Rippikoulun kertausharjoitukset: Millainen Jumala on?

 

Ihmiset ovat Jumalasta montaa mieltä. Saatamme kuulla, kuinka joku kertoo millainen hänen Jumalansa on. Toisen Jumala on sitten toisenlainen. Kirkonkin sisällä Jumalasta voidaan ajatella hyvin eri tavalla. On ymmärrettävää, että näkemyksemme muotoutuvat erilaisiksi sen mukaan, minkälaisissa hengellisissä yhteyksissä kasvamme. Kristityn on kuitenkin tärkeää ankkuroida käsityksensä Jumalasta Raamatun  ilmoitukseen. Muuten jumalakuvasta voi tulla omien ajatusten, toiveiden tai pelkojen mukainen. Ihminen luo jumalan omaksi kuvakseen.

Vaikka hyväksyttäisiin se lähtökohta, että Jumalasta ei voi saada muuta tietoa kuin sen, minkä hän itse on sanansa kautta ilmoittanut, on hyväksyttävä sekin, että Jumala jää paljolti salatuksi. Vain osa hänestä on käsityskykymme piirissä. Paavalikin totesi, että tietomme on vajavaista. Raamatun Jumalasta antama kuva ylittää ymmärryksemme.  Ajatellaan vaikkapa kolminaisuusoppia. Emme voi kuitenkaan lähteä siitä olettamuksesta, että Jumalan – sikäli kun hän on olemassa – on oltava sellainen, että voimme tajuta ja hyväksyä hänet järjellämme. 

Raamatun ilmoituksen valossa Jumalan olemusta luonnehtii erityisesti kaksi asiaa. Ensimmäinen on Jumalan pyhyys. Tätä lähelle tulevat Jumalan kirkkaus ja kunnia. Näissä on kyse ominaisuuksista, jotka tekevät Jumalan Jumalaksi ja erottavat hänet kaikesta muusta. Siksi on vaikea mainita esimerkkejä siitä, jotka voisivat havainnollistaa Jumalan pyhyyttä. Jos jokin asia täällä maan päällä on pyhää, se johtuu siitä, että tuo asia, esim. temppeli, saa pyhyytensä Jumalalta. Yleisessä kielenkäytössä pyhä merkitsee  lähinnä jotakin itsessään luovuttamatonta ja arvokasta, jotakin mikä ei ole kaupan. ”Elämä on minulle pyhää”. Jumalan pyhyyttä voisi ehkä parhaiten kuvata häikäisevän kirkkaana valona.

Pyhä on enemmän kuin synnitön. Piispa Bo Gierz kirjoittaa osuvasti: ”Kun sana ’pyhä’ joskus korvataan sanalla synnitön, niin siinä heijastuu laihankuiva moralismi, joka johtaa ajatuksen harhateille ja ruokkii sitä yleisesti esiintyvää väärää käsitystä, jonka mukaan Jumala on täydellinen yhdistelmä kaikesta siitä, mitä me ihmiset pidämme hyvänä ja oikeana. Mutta tälläkään kohdalla me emme kykene sanomaan, millainen Jumalan täytyy olla. Sen, mikä on hyvää ja oikeaa, me tiedämme pohjimmiltaan vain oppimalla sen Jumalalta.”

Toiseksi Jumalan olemusta luonnehtii rakkaus. ”Jumala on rakkaus”. Meillä on tietty käsitys rakkaudesta, ja sen pohjalta me muodostamme käsityksemme myös Jumalan rakkaudesta. Varmasti tässä on paljon oikeaakin. Äidin rakkaus on itsensä uhraavaa rakkautta, ja tältä pohjalta voidaan päätellä, mitä on itsensä alttiiksi antava jumalallinen rakkaus. Jeesus opettaa meitä lähestymään Jumalaa isänä, jota voimme puhutella turvallisesti ja luottavaisesti.  Jos  isämme ovat pystyneet edes kohtalaisesti hoitamaan oman kutsumuksensa, voimme aavistaa, mitä Jumalan isällinen rakkaus on.

Meille tutusta inhimillisestä elämänpiiristä otetut kuvat Jumalan rakkaudesta voivat kuitenkin törmätä Jumalan käsittämättömyyteen. Salatun Jumalan tiet osoittautuvat toisenlaisiksi kuin ihmiset omat suunnitelmat. Tällöin tulee helposti ajatelleeksi, että Jumala ei olekaan rakkaus. Ongelman ei kuitenkaan täydy olla Jumalan rakkauden puute. Se voi olla ja varmaan usein myös on väärä käsitys tästä rakkaudesta ja sen päämäärästä.

Ihmisen luontainen tavoite on saavuttaa maanpäällinen onni. Jumalasta ei voi kuitenkaan tehdä ajallisen onnen takuumiestä. Aika kova vaatimus se tässä langenneessa maailmassa olisikin. Raamatun mukaan Jumalan ensisijaisena pyrkimyksenä on pelastaa ihminen, auttaa eksynyt takaisin kotiin. Näin esim. pienoisevankeliumi (Joh.3:16) määrittelee jumalallisen rakkauden olemuksen. Toimiessaan tämän tavoitteen mukaisesti Jumala voi sallia elämäämme vastoinkäymisiä, joita emme ymmärrä. Ehkä emme ilman niitä havahtuisi etsimään Jumalaa tai pysyisi hänen yhteydessään. Tämä tuo yhden näkökulman kärsimyksen ongelmaan, vaikka ei poistakaan sitä.

Itseäni on rohkaissut Bo Gierzin ajatus, että Jumalan tutkimattomuudesta voi hänen läheisyydessään tulla muutakin kuin käsittämättömyyttä. Ne kysymykset, joihin emme saa vastausta, saamme jättää sikseen luottaen siihen, että Jumala tietää kaiken ja tahtoo parastamme. ”Tämä ei merkitse vain alistumista käsittämättömän edessä ja suostumista Jumalan tahtoo, jota emme voi ymmärtää. Se merkitsee myös turvallisuutta. Tiedämme, että tutkimaton Jumala on ottanut kaiken huostaansa, sydämelleen, ja että hän sisällyttää kaiken hyviin suunnitelmiinsa ja huolehtii siitä, mikä on meille ylivoimaista. ’Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja vanhurskas kaikissa teoissaan’ (Ps. 145: 17).”