Haavoittunut luottamus

Psykoterapiakeskus Vastaamo on ollut viime päivinä tikun nokassa. Tehty tietomurto ja kiristäjän vaatimukset ovat kuin rikosromaanista. Tietomurron seuraukset koskettavat ennen kaikkea heitä, jotka ovat olleet asiakkaina Vastaamossa. Samalla tapahtunut koskettaa kansalaisia laajemminkin. Nyt kysytään: ovatko minua koskevat tiedot turvassa? Voinko kertoa itsestäni luottamuksellisia asioita ilman, että joudun pelkäämään niiden joutumista vääriin käsiin?

Kirkko on antanut sielunhoidollista apua niin kauan kuin se on ollut olemassa. Luottamuksellisuus on kaikkien keskustelujen lähtökohta. Erityisesti omaatuntoa painavista asioista pitää voida kertoa avoimesti ilman pelkoa siitä, että asiat tulevat toreilla vastaan. Tällaisen luottamuksen vahvistamiseksi ja tukemiseksi pappia sitoo rippisalaisuus. Pappi ei saa paljastaa ripissä kerrottuja asioita kenellekään. 

Seurakuntalaisten on hyvä muistaa, että mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun on olemassa myös kirkossa - ei vain terapiakeskuksissa. Itse olen saanut apua omiin kysymyksiini molempien tahojen kautta. Siksi tahdon myös rohkaista teitä käyttämään näitä mahdollisuuksia. Jokainen tarvitsee joskus toisten apua, monet myös ammatillista apua.

Meillä on mahdollisuus toimia olla kuuntelevana korvana myös toinen toisellemme. Silloin kun, joku kertoo meille jotakin omasta elämästään,  se on suuri luottamuksen osoitus. Sen mukaisesti on oltava tarkkana, ettei epähuomiossa tai ajattelemattomuuttaan kerro eteenpäin asioita, joita ei ole tarkoitettu kahvipöytäkeskusteluihin. Juorut on syytä panna poikki omalla kohdalla. 

Hyvä yhteiselämä ihmisten välillä ja koko yhteiskunnassa perustuu luottamukseen. Pyrkikäämme vaalimaan ja rakentamaan sitä omalta osaltamme siellä, missä kulloinkin olemme.