossa ei vielä voidakaan viettää normaalia messua. Näin on tarkoitus jatkaa samalla kun odotamme, että pandemia rauhoittuu niin paljon, että kirkkoon voidaan jälleen kokoontua yhdessä.

 Siihen asti olkaamme kärsivällisiä – ja iloitkaamme tästä mahdollisuudesta, joka on nyt avautumassa. Tervetuloa ehtoollispöytään!