Joulunajan juhlakausi on tullut nyt uuden vuoden kynnykselle ja kestää vielä loppiaiseen. Jossakin kohtaa joulukoristeet pakataan laatikoihin ja ehkä pientä haikeutta tuntien kuusi viedään pois. Alkaa taas arki.
Vaikka elämämme on pääosin arkea, olisi hienoa, jos voisimme
saada siihenkin juhlan tuntua. Kuinka joulun sanomaan kuuluva taivaallinen
kirkkaus voisi valaista myös tätä perusarkea? Sitaatti ruotsalaisen piispa Martin
Lönnebon kirjasta ”Elämän kangas” voisi olla yksi vastaus kysymykseen:
Harjoittele viikon
jokaisena päivän elämän suurinta taidetta, hyvän sydämen silmällä näkemistä.
Silloin maailma tulee ikuisen maailman läpäisemäksi. Yksinkertainen tulee
tärkeäksi. Pyhimys ehkä tiskaa ja tyhjentää yöastian. Kun heräät aamulla,
rukoilet: ”Jumala, salli minun tänään nähdä pyhä läsnäolosi.” Näin etsit
päivisin Jumalan kasvoja, et turhan järkeilyn avulla, vaan jäljittämällä
hyvyyden merkkejä ja olemalla itse hyvyyden vähäinen työkalu.
Jos pyrimme olemaan hyvyyden vähäisinä työkaluina, se
epäilemättä luo pyhää loistetta omaankin elämäämme. Kolossalaiskirje antaa
meille myös neuvon, joka voi tuoda kirkkautta arjen harmauteen: ”Mitä
teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle
ettekä ihmisille.”
Arkinen elämäni voi olla jumalanpalvelusta, joka on
otollista Jumalalle. Joskus ihmiset kiittävät, joskus ehkä moittivatkin.
Vaatimattomat ponnisteluni samoin kuin oma vajavainen minäni ovat kuitenkin Jumalalle
otollisia Kristuksen tähden. Tämän kuin muistamme, jaksamme opetella hyvän
tekemistä.
Hyvän joulun toivotusten ohella toivotetaan yleensä myös
onnellista uutta vuotta. Onni näyttää kuitenkin usein pakenevan etsijäänsä. Mutta
kun opettelemme olemaan hyvyyden työkaluina ja pyrimme hoitamaan tekemisemme kuin
Herralle, tulee onnikin vaivihkaa luoksemme.
Jos arkemme ei alkavana vuonna olekaan pelkkää juhlaa,
olkoon siinä kuitenkin myös juhlan tuntua. Onnellista uutta vuotta 2021!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti