Vaihda näkökulmaa!

 

Luin kesälomallani Antti S. Mattilan kirjaa ”Näkökulman vaihtamisen taito”. Sieltä löytyi seuraava lause: ”Avain ihmisen kohtaloon on hänen kykynsä tulkita uudelleen se, mitä hän ei voi kieltää.” (George Kelly)  Kirjan sanoman voisi tiivistää aika hyvin tuohon lausahdukseen.

Jo antiikin Kreikan filosofit pyrkivät näkökulman vaihtamisen avulla kehittämään kykyään säilyttää alati mielentyyneytensä. Esim. Epiktetos sanoi näin: ”Ihmisiä eivät järkytä asiat vaan heidän uskomuksensa niistä.” Ehkä tämä on yksinkertaistamista, mutta ajatus kyllä pohtimisen arvoinen. Suhtautumisemme asioihin on loppujen lopuksi ratkaisevinta, eivät itse asiat. Yleisesti tunnetun esimerkin mukaan lasi voi olla puoliksi tyhjä tai puoliksi täysi. Tässä näkökulman vaihtamisesta on kyse. Ihminen valitsee näkökulman.

Näkökulman vaihtamista voidaan pitää elämäntaitona, jota kannattaa opetella.

Myös Raamatussa on esimerkkejä tällaisesta elämänasenteesta.

Roomalaiskirjeen 8. luvussa Paavali puhuu nykyisen ajan kärsimyksistä ja luomakunnan huokailusta. Siitä hän siirtyy kristityn toivoon ja kehottaa kärsivällisyyteen. Sitten tulee ihmeellinen näkökulman vaihtamiseen liittyvä sana: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.” (Room. 8:28) 

Elämme aikaa, jolloin Ukrainan sota on tummentanut tulevaisuuden näkymiä. Elintarvikkeiden hinta on noussut. Energiahuoltoa joudutaan järjestämään uudelleen. Ilmastonmuutos seurauksineen on säännöllisesti otsikoissa. Koronakaan ei ole vielä selätetty.

Voimmeko kaiken tämänkin keskellä ajatella, että kaikki koituu parhaaksemme, vai onko se pakoa todellisuudesta? Paavali oli varsin realistinen ajatellessaan tätä elämää. Hän sai kokea monenlaista huolta ja kärsimystä, häntä pahoinpideltiin ja pidettiin vankeudessa. Ja silti hän sanoi nuo sanat. Kristityn ihmisen elämässä kaikki asiat kääntyvät parhain päin, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan.

Vanhan testamentin kertomus Joosefin vaiheista antaa havainnollisen kuvan siitä, mitä tämä oli yhden ihmisen elämässä. (1 Moos. 37 – 1 Moos. 50) Joosefin elämässä oli monia raskaita vaiheita, esim. syyttömänä vankilaan joutuminen.  Aikanaan hän kuitenkin sanoi veljilleen: ”Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.”  (1 Moos.50:20)

Suomalainen suvi on ollut valoisaa aikaa. Elämässä on kuitenkin myös pimeitä aikoja. Silloin tarvitaan Jumalan sanan lupauksia. Ne synnyttävät elävän toivon siitä, että vaikeatkin asiat voivat kääntyä parhain päin.

 

Rippikoulun kertausharjoitukset 8: Tuulivoimaa

 

Olemme kulkemassa kohti kirkon syntymäpäivää. Kirkko sai alkunsa ensimmäisenä helluntaina, kun Jumala vuodatti Pyhän Henkensä maailmaan. Kristillinen seurakunta ei ole vain yksi organisaatio muiden joukossa omine tavoitteineen ja ohjelmineen. Olemukseltaan kirkko on Jumalan luomus, johon sen yksittäiset jäsenet liitetään Pyhän Hengen työn kautta.

Tätä kuvaa hyvin Raamatun opetus, jossa seurakuntaa verrataan Jumalan asumukseen. Samoin kuin vanhat kivikirkot ovat rakennetut toisiinsa liitetyistä kivenlohkareista, niin Jumalakin liittää seurakunnan yksittäiset jäsenet Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen. Kirkko on yhtäältä rakennus, mutta syvimmältään se on yhteisö, jonka Jumala synnyttää evankeliumin julistuksen vaikutuksesta. Ruumis monine jäsenineen on ehkä tutuin kuvaus Kristuksen seurakunnasta. Olemme erilaisia, mutta kullakin on oma tehtävänsä.

