KIRKONKELLOT SOIVAT TUKEA UKRAINALLE PE 24.2. KLO 12

 Ensi perjantaina tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Venäjä aloitti hyökkäyssotansa Ukrainassa. Venäjä on toimillaan ajanut Ukrainan ennen näkemättömään ahdinkoon ja asettanut kyseenalaiseksi sääntöihin perustuvan järjestyksen maailmassa. Saamme jatkuvasti kuulla uusia hätkähdyttäviä uutisia siitä, miten häikäilemättömästi hyökkääjä on toiminut. Samalla Venäjä on pilannut kansainvälisen maineensa ja saanut hylkiövaltion leiman.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat kutsuneet seurakunnat ympäri Suomen osoittamaan tukeaan Ukrainalle Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen vuosipäivänä 24.2.2023.
Tällöin kirkonkellot ympäri Suomen soivat tukea Ukrainalle. Näin tehdään myös Hämeenkyrössä.

Kelloja soittamalla osoitamme symbolista tukea Ukrainalle. Emme hyväksy Venäjän politiikkaa, vaan tuemme Ukrainaa ja ukrainalaisia. Meitä kutsutaan rukoilemaan sodan loppumisen puolesta ja auttamaan ukrainalaisia mahdollisuuksien mukaan. Taloudellista tukea voi antaa Ukrainassa toimiville avustusjärjestöille. Suomeen saapuneisiin ukrainalaisiin on suhtauduttava ystävällisesti ja kunnioittaen.  

Meidän on hyvä rukoilla myös oman maamme ja sen esivallan puolesta. Vaikka varsinaista sodan uhkaa ei tällä hetkellä olekaan, joudumme varautumaan erilaisiin yhteiskuntaa häiritseviin toimiin. Päättäjät joutuvat toimimaan vaikeasti ennakoitavissa olosuhteissa monenlaisten paineiden keskellä. Siksi heitä on muistettava omassa ja yhteisessä rukouksessa.

Rukoilkaamme myös kirkkomme ja oman seurakuntamme puolesta, että voisimme kristittyinä pitää esillä sitä valoa, joka loistaa synkimmässäkin pimeydessä.

Rakastava Jumala,
joka pidät kädessäsi koko maailmaa,
suojele kaikkia sodan jalkoihin joutuneita,
huolen ja pelkojen pyörteisiin vajonneita,
lohduta haavoittuneita ja kotinsa menettäneitä.
Siunaa ja varjele kirkkoasi sodan keskellä.

Anna sen olla lohdutuksen lähde ja turva kaikille ihmisille.
Anna seurakunnille rohkeutta puhua totuuden sanoja.
Anna rakkautesi valon loistaa pimeyden keskellä kuin majakka,
joka ohjaa kotiin.

 

 

TRANSLAKI JA ALAIKÄISET

Yhteiskunnassamme on viime vuosina noussut aiempaa voimakkaammin esille näkemys, jonka mukaan ihmisen pitäisi voida itse määritellä oma sukupuolensa. On tahdottu erottaa fyysinen todellisuus ja se, millaiseksi ihminen itse kokee itsensä. Yhtenä esimerkkinä tästä on translaki, jonka eduskunta hyväksyi 1.2. Lain myötä juridisen sukupuolen voi vahvistaa oman selvityksen perusteella. Aiemmin asiassa vaadittiin myös lääketieteellinen selvitys.

Vaikka sensitiivisyys on paikallaan seksuaalieettisissä kysymyksissä, on seksuaalista tasavertaisuutta ajavien liikkeiden näkemyksiä lupa arvioida kriittisesti. Erityisesti on syytä olla huolissaan lasten ja nuorten puolesta, joiden seksuaalinen identiteetti on vielä kehitysvaiheessa. Nyt tehty päätös koskee täysikäisiä, mutta em. liikkeiden pyrkimyksenä on laajentaa päätös koskemaan myös alaikäisiä.

Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala sanoo, ettei ikärajaa pidä laskea. Perusteluna on se, että nuoruusiässä identiteetin  rakentaminen on vasta käynnissä eikä kehityksen lopputulos ole tiedossa, ei myöskään nuorella itsellään. (HS 27.1.) Kaltialan mukaan on vanhastaan tunnettua, että jotkut lapset identifioituvat jossain vaiheessa vahvastikin toiseen sukupuoleen. Neljä viidestä vastakkaiseen sukupuoleen identifioituneesta lapsesta kokee kuitenkin taas murrosiässä toisin. Siksi on viisasta seurata tilannetta, antaa lapselle kasvurauha ja hoitaa perheen ahdistusta ja mahdollisia liitännäisongelmia. Kaltialan puheenvuoro on mielestäni järjen ääni helposti  tunteisiin menevässä keskustelussa. 

Kirkon tehtävänä tässä maailmassa on tulla kärsivien rinnalle - omista lähtökohdistaan käsin. Ihmisen elämässä seksuaalisuuden alueella olevat taakat ovat niitä raskaimpia, millaisia ne sitten ovatkin. Seurakunta on tarkoitettu särkyneiden majataloksi, jossa myös seksuaalisuutensa kanssa eri tavoin kamppailevat voivat tulla hoidetuiksi.

Meille kaikille kuuluu Herran sana: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”