ONKO PAHOLAINEN TODELLA OLEMASSA?

 

Törmäämme pahan todellisuuteen jatkuvasti. Uutisia ei ehdi kovin pitkään katsoa, kun saa taas vahvistusta sille, että tässä maailmassa asiat eivät ole kohdallaan. Kuulemme väkivaltaisista teoista, jengiytymisistä, sodista, ihmiskaupasta, talousrikoksista ja muista raskaista asioista.

Pahuus ei ole uskon asia. Mutta mistä se johtuu?

Viimeisimmässä Perjantai-ohjelmassa puhuttiin nuorten väkivallasta.  Studioyleisö näki syyn olevan yhteiskunnassa. Sosiaalisen media nähtiin myös olevan ongelman takana. Lapsiasiavaltuutettu nosti esille syrjäytymisen keskeisimpänä riskitekijänä. Julkisessa keskustelussa on kiinnitetty huomiota myös suomalaisten lisääntyneisiin mielenterveydellisiin ongelmiin. Toki kotien todellisuus vaikuttaa myös lasten ja nuorten tekemisiin.

Silloin, kun puhutaan pahuudesta, kirkolla on paljon sanottavaa. Tai ainakin pitäisi olla. Kristillisen uskon mukaan todellisuuteen, jossa elämme, kuuluvat  ”synti, perkele ja kuolema”.

Kirkkokäsikirjassa erityisesti tämän viikon tekstit puhuvat pahasta. Raamatun mukaan Saatana on enemmän kuin kirosana. Kyseessä on henkivalta, joka taistelee Jumalan hyviä tarkoituksia vastaan.

Tällainen ajatus voi tuntua nykyihmisestä vieraalta, jopa järkyttävältä – kaikista kuulemistamme kauheuksista huolimatta. Ajatus pahasta, jolla on suunnitelma, joka houkuttelee, tekee aloitteen ja jolla on myös valtaa ihmisiin, kuulostaa jotenkin keskiaikaiselta tai naivilta.

Raamatun opetusta paholaisesta ei pidä kuitenkaan ohittaa hymähdyksellä. Jeesus puhuu yhtä itsestään selvänä asiasta sekä Jumalasta että Saatanasta. Hän nimittää Saatanaa murhaajaksi, valheen isäksi sekä tämän maailman ruhtinaaksi. Saatana on kuin väkevä mies, joka vartioi omaisuuttaan. Hänellä on jopa valtakunta.

Tämä on syytä panna merkille senkin vuoksi, että ihmisillä on taipumus syyttää Jumalaa, kun jotakin pahaa tapahtuu. Kysymme miten maailmassa oleva pahuus käy yhteen sen väitteen kanssa, että Jumala on rakkaus. Tähän ei varmaankaan olekaan patenttivastausta. Mutta on ehkä unohdettu, että todellisuuteen kuuluu myös Jumalaa vastustava voima, joka turmelee elämää.

Raamatun mukaan paholaisen toiminta ei rajoitu vain siihen, että hän viettelee ihmisiä pahaan. Hän tekee myös kaikkensa torjuakseen Jumalan pelastavan sanan vaikutuksen maailmassa. Paholainen pyrkii nyppimään evankeliumin sanan ihmisen sisimmästä heti, kun se on kylvetty sinne. Hän kylvää rikkaviljaa hyvän siemenen sekaan.

Paholainen täyttää myös hanakasti hengellisen tyhjiön. Jeesus kuvaa sitä näin: ”Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autiolla seudulla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: ”Minä palaan kotiini, josta lähdin”.  Jeesuksen mukaan se ottaa tyhjillään olevaan kotiin mukaansa seitsemän vielä pahempaa henkeä. Lopulta ihmisen samoin kuin tila on pahempi alussa.

Tämä on vakava sana omalle ajallemme.

Ihmisen sydän ei voi olla tyhjä. Se täyttyy aina jollakin. Jos kansa unohtaa Jumalan, silloin koko yhteiskunnassa alkaa tapahtua pahoja asioita.

 Kansamme on aikanaan tullut kristillisen uskon vaikutuspiiriin, ja sen myötä olemme saaneet monenlaista siunausta. Monien mittareiden mukaan olemme kuitenkin vieraantumassa kristillisestä uskosta. Kastettavien määrä on vähenemässä. Eräänlainen uskontoallergia on saanut enenevässä määrin tilaa.

Uskonnonvapauttakin tulkitaan helposti väärin. Se antaa mahdollisuuden uskonnon harjoittamiseen, mutta sitä tulkitaan helposti vapautena uskonnosta. Yhtenä esimerkkinä on se, että kouluissa ja päiväkodeissa on aiempaa vaikeampaa toimia. Hartaudellisten tilaisuuksien pitäminen on käytännössä hankalaa, koska se vaatii usein työläitä järjestelyjä.

Nyt on kysyttävä: Jos Jumalan sanan opetukset eivät ohjaa kansaa, niin mikä sitä sitten ohjaa? Kristillisen uskon piiristä irrottautuminen merkitsee tyhjäksi huoneeksi tulemista. Mikä silloin täyttää kasvavan tyhjiön? Seitsemän pahempaa henkeäkö?

Raamatun mukaan ei ole olemassa neutraalia ei kenenkään maata. Tässä maailmassa hyvä ja paha taistelevat keskenään. Tämän myös kokemus vahvistaa.

Kristittyinä meidän on rohjettava puolustaa sitä uskoa, jonka hedelmistä olemme tähän asti saaneet nauttia. Näkyvissä olevien karvaiden hedelmien kypsymisen pitäisi herättää meidät ennen kuin on liian myöhäistä.

Paholainen kyllä vartioi linnaansa ja omaisuuttaan ase kädessä. ”Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin.”

Rukoilkaamme ja tehkäämme omalla paikallamme voitavamme, jotta Jumalan sana saisi edelleen tilaa yhteiskunnassamme ja ennen muuta lasten ja nuorten parissa.