Ihmiset ovat Jumalasta montaa mieltä. Saatamme kuulla,
kuinka joku kertoo millainen hänen Jumalansa on. Toisen Jumala on sitten
toisenlainen. Kirkonkin sisällä Jumalasta voidaan ajatella hyvin eri tavalla.
On ymmärrettävää, että näkemyksemme muotoutuvat erilaisiksi sen mukaan,
minkälaisissa hengellisissä yhteyksissä kasvamme. Kristityn on kuitenkin
tärkeää ankkuroida käsityksensä Jumalasta Raamatun ilmoitukseen. Muuten jumalakuvasta voi tulla
omien ajatusten, toiveiden tai pelkojen mukainen. Ihminen luo jumalan omaksi
kuvakseen.
Vaikka hyväksyttäisiin se lähtökohta, että Jumalasta ei voi
saada muuta tietoa kuin sen, minkä hän itse on sanansa kautta ilmoittanut, on
hyväksyttävä sekin, että Jumala jää paljolti salatuksi. Vain osa hänestä on
käsityskykymme piirissä. Paavalikin totesi, että tietomme on vajavaista. Raamatun
Jumalasta antama kuva ylittää ymmärryksemme.
Ajatellaan vaikkapa kolminaisuusoppia. Emme voi kuitenkaan lähteä siitä
olettamuksesta, että Jumalan – sikäli kun hän on olemassa – on oltava
sellainen, että voimme tajuta ja hyväksyä hänet järjellämme.
Raamatun ilmoituksen valossa Jumalan olemusta luonnehtii
erityisesti kaksi asiaa. Ensimmäinen on Jumalan pyhyys. Tätä lähelle tulevat
Jumalan kirkkaus ja kunnia. Näissä on kyse ominaisuuksista, jotka tekevät
Jumalan Jumalaksi ja erottavat hänet kaikesta muusta. Siksi on vaikea mainita
esimerkkejä siitä, jotka voisivat havainnollistaa Jumalan pyhyyttä. Jos jokin
asia täällä maan päällä on pyhää, se johtuu siitä, että tuo asia, esim.
temppeli, saa pyhyytensä Jumalalta. Yleisessä kielenkäytössä pyhä
merkitsee lähinnä jotakin itsessään
luovuttamatonta ja arvokasta, jotakin mikä ei ole kaupan. ”Elämä on minulle
pyhää”. Jumalan pyhyyttä voisi ehkä parhaiten kuvata häikäisevän kirkkaana
valona.
Pyhä on enemmän kuin synnitön. Piispa Bo Gierz kirjoittaa
osuvasti: ”Kun sana ’pyhä’ joskus korvataan sanalla synnitön, niin siinä
heijastuu laihankuiva moralismi, joka johtaa ajatuksen harhateille ja ruokkii
sitä yleisesti esiintyvää väärää käsitystä, jonka mukaan Jumala on täydellinen
yhdistelmä kaikesta siitä, mitä me ihmiset pidämme hyvänä ja oikeana. Mutta
tälläkään kohdalla me emme kykene sanomaan, millainen Jumalan täytyy olla. Sen,
mikä on hyvää ja oikeaa, me tiedämme pohjimmiltaan vain oppimalla sen
Jumalalta.”
Toiseksi Jumalan olemusta luonnehtii rakkaus. ”Jumala on
rakkaus”. Meillä on tietty käsitys rakkaudesta, ja sen pohjalta me muodostamme
käsityksemme myös Jumalan rakkaudesta. Varmasti tässä on paljon oikeaakin.
Äidin rakkaus on itsensä uhraavaa rakkautta, ja tältä pohjalta voidaan päätellä,
mitä on itsensä alttiiksi antava jumalallinen rakkaus. Jeesus opettaa meitä
lähestymään Jumalaa isänä, jota voimme puhutella turvallisesti ja luottavaisesti.
Jos
isämme ovat pystyneet edes kohtalaisesti hoitamaan oman kutsumuksensa,
voimme aavistaa, mitä Jumalan isällinen rakkaus on.
Meille tutusta inhimillisestä elämänpiiristä otetut kuvat
Jumalan rakkaudesta voivat kuitenkin törmätä Jumalan käsittämättömyyteen. Salatun
Jumalan tiet osoittautuvat toisenlaisiksi kuin ihmiset omat suunnitelmat.
Tällöin tulee helposti ajatelleeksi, että Jumala ei olekaan rakkaus. Ongelman
ei kuitenkaan täydy olla Jumalan rakkauden puute. Se voi olla ja varmaan usein
myös on väärä käsitys tästä rakkaudesta ja sen päämäärästä.
Ihmisen luontainen tavoite on saavuttaa maanpäällinen onni.
Jumalasta ei voi kuitenkaan tehdä ajallisen onnen takuumiestä. Aika kova
vaatimus se tässä langenneessa maailmassa olisikin. Raamatun mukaan Jumalan ensisijaisena
pyrkimyksenä on pelastaa ihminen, auttaa eksynyt takaisin kotiin. Näin esim.
pienoisevankeliumi (Joh.3:16) määrittelee jumalallisen rakkauden olemuksen. Toimiessaan
tämän tavoitteen mukaisesti Jumala voi sallia elämäämme vastoinkäymisiä, joita
emme ymmärrä. Ehkä emme ilman niitä havahtuisi etsimään Jumalaa tai pysyisi
hänen yhteydessään. Tämä tuo yhden näkökulman kärsimyksen ongelmaan, vaikka ei
poistakaan sitä.
Itseäni on rohkaissut Bo Gierzin ajatus, että Jumalan
tutkimattomuudesta voi hänen läheisyydessään tulla muutakin kuin
käsittämättömyyttä. Ne kysymykset, joihin emme saa vastausta, saamme jättää
sikseen luottaen siihen, että Jumala tietää kaiken ja tahtoo parastamme. ”Tämä
ei merkitse vain alistumista käsittämättömän edessä ja suostumista Jumalan
tahtoo, jota emme voi ymmärtää. Se merkitsee myös turvallisuutta. Tiedämme,
että tutkimaton Jumala on ottanut kaiken huostaansa, sydämelleen, ja että hän
sisällyttää kaiken hyviin suunnitelmiinsa ja huolehtii siitä, mikä on meille
ylivoimaista. ’Herra on vanhurskas kaikissa
teissään ja vanhurskas kaikissa
teoissaan’ (Ps. 145: 17).”
