Kaksi viikkoa Ukrainan sotaa

Ukrainan sota on kestänyt nyt runsaat kaksi viikkoa. HÄmmenys ja järkytys on ollut suuri. Myös halu auttaa on virinnyt tavalla, joka hakee vertaistaan.

Sota on tuntunut meistä työntekijöistä kipeältä asialta, joka on  hallinnut enemmän  tai vähemmän ajatuksia. On myös ilmennyt tarvetta suojella itseä liialliselta informaatiolta.

Kun kerran me työntekijät olemme  kokeneet näin, on ilmeistä, että samanlaisia tuntoja on kaikilla seurakuntalaisilla. Itseäni helpotti kuulla,  että en ollut ainoa, joka on kokenut sodan johdosta lisäkuormaa.

Nyt on paikallaan kuunnella toinen toista ja olla tukemassa ja rohkaisemassa toisia. On myös parempi puhua omista tunnoistaan kuin kätkeä kipu sisimpään.

Seurakunnan työntekijöinä ja jäseninä tehtävämme on kulkea Herramme askelissa kärsivien rinnalla ja pitää esillä evankeliumia. Olkaamme luotettavia lähimmäisiä, jotka tekevät työtä paremman huomisen puolesta. Meillä on toivo, joka ei rajoitu tämän sekasortoisen maailman piiriin. Siitä me kerromme sanoin ja teoin.

Me seurakunnan  työntekijät olemme  valmiita keskustelemaan seurakuntalaisten kanssa. Apunamme on myös henkisen  tuen antamiseen valmiudet omaavia seurakuntalaisia. Jos tarvitset keskusteluapua, ota rohkeasti yhteyttä.

Kunnanjohtaja kertoi, että Hämeenkyrössä ei ole tällä hetkellä akuuttia hätämajoitustarvetta. Tilanne voi kuitenkin  muuttua. Siksi kartoitamme tällä hetkellä sitä, missä määrin voimme tarvittaessa antaa Särkijärven leirikeskuksen hätämajoituskäyttöön.

Valmiusryhmä on jatkanut talven aikana työtään. Kunnan kanssa pidetään yhteinen työskentely maaliskuun lopulla. Lisäksi tarkoitus on nimetä yhteyshenkilö pakolaisasioihin.

Tunnettu asia lienee se, että tällä hetkellä paras tapa auttaa on lahjoittaa rahaa Ukrainaan. KUA on yksi luotettava kanava. Myös seurakuntana voimme kerätä rahaa. Pari ylimääräistä kolehtia on jo kerätty. Lipaskeräyksiä voidaan järjestää jos kerääjiä on käytettävissä. Olisitko valmis tähän työhön? Tässä  asiassa voit  kääntyä Suvituuli Messin puoleen.

Yksittäisenä asiana mainittakoon maassamme olevat venäjänkieliset ja venäläiset. Tärkeää on muistaa, että he eivät ole mahtaneet mitään sille, miten Venäjän johto toimii. Siksi meidän pitää vastustaa kaikkia tavallisiin venäläisiin kohdistuvia mielenilmauksia.

Kriisiaikoina on tarpeen pitää huolta itsestään. Kannattaa siis tehdä asioita, jotka lisäävät voimavaroja. Ulkoilu, musiikki ja monet muut hyvät asiat pitävät elämää tasapainossa.

Kristittyinä meillä on etuoikeus rukoilla. Rohkaisen kaikkia esirukoukseen Ukrainan tilanteen puolesta. Rukoilkaamme myös Venäjän kansan puolesta ja pyytäkäämme sille oikeudenmukaista esivaltaa. Jumalan kädessä on myös kansojen ja niiden johtajien ajat, vaikka emme aina Jumalan teitä ymmärräkään.

Huomenna 13.3. vietetään talvisodan päättymisen muistopäivää. Oman maamme historia voi rohkaista meitä. Olemme itse saaneet varjeltua pahimmalta mahdolliselta, vaikkakin suuren uhrin kautta. Siitä edessä oleva talvisodan päättymisenkin muistopäivä meitä muistuttaa.

Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan.

---------------------

Laitan  tähän kirjoitukseen kaksi liitettä, jotka voivat toivon mukaan olla meille avuksi.

1.       SPR:n ohjeita omasta jaksamisesta huolehtimiseksi

https://www.punainenristi.fi/hae-apua-ja-tukea/henkinen-ensiapu/ukrainan-kriisi-voi-jarkyttaa-mielta/

 

2.       Sisäministeriön ohje avun tarjoamiseksi ukrainalaisille

https://intermin.fi/ukraina/avun-tarjoaminen-ukrainalaisille

Rippikoulun kertausharjoitukset 6: Nasaretin mies ja ristin salaisuus

 

Tällaisena aikana, jolloin kansainvälinen kriisi horjuttaa ihmisten perusturvallisuutta, kirkon tehtävänä on kulkea ihmisten rinnalla ja rohkaista heitä. Olennaista on huolehtia edelleen hyvin omasta perustehtävästä. Siihen kuuluu myös kristillinen opetus. Siksi jatkan kristillisen uskon perusteiden käsittelyä.

Voidaan varmasti olla yhtä mieltä siitä, että Jeesus Nasaretilainen on yksi suurista uskonnollisista opettajista. Mutta onko hän vielä jotakin enemmän? Tästä riippuu myös se, onko kristillinen usko yksi lajike uskontojen buffet-pöydässä vai onko kyseessä kattaus, jolle ei ole vastinetta. Seuraavassa otan esille muutamia olennaisia piirteitä Jeesuksesta, hänen toiminnastaan sekä merkityksestään kirkon uskolle.

Kristillisen usko kytkeytyy vahvasti aikaan ja paikkaan. Jeesuksella oli kotimaa, hän syntyi juutalaisen kansan jäseneksi. Uskontunnustuksessa lausutaan, että hän kärsi Pontius Pilatuksen aikana. Nämä seikat kuuluvat inkarnaation eli Jumalan ihmiseksi tulemisen salaisuuden piiriin. Vanhan liiton aikana Jumala asui kansansa keskellä ilmestysmajassa ja oli kohdattavissa temppelissä. Nämä olivat esikuvia siitä, kuinka Jumala tulee  Jeesuksen persoonassa ihmisten luo.

Jeesus kutsui ihmisiä seuraansa, oppimaan häneltä ja hänestä. Hänen opetuksensa ytimessä oli puhe Jumalan valtakunnasta. Aloittaessaan julkisen toimintansa hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” Tämän valtakunnan luonnetta hän sitten kuvasi monin kertomuksin ja usein luonnosta otetuin esimerkein. Kertomus tuhlaajapojasta ja vertaus kylväjästä ovat niitä tutuimpia. Hän antoi opetuslapsilleen aikaa kuunnella, katsoa ja kokea. Vasta myöhemmin hän kysyi, kuka hän heidän mielestään on. Hyvä toimintaperiaate edelleen!

Se, että Jeesus kokosi ympärilleen opetuslapsia, ei ollut poikkeuksellista. Hänen sanoillaan oli kuitenkin painoarvoa, johon ei oltu totuttu. ”Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat”.  Jeesus julisti paitsi sanoillaan myös teoillaan. Hän ruokki 5000 miestä, paransi sairaita, herätti kuolleita. Hänen julkiset vastustajatkaan eivät voineet kiistää tapahtumien todenperäisyyttä. Näillä tunnusteoilla oli sanoma, jota itse teko havainnollisti. Esim. ruokkimisihmeen jälkeen Jeesus kehotti ihmisiä tavoittelemaan katoamatonta ruokaa tavallisen ravinnon sijasta. Lasaruksen herättämisen jälkeen hän sanoi olevansa kuoleman voittaja: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun saa elää, vaikka kuoleekin.”

Jeesuksen opetuksessa ja toiminnassa huomiota herättävää on hänen messiastietoisuutensa. Hän ei arkaillut puhua omasta merkityksestään, vaikka kieltäytyikin tavoittelemasta maallista kuninkuutta. Kuitenkin hän antoi ymmärtää olevansa erityisasemassa siinä Jumalan valtakunnassa, jota hän julisti. Hän oli sulhanen, joka kokoaa häävieraita suureen juhlaan. Jeesus sanoi olevansa enemmän kuin Salomo ja Joona. Joka näki hänet, sai nähdä ja kuulla sellaista, mitä profeetoille ei vielä suotu. Hän sanoi olevansa ”elämän leipä”, ”maailman valo”, ”tie, totuus ja elämä”. Johanneksen ilmestyksen mukaan Jeesus on myös ”ensimmäinen ja viimeinen”.

Silloin, kun joku väittää tällaista, siihen on pakko ottaa jokin kanta. Puhujaa voidaan pitää tasapainottomana rassukkana tai suuruudenhulluna. Jeesusta on vaikeata laittaa kumpaankaan kategoriaan. On otettava huomioon sekin mahdollisuus, että hän puhui totta. Siitäkin huolimatta, että asiasta pitäisi tehdä omaa elämää koskevia johtopäätöksiä. Totuus on kuitenkin usein niin kipeä asia, että se pitää tukahduttaa – ajankohtaisia esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa. 

Jeesus huolestutti juutalaisten uskonnollisia johtajia niin paljon, että he päättivät hankkiutua hänestä eroon. Ylipappi Kaifas katsoi olevan parempi, että yksi mies kuolee, kuin että koko kansa joutuu tuhoon. Kun päätös oli tehty, alettiin hakea sopivaa hetkeä Jeesuksen surmaamiseen. Me tiedämme, miten asiat tämän jälkeen etenivät.

Annetaan piispa Bo Gierzin  selittää näiden tapahtumien syvintä merkitystä: Inhimillisesti arvostellen oli kyseessä oikeusmurha. Ylimmäinen pappi ja neuvoston jäsenet eivät aavistaneet, että he samalla kertaa tuomitsivat omat syntinsä, meidän syntimme ja koko maailman synnit. Heidän edessään oleva syytetty oli todella syyllinen – ei siihen, mistä he hänet tuomitsivat, vaan sellaiseen, mitä he eivät voineet aavistaakaan. Tuona hetkenä hän kantoi ihmiskunnan kaikkien syntien taakkaa, kaikkien meidän rikkomustemme ja laiminlyöntiemme yhteen koottua syyllisyyttä historian suurimmista ja järkyttävimmistä rötöksistä aina arkipäivän kaikkiin pikkusynteihin asti Se syyllisyys ansaitsi kuoleman. Siksi hän vaikeni ja otti tuomion vastaan.

Seuraavissa "kertausharjoituksissa" puhutaan Kristuksen ylösnousemuksesta.

Nyt on rukouksen aika!

Olemme joutuneet näkemään ja kuulemaan järkyttäviä uutisia siitä, kuinka Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. On vaikea uskoa, että sota Euroopassa on todellisuutta. Nyt joudumme kuitenkin seuraamaan pienen maan kamppailua suurta ylivoimaa vastaan. Oma kansammekin on joutunut kokemaan vastaavaa. Silloin rukoiltiin paljon. 

Kristittyinä meidän tehtävämme on rukoilla kaikkien ihmisten puolesta. Muistakaamme nyt erityisesti Ukrainan kansaa ja esivaltaa. On tärkeätä rukoilla myös oman presidenttimme ja hallituksemme puolesta. He tarvitsevat paljon viisautta. Saamme myös pyytää, että Jumala antaisi Venäjälle oikeudenmukaisen ja hyvän hallituksen.  

Paastonaika, joka on pian alkamassa, on tarkoitettu Jumalan erityisen etsimisen ja rukouksen ajaksi. Me teemme seurakunnassa monenlaista työtä, mutta syvimmältään sen vaikutus on riippuvaista Jumalan siunauksesta. 

Tämä siunaus näyttää kokemuksen valossa kytkeytyvän rukoukseen. Onkin sanottu: missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta, missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta, missä ei ole ollenkaan rukousta, siellä ei ole ollenkaan siunausta.

Seurakuntamme järjestää paastonaikana Isopappilassa kaksi rukousaamua (22.3.; 5.4.) ja kaksi rukousiltaa (9.3.; 31.3.). Rukousaamut alkavat klo 8 ja rukousillat klo 18. Tilaisuuksien jälkeen aamu- /iltapala.

Tule mukaan rukoilemaan ajankohtaisten asioiden puolesta. "Rukous liikuttaa sitä kättä, joka liikuttaa koko maailmaa."

Rippikoulun kertausharjoitukset 5: Synti ja pahan todellisuus

 Antiikin kuuluisan filosofin Sokrateen mukaan ihminen, joka saavuttaa oikean tiedon, tietää myös miten elää. ”Hyve on tietoa.” Ihminen ei tee pahaa tieten tahtoen, vaan pahan tekeminen johtuu väärästä tiedosta. Raamatun opetuksen mukaan meidän ongelmamme ei ole kuitenkaan tiedon puute. Varsinainen vaikeus on jossakin muualla, ihmisen sisimmässä. Tiedon puutetta suurempi ongelma on se, että vaikka tietäisimmekin, miten tulee toimia, emme tee niin.

Raamatussa tätä varsinaista ongelmaa kutsutaan synniksi. Mitä synti on, mistä se on tullut, miten sen voi voittaa? Asiaa tarkasteltaessa täytyy mennä Raamatun alkuun. Raamatun ensimmäisten lukujen sanat ihmisen alkuperästä, luomisesta ja syntiinlankeemuksesta antavat vastauksen moniin ihmistä askarruttaviin perimmäisiin kysymyksiin. Kertomusmuodon ei pidä antaa peittää sitä totuutta, jonka teksti paljastaa. Bengt Hägglund toteaa: ”Syntiinlankeemuskertomus ei ole vain osuva kuvaus kiusauksesta ja lankeemuksesta, vaan kertoo ihmissuvun tilanteesta: lankeemus leimaa sitä kokonaisuudessaan. Ihmiset joutuvat syntyessään syntiinlankeemuksen elinehtojen alaisiksi.” Tämä on meidän onnettomuutemme, ei tiedon puute.

 Syntiinlankeemuskertomuksessa keskeistä ovat Jumalan sanan epäily (onko Jumala todella sanonut), valheen uskominen (ette te kuole) ja itsensä korottamisen kiusaus (teistä tulee Jumalan kaltaisia). Käärmeen hahmossa esiintyvä paha on myös merkille pantavaa. Raamatun mukaan ihminen elää todellisuudessa, jossa on paitsi Jumalan myös paholainen. Tällainen opetus saattaa nykyihmisen mielestä tuntua vieraalta ja ”keskiaikaiselta”. On kuitenkin erotettava toisistaan kirkkotaiteen sarvipäiset pirut ja Jeesuksenkin opetuksessa realiteettina kuvattu Jumalan vihollinen. Saatana on koronaviruksen tavoin muuntautumiskykyinen henkivalta, jonka tunnistaa parhaiten hedelmistään. Niistä saamme liiankin paljon esimerkkejä uutisia seuraamalla.

Synti ymmärretään usein yksittäisinä pahoina tekoina. Tällöin ei päästä näkemään ongelman ytimeen eikä myöskään löydetä apua tautiin. Rippikoulussa olen synnistä puhuessani piirtänyt veitsi kädessä olevan miehen, jolla on musta sydän. Tällä olen halunnut alleviivata sitä, että paha teko lähtee ihmisen sisimmästä. Synti on ensin sydämessä, vasta sen jälkeen se muuttuu teoksi. Jeesus ilmaisee tämän asian seuraavasti: ”Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.” Raamatun opetuksen ytimessä on aina ihmisen persoonallisuuden keskus, sydän. Millainen on puu, sellainen on hedelmäkin. On todellakin aihetta rukoilla Daavidin tavoin: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut.”

Luterilaiseen uskonkäsityksen kuuluu olennaisesti opetus perisynnistä – tosin alkusynti olisi tässä parempi käännös. Augsburgin tunnustuksessa  todetaan, että ihmiset syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa ja luottamusta Jumalaan ja pahan himon hallitsemina. On syytä huomata, että tässä on kyse ennen kaikkea jumalasuhteesta, ei ihmisen eettisestä elämänsuunnasta. Ihmisen moraaliset hairahdukset ovat sivuseikka, jos niitä verrataan hänen varsinaiseen ongelmaansa: epäuskoon -  siihen, ettei oteta Jumalaa huomioon eikä luoteta häneen. Tästä valtavirrasta haarautuvat sitten joet ja edelleen erilaiset pienemmät purot.

