Uskonpuhdistuksen lähteillä

 Kirkossamme vietettiin viime sunnuntaina uskonpuhdistuksen muistopäivää. Meidän onkin hyvä palauttaa reformaation ydinasiat mieleen yhä uudelleen. Keskeisin Lutherin löydöistä on Raamatun oppi ansaitsemattomasta armosta, jonka Jumala meille lahjoittaa Kristuksen kautta. Sunnuntain teemaan liittyen muistelen hieman myös omia vaiheitani.

Koin kouluvuosinani 1970-luvulla herätyksen, joka johti uskon syntymiseen rippikoulussa. Ensimmäiset uskossa eletyt vuodet eivät kuitenkaan olleet kovin iloista aikaa.  Ongelmaksi tuli se, että en pystynyt elämään sillä tavalla kuin kristityn olisi käsitykseni mukaan pitänyt. Omatunnon syytökset tahtoivat viedä rauhan.

1980-luvun alkupuolella sielunhoitajani suositteli minulle Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen lukemista. ”Sen kautta moni on löytänyt avun”, hän totesi. Tästä lähti tutustumiseni teokseen, jossa uskonpuhdistaja käsittelee juurta jaksain sitä, kuinka ihminen pelastuu. Sittemmin tein Pro Gradu –tutkielmani tästä Lutherin kirjasta.

Luther oppi kokemuksen koulussa, että ihmisen oma hurskaus on aina vaillinaista. Jumala tahtoo kuitenkin pelastaa ihmisen kaikesta tämän puutteellisuudesta huolimatta. Tämä tapahtuu sillä tavalla, että ihminen kuuntelee evankeliumia ja turvautuu sen rohkaisemana Jeesukseen Kristukseen.

 Lutherin selitysteos kirkastaa Kristuksen sovitustyön merkitystä verrattomalla tavalla. Se rohkaisee uskossa heikkoja luottamaan armon riittävyyteen. Esimerkkinä tästä otettakoon katkelma Gal. 1:4:n selityksestä (käytän lainauksissa Jukka Thurénin käännöstä).

Kristus on todella annettu kuolemaan meidän syntiemme tähden, ei meidän vanhurskautemme tai pyhyytemme vuoksi. Syntimme ovat todellisia, suuria, lukuisia, jopa loputtomia ja voittamattomia. Älä kuvittelekaan niitä pikkuisiksi, sellaisiksi, jotka voi omin neuvoin pyyhkiä pois. Mutta älä myöskään heitä toivoasi niiden suuruuden takia, kun elämäsi varrella tai kuoleman hetkellä niitä tosiaan tunnet. Opi näistä Paavalin sanoista, että Kristusta ei ole uhrattu kuviteltujen eikä piirustettujen vaan todellisten syntien tähden, ei vähäisten vaan isojen, ei yhden ja toisen synnin vaan kaikkien, ei voitettujen vaan voittamattomien vuoksi, sillä yksikään ihminen tai enkelikään ei voi nujertaa vähäisintäkään syntiä.” (s. 53-54)

Rohkaisevia sanoja heikolle uskolle kaikkia omatunnon syytöksiä ja inttämisiä vastaan! Rohkaistukaamme Lutherin tavoin uskomaan aina uudelleen, että Kristus on tullut auttamaan myös meitä.