Jeesuksen opetuksen mukaan ”tuuli puhaltaa missä tahtoo”. Sana ”tuuli” merkitsee UT:n alkukielellä myös Henkeä. Pyhän Hengen työ ei ole ihmisen vallassa sen enempää kuin tuulen kesyttäminen. Kirkkomme tunnustuksessa uskon syntymisestä opetetaankin seuraavasti: ”Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.” Luther puolestaan sanoo, että hän ei voi uskoa Kristukseen omasta voimastaan, vaan Pyhä Henki on kutsunut häntä ja valaissut häntä lahjoillaan.

Emme siis voi ottaa uskoa samalla tavalla kuin maito otetaan kaupan hyllyltä. Saamme kuitenkin pyytää, että Jumala vaikuttaisi uskon omalla ja toisten kohdalla. Se, mitä ihminen voi tehdä ja mitä tuleekin tehdä, on etsiytyä evankeliumin kuuloon. Muu on Jumalan käsissä. Siellä missä Raamatun sanaa luetaan ja kuunnellaan, missä kastetaan ja mennään ehtoolliselle, siellä Jumala tekee työtään. Kasteeseen ja ehtoolliseen eli sakramentteihin liittyy sanan lisäksi ulkoinen merkki. Siksi voidaan puhua ”näkyvästä sanasta”.

Käytännön kristillisyyden kannalta seurakuntayhteydellä on keskeinen merkitys. Vaikka usko on henkilökohtainen asia, se ei ole yksityisasia sillä tavalla, etteikö siihen kuuluisi olennaisesti yhteys toisiin uskoviin. Nuoruudessa ja opiskeluaikanani seurakuntayhteys kannatteli heikkoa uskoani, enkä tule vieläkään toimeen ilman toisia kristittyjä. ”Yksinäinen puu ei pala pitkään.” Mutta samoin kuin lomittain takassa olevat puut palavat hyvin ja tuottavat lämpöä, samoin myös yhteen kokoontuminen toisten kristittyjen kanssa pitää uskonelämää yllä.

Olemme nähneet, kuinka tuuli pyörittää tuulivoimalan roottoreita ja synnyttää energiaa. Kirkon tehtävänä on olla ”taivaallisena voimalaitoksena” ja antaa ihmisille sitä, mitä he elämässään tarvitsevat: uskoa, toivoa ja rakkautta. Käyttövoimana tässä kaikessa on Pyhä Henki. Ilman häntä roottorit pysyvät paikallaan eikä mitään tapahdu. Meidän vaaranamme yksittäisinä kristittyinä ja seurakuntina on unohtaa tämä ja tehdä työtä omin voimin. On muistettava Jeesuksen sana: ”Ilman minua te ette saa aikaan mitään”.

Kirkon vaaroja ovat myös mukautuminen tämän maailman mukaan, pensistyminen ja elävän uskon kadottaminen. Olin 1980-luvulla vuoden Itä-Saksassa opiskelemassa. Silloin maan yhteiskunnallinen tilanne oli sellainen, että kirkko oli ainoa paikka, jossa oli tietty vapaus. Kirkon helmoissa syntyikin useammanlaista toimintaa. Käytettiin nimitystä ”Kirche von unten”, eli alhaaltapäin nouseva kirkko. Piispat muistuttivat tuossa tilanteessa, että kirkko on kaikkia, mutta ei kaikkea varten. Tämä on hyvä muistaa myös tässä ajassa ja tänä vuonna, kun seurakuntiin valitaan uusia luottamushenkilöitä. Mistä ehdokkaiden agenda nousee ja mihin he pyrkivät?

Suokoon Jumala seurakuntiimme luottamushenkilöitä, jotka tuntevat kuuntelevat sekä Jumalan sanaa että tämän ajan ihmisiä. Näin he voivat tuoda uusia tuulia kirkkoomme. Ehkäpä ihanteeksi voidaan asettaa Jeesuksen mainitsema ”isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa.”

 

 

 

Rippikoulun kertausharjoitukset 7: Kristuksen ylösnousemus – ja meidän

Kuljemme kohti ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä Ukrainan sodan varjossa. Tässä syntiinlangenneessa maailmassa pahuus näyttää usein olevan niskan päällä. Se riistää kaiken toivon. Tältä näytti myös pitkäperjantaina. Jeesuksen ylösnousemuksen valossa hänen kuolemansa näyttäytyy kuitenkin uudessa valossa. Kristus voitