”Kiittämättömyys on maailman palkka!” Ehkä olemme joskus
olleet tilanteessa, jossa olisimme odottaneet kiitosta, mutta sitä ei kuulunut.
Sellaisesta tulee kurja olo.
Raamattu kertoo 10 spitaalisesta, jotka Jeesus paransi
erikoisella tavalla: lähettämällä heidät pappien luo. Näiden tehtävänsä oli
arvioida ihmisen terveydentila. Matkalla pappien luo spitaaliset parantuivat.
Kuitenkin vain yksi heistä palasi kiittämään Jeesusta.
Syy tähän jää arvailujen varaan. Luulisi, että ainakin
tuollaisessa tilanteessa ihminen havahtuisi kiittämään Luojaansa. Niinhän se kuitenkin on, että kiitos unohtuu
helposti. Kodeissakin olisi varmaan viihtyisämpää, jos sana ”kiitos” olisi
ahkerammassa käytössä. Työpaikolla olisi parempi ilmapiiri ja töihin olisi
mukavampi mennä.
Osaanko minä kiittää Jumalaa hänen lahjoistaan? Antaa
kiitosta ja tunnustusta toisille?
Lähdemme luonnostaan siitä, että elämän hyvät asiat kuuluvat
meille, ne ovat ikään kuin oikeutemme. Tällaista hyvää ovat rauha, ruoka,
vakaat olot, terveys, terveydenhuolto, koulutus, perhe, ystävät, sukulaiset. Ja
kuitenkin - ne ovat Jumalan lahjaa. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen
lahja tulee ylhäältä.”
Nyt kun Venäjä on käynyt sodan tielle, energian saanti on
hankaloitunut ja ruuan hinta noussut; nyt kun meillä on Koronan myötä kokemus
siitä, että sosiaalinen elämäkin voi estyä, nyt toivottavasti havahdutaan:
vakaat olot, rauha, ruoka, yhteys toisiin ja monet muut hyvät asiat eivät
sittenkään ole itsestään selvyyksiä.
Psalmin 103 kirjoittaja kirjoittaa ”Ylistä Herraa, minun
sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.” Tämä on tarpeellinen
muistutus, ja siitä vaarin ottaminen voi muuttaa kokemustamme elämästä. Avaahan
se alati myönteisiä näkymiä monien kurjien asioiden keskellä. ¨
Harjoitellaan siis kiittämistä huolista ja murheista
huolimatta! Se parantaa silmätippojen tavoin näkökykyämme.
Ja muistetaan sanoa kiitoksen sana oikeaan aikaan myös toisille.
Se tuo valonsäteitä heidän elämäänsä.