Miksi Jumala niin helposti unohtuu, miksi hänestä puhutaan niin harvoin, miksi eletään niin kuin häntä ei olisi olemassakaan? Miksi Jumalaa ei kiitetä eikä ylistetä? Moni varmasti ajattelee vastauksen olevan siinä, että Jumalasta ei yksinkertaisesti voida sanoa mitään varmaa, minkä vuoksi on parempi olla hiljaa. Minun on helppo ymmärtää tällaisia ajatuksia, sillä joudun monesti itsekin kyselijän paikalle perimmäisten kysymysten äärellä. Raamatun sanoman valossa Jumalan sivuuttaminen johtuu siitä, että me olemme syntiin langenneita olentoja ja olemme Adamin ja Eevan tavoin Jumalaa paossa.

Epäilemättä tämä on väite, jota kaikki eivät allekirjoiteta. Pahan todellisuus on kuitenkin kiistaton asia. Kun siitä keskustellaan ja - mikä on vielä tärkeämpää – kun siitä etsitään ulospääsyä, olisi viisasta huomioida Raamatun opetus synnistä. Se on ensinnäkin realistinen. Toiseksi synnin kokonaisvaltaisen luonteen hyväksyminen voi auttaa meitä evankeliumin oikeaan ymmärtämiseen. Siinä ei ole kyse vain ihmisen tekemien virheiden tilkitsemisestä vaan hänen kokonaisvaltaisesta armahtamisestaan. Tästä puhutaan enemmän seuraavassa blogissa.

Rippikoulun kertausharjoitukset: Mikä on hyvää ja oikein?

Voidaanko siitä, mikä on hyvää ja oikein, sanoa jotakin yleispätevää? Jos voidaan, niin millä perusteella? Tässä asiaa lähestytään kristillisen uskon näkökulmasta, mutta luodaan kuitenkin aluksi pikainen silmäys siihen, miten filosofit ovat tarkastelleet asiaa.

Velvollisuusetiikan mukaan oikea ja hyvä toiminta on velvollisuuden tai oikean säännön mukaista. Tämän katsantotavan juuret ovat kristillisessä uskossa, mutta velvollisuus voidaan perustella toisinkin kuin Jumalan tahdolla. Esim. valistusfilosofi Immanuel Kantin mukaan kaikille ihmisille yhteinen järki määrittelee oikean toiminnan periaatteen, nk. kategorisen imperatiivin.  Seurausetiikan mukaan oikein on sellainen teko, joka tuottaa hyvää. ”Toisten auttaminen on oikein.” Kun velvollisuusetiikan mukaan oikein tekeminen on hyvää, niin seurausetiikassa järjestys on toisinpäin: hyvän tekeminen on oikein. Kolmanneksi voidaan mainita hyve-etiikka. Katsantotapa juontaa juurensa antiikin filosofiasta. Sen ytimessä ovat hyveet, luonteenpiirteet tai ominaisuudet, jotka kuuluvat hyvälle ihmiselle. Hyvä ihminen osaa tunnistaa, minkälainen toiminta eri tilanteessa on hyvää.

Kristillinen etiikka pitää sisällään kaikkia edellä mainittuja ajattelu- ja toimintatapoja. Velvollisuusetiikka tulee näkyviin selvimmin Jumalan 10 käskyssä. Ne kertovat jumalallisella auktoriteetilla, mikä on hyvää ja oikein. Jeesus tiivistää 10 käskyä rakkauden kaksoiskäskyksi. ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Lisäksi voidaan mainita nk. ”kultainen sääntö”, joka esiintyy muissakin uskonnoissa. Sen mukaan toisen asemaan asettuminen antaa käytännöllisen työkalun oikean toimintatavan löytämiseksi. ”Nälkäiselle pitää antaa ruokaa.” Merkille pantavaa on myös se, väärin voidaan tehdä tekemättä yhtään mitään. Kertomus laupiaasta samarialaisesta kertoo paitsi lähimmäisenrakkaudesta myös laiminlyöntien vaarasta. Jeesuksen kuvaus viimeisestä tuomiosta puhuu samasta asiasta.

Hyvää ja oikeaa elämää ei perustella Raamatussa kuitenkaan pelkästään sillä, että tällainen elämä on Jumalan tahdon mukaista. On myös niin, että Jumala tahtoo hyvää. Siksi hän on antanut käskynsä. Joka haluaa osoittaa rakkautta, toimikoon Jumalan käskyjen mukaisesti. Silloin rakkaus ja oikeudenmukaisuus toteutuvat. Jumalan käskyjä on sattuvasti luonnehdittu elämän liikennesäännöiksi. Tämä auttaa ymmärtämään käskyjen päämäärää – rakkauden toteutumista. Liikennesääntöjen tarkoitushan on ohjata liikennettä ja varjella onnettomuuksilta. Tiedämme mitä tapahtuu, jos liikennesäännöistä ei piitata. Murheita on yhtä lailla odotettavissa niin yksilöiden kuin kansojenkin elämässä, jos Jumalan käskyistä ei välitetä.

Tästä syystä ihmisiä tulee muistuttaa Jumalan käskyistä. Eikä vain muistuttaa – käskyjä tulee opettaa uusille sukupolville.  Ihmisillä on kyllä sisäänrakennettunakin tietty taju oikeasta ja väärästä. Kristilliseen uskoon kuuluu käsitys ihmisten sydämiin kirjoitetusta luonnollisesta laista. Sen pohjalta voidaan luoda varsin hyviä yhteisen elämän pelisääntöjä. Kantin kategorinen imperatiivi on  tästä yksi esimerkki. ”Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki.” Synnin vuoksi tällä luontaisella ymmärryksellä on kuitenkin taipumus hämärtyä. Se voi vinoutua pahastikin, jos ihmistä ei muistuteta siitä, mikä on oikein. Kokonaan toinen asia on sitten se, että selväkään taju oikean ja väärän erosta ei johda automaattisesti oikeaan toimintaan.

Kristilliseen uskoon kuuluu selvästi myös hyve-eettinen puoli. Merkitystä ei ole ainoastaan sillä, mitä ihminen tekee, vaan myös sillä, millainen hän on. Lähimmäisen kannalta on tosin jokseenkin yhdentekevää, saako hän apua hyväsydämiseltä ihmiseltä tai sellaiselta auttajalta, jota motivoi esim. oman kunnian pönkittäminen. Leipä, vaatteet ja asunto kelpaavat kyllä molemmissa tapauksissa. Siksi onkin paikallaan, että lainsäädännöllä pannaan kansalaiset palvelemaan vähäosaisia, vaikka he eivät olisikaan siihen erityisen innokkaita. Esimerkkinä tällaisesta menettelystä voidaan mainita verotus.

Kristillinen usko tähtää kuitenkin syvemmälle, ihmisen sydämeen, hänen persoonallisuutensa ytimeen. Pelkkä käskyjen ulkoinen noudattaminen ei ole Jumalalle mieleen. Hänen tahtonsa on, että ihminen tekisi hyvää mielellään eikä pakosta. Mutta miten tämä voi toteutua? Raamatun mukaan hyveet eivät kuulu luonnostaan ihmisluontoon - päinvastoin. ”Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, aviorikokset ja murhat”. Toki ihmisen sydämestä löytyy luomisen perusteella äidinrakkautta, ystävien välisistä kiintymistä yms. Mutta ilmeinen asia on se, että ihmisen kyky rakastaa on vähintäänkin rajallinen.

Jeesuksen mukaan hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia. Siksi puu pitää tehdä ensin hyväksi. Kristillisen uskon vastaus esitettyyn ”miten” -kysymykseen on uuden puhtaan sydämen saaminen. Tämä tulee esille jo Vanhan testamentin profeettakirjoissa, joissa puhutaan kivisydämen poisottamisesta sekä uuden sydämen ja hengen saamisesta. Tätä ihmettä rukoilee myös psalminkirjoittaja itselleen. Uuden testamentin puolella puhutaan uudestisyntymisen välttämättömyydestä ja sydämen ympärileikkauksesta, jonka vaikuttaa Henki.

Kristillisen uskon mukaan oikea ja hyvä on määriteltävissä. 10 käskyä, rakkauden kaksoiskäsky sekä kultainen sääntö kertovat, mikä on hyvää ja oikein. Tässä ei ole kuitenkaan vielä kaikki. Kristillinen usko myös kutsuu ihmisiä sisäiseen muutokseen ja osoittaa tien tähän.

Joulunajan tiedote noudettavissa kaupoissa!

 

Mitäköhän seurakunnassa tapahtuu adventti- ja  jouluaikana? Tällainen kysymys saattaa olla monien mielessä näinä aikoina. Kysymykseen löytyy vastaus tuoreesta seurakunnan joulunajan esitteestä.

No mistä niitä on saatavissa? Vastaus kuuluu: KAUPPOJEN ETEISISTÄ! Eteisauloissa on seurakuntien tuomat ständit, hyllyköt, joihin tuodaan esitteitä sitä mukaa, kun ne loppuvat.  Lisäksi kausiesitteitä on viety kirjastoon, Marjan kukkaan ja Kehäkukkaaan.  Niitä löytyy myös toimipisteistämme. Hae siis esite itsellesi - ja vie naapurillekin!

Viestintä on aina ajankohtainen kysymys seurakunnan toiminnassa. Toiminnasta pitää kertoa monilla eri tavoilla. Paikallislehdessä, kotisivuilla, Instagramissa jne. Kausiesite on yksi tapa. Olemme tehneet niitä nyt parisen vuotta, joskin Korona on pakottanut meitä vetämään esitteitä myös pois.

Yhteen asiaan olemme joutuneet havahtumaan: se tieto, että kausiesitteitä on saatavissa kaupoista ja muistakin paikoista, ei ole mennyt riittävän hyvin perille. Moni työstämme kiinnostunut saattaa kiiruhtaa ostoksiltaan kotiin ilman, että huomaa napata mukaan seurakunnan toiminnasta kertovan esitteen.

Toivon, että te seurakuntalaiset olitte osaltanne auttamassa meitä joulunajan ohjelman jakelussa. Voitte mieluusti ottaa useampia esitteitä ja antaa niitä naapureille tai muille tutuille.  Samalla on hyvä mainita, mistä esitteitä on saatavissa. Näin olette  mukana seurakuntatyössä ja viemässä hyvää sanomaa eteenpäin.

Todettakoon vielä se, että uudessa tiedotteessa on kaksi osaa: joulunaika adventista loppiaiseen  sekä loppiaisen jälkeinen aika paastonajan kynnykselle. Tilaisuuksia on paljon ja niitä on kaikenikäisille.

Hyvää adventinaikaa ja tervemenoa ständeille!

 

 

 

Rippikoulun kertausharjoitukset: Millainen Jumala on?

 

Ihmiset ovat Jumalasta montaa mieltä. Saatamme kuulla, kuinka joku kertoo millainen hänen Jumalansa on. Toisen Jumala on sitten toisenlainen. Kirkonkin sisällä Jumalasta voidaan ajatella hyvin eri tavalla. On ymmärrettävää, että näkemyksemme muotoutuvat erilaisiksi sen mukaan, minkälaisissa hengellisissä yhteyksissä kasvamme. Kristityn on kuitenkin tärkeää ankkuroida käsityksensä Jumalasta Raamatun  ilmoitukseen. Muuten jumalakuvasta voi tulla omien ajatusten, toiveiden tai pelkojen mukainen. Ihminen luo jumalan omaksi kuvakseen.

Vaikka hyväksyttäisiin se lähtökohta, että Jumalasta ei voi saada muuta tietoa kuin sen, minkä hän itse on sanansa kautta ilmoittanut, on hyväksyttävä sekin, että Jumala jää paljolti salatuksi. Vain osa hänestä on käsityskykymme piirissä. Paavalikin totesi, että tietomme on vajavaista. Raamatun Jumalasta antama kuva ylittää ymmärryksemme.  Ajatellaan vaikkapa kolminaisuusoppia. Emme voi kuitenkaan lähteä siitä olettamuksesta, että Jumalan – sikäli kun hän on olemassa – on oltava sellainen, että voimme tajuta ja hyväksyä hänet järjellämme. 

Raamatun ilmoituksen valossa Jumalan olemusta luonnehtii erityisesti kaksi asiaa. Ensimmäinen on Jumalan pyhyys. Tätä lähelle tulevat Jumalan kirkkaus ja kunnia. Näissä on kyse ominaisuuksista, jotka tekevät Jumalan Jumalaksi ja erottavat hänet kaikesta muusta. Siksi on vaikea mainita esimerkkejä siitä, jotka voisivat havainnollistaa Jumalan pyhyyttä. Jos jokin asia täällä maan päällä on pyhää, se johtuu siitä, että tuo asia, esim. temppeli, saa pyhyytensä Jumalalta. Yleisessä kielenkäytössä pyhä merkitsee  lähinnä jotakin itsessään luovuttamatonta ja arvokasta, jotakin mikä ei ole kaupan. ”Elämä on minulle pyhää”. Jumalan pyhyyttä voisi ehkä parhaiten kuvata häikäisevän kirkkaana valona.

Pyhä on enemmän kuin synnitön. Piispa Bo Gierz kirjoittaa osuvasti: ”Kun sana ’pyhä’ joskus korvataan sanalla synnitön, niin siinä heijastuu laihankuiva moralismi, joka johtaa ajatuksen harhateille ja ruokkii sitä yleisesti esiintyvää väärää käsitystä, jonka mukaan Jumala on täydellinen yhdistelmä kaikesta siitä, mitä me ihmiset pidämme hyvänä ja oikeana. Mutta tälläkään kohdalla me emme kykene sanomaan, millainen Jumalan täytyy olla. Sen, mikä on hyvää ja oikeaa, me tiedämme pohjimmiltaan vain oppimalla sen Jumalalta.”

Toiseksi Jumalan olemusta luonnehtii rakkaus. ”Jumala on rakkaus”. Meillä on tietty käsitys rakkaudesta, ja sen pohjalta me muodostamme käsityksemme myös Jumalan rakkaudesta. Varmasti tässä on paljon oikeaakin. Äidin rakkaus on itsensä uhraavaa rakkautta, ja tältä pohjalta voidaan päätellä, mitä on itsensä alttiiksi antava jumalallinen rakkaus. Jeesus opettaa meitä lähestymään Jumalaa isänä, jota voimme puhutella turvallisesti ja luottavaisesti.  Jos  isämme ovat pystyneet edes kohtalaisesti hoitamaan oman kutsumuksensa, voimme aavistaa, mitä Jumalan isällinen rakkaus on.

Meille tutusta inhimillisestä elämänpiiristä otetut kuvat Jumalan rakkaudesta voivat kuitenkin törmätä Jumalan käsittämättömyyteen. Salatun Jumalan tiet osoittautuvat toisenlaisiksi kuin ihmiset omat suunnitelmat. Tällöin tulee helposti ajatelleeksi, että Jumala ei olekaan rakkaus. Ongelman ei kuitenkaan täydy olla Jumalan rakkauden puute. Se voi olla ja varmaan usein myös on väärä käsitys tästä rakkaudesta ja sen päämäärästä.

Ihmisen luontainen tavoite on saavuttaa maanpäällinen onni. Jumalasta ei voi kuitenkaan tehdä ajallisen onnen takuumiestä. Aika kova vaatimus se tässä langenneessa maailmassa olisikin. Raamatun mukaan Jumalan ensisijaisena pyrkimyksenä on pelastaa ihminen, auttaa eksynyt takaisin kotiin. Näin esim. pienoisevankeliumi (Joh.3:16) määrittelee jumalallisen rakkauden olemuksen. Toimiessaan tämän tavoitteen mukaisesti Jumala voi sallia elämäämme vastoinkäymisiä, joita emme ymmärrä. Ehkä emme ilman niitä havahtuisi etsimään Jumalaa tai pysyisi hänen yhteydessään. Tämä tuo yhden näkökulman kärsimyksen ongelmaan, vaikka ei poistakaan sitä.

Itseäni on rohkaissut Bo Gierzin ajatus, että Jumalan tutkimattomuudesta voi hänen läheisyydessään tulla muutakin kuin käsittämättömyyttä. Ne kysymykset, joihin emme saa vastausta, saamme jättää sikseen luottaen siihen, että Jumala tietää kaiken ja tahtoo parastamme. ”Tämä ei merkitse vain alistumista käsittämättömän edessä ja suostumista Jumalan tahtoo, jota emme voi ymmärtää. Se merkitsee myös turvallisuutta. Tiedämme, että tutkimaton Jumala on ottanut kaiken huostaansa, sydämelleen, ja että hän sisällyttää kaiken hyviin suunnitelmiinsa ja huolehtii siitä, mikä on meille ylivoimaista. ’Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja vanhurskas kaikissa teoissaan’ (Ps. 145: 17).”