Miksi maailmassa on niin paljon pahaa? Tämä kysymys nousee ainakin joskus mieleemme, vaikka vastauksia ei ehkä uskota olevan. Miksi kiusaamista ilmenee yhtä lailla hiekkalaatikolla, koulussa, työpaikalla ja vanhainkodissa? Ihmisellähän on kuitenkin luonnostaan taju oikeasta ja väärästä. Rikollinenkin vihastuu, jos toinen ei pidä sopimuksesta kiinni.
Ongelmamme ei olekaan siinä, ettemme tietäisi miten tulisi
elää, vaan siinä, ettemme toimi tämän tiedon mukaan. Raamattu puhuu tässä
yhteydessä synnistä. Ihmisen sisimmässä on voimia, jotka pitävät häntä väkevän miehen
tavoin otteessaan. Jeesus sanoo, että pahat
ajatukset, vilppi, ahneus, häijyys ja muu pahuus lähtevät ihmisen sydämestä.
Niitä emme voi ravistaa irti itsestämme.
Apostoli Paavalikin joutui toteamaan, että hän on myyty synnin
alaisuuteen.
Mennään asian juurille. Syntiinlankeemuskertomuksen mukaan
ihminen lankesi tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan. Ensin hänet saatettiin
epäilemään Jumalan sanaa. Sen jälkeen oikean ja väärän rajan ylittäminen oli
helpompaa. Lankeemukseen johdatti myös toisen huono esimerkki. Tämä kaava
toistuu edelleen kerta toisensa jälkeen. Kun sitten lankeemus oli tapahtunut,
ihminen piiloutui Jumalalta. Tämäkin synnin seuraus on ajaton. Ihmisellä on
luontainen taipumus paeta Jumalaa.
Ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden särkyminen heijastuu
ihmisten keskinäisiin suhteisiin. Syntiinlankeemusta seurasi veljesmurha: Kain
tappoi Abelin. Tämän jälkeen Raamattu kertoo pahuuden yltymisestä maan päällä, eikä
tämä pahuus hävinnyt lopullisesti edes vedenpaisumuksessa. Raamatun historia onkin
paljolti sotien historiaa – ja tällä samalla jatkumolla mekin yhä elämme.
Monien on vaikea uskoa rakastavaan Jumalaan, koska
maailmassa on niin paljon pahaa. Tällöin kuitenkin unohdetaan se, että Raamattu
puhuu synnin lisäksi paljon paholaisesta. Kirje efesolaisille muistuttaa, että
meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan pahoja valtoja vastaan.
Tämä voi selittää sitäkin, että kun antaa pahalle pikku sormen, se vie koko
käden. Synnillä on taipumus levitä syövän tavoin ja turmella elämää. Se
etsiytyy myös rakenteisiin. Pahimmillaan yhteiskunta tekee mustan valkoiseksi
ja kääntäen. Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea.
Synti tuo siis monenlaista murhetta ihmisten elämään. Pahan
perimmäinen tavoite on kuitenkin estää ihmistä pääsemästä uudelleen Jumalan yhteyteen.
Siksi se vastustaa evankeliumin julistusta ja pyrkii kaikin tavoin
tukahduttamaan Jumalan synnyttämän elämän. Paha nokkaisee mielellään sanan siemenen
ihmisen sydämestä jo ennen kuin se on alkanut itää. Siellä taas, missä uusi
elämä on virinnyt, kohdataan pian myös pahan todellisuus. Jos ihminen ennen
uskon syntyä sai elää rauhassa, saa hän saa nyt huomata joutuvansa taisteluun.
Kristityn elämää onkin vanhastaan luonnehdittu sotapalvelukseksi.
Tällaisissa kamppailuissa tulee vähitellen selväksi, mihin
Kristusta tarvitaan. Synnin valta maailmassa ja myös omassa sydämessä on niin
voimakas, että tarvitaan todellakin ”toinen vielä väkevämpi”, joka voi voittaa
synnin, kuoleman ja saatanan. Pääsiäisen sanoma on, että suurin taistelu on jo
käyty. Käärmeen pää on murskattu ja voitto saatu. Ikuinen vanhurskaus on tuotu
eikä syntejä enää lueta meille. Tähän saamme tarttua silloinkin, kun on
valotonta ja myrskytuulet pieksevät elämämme rakennusta.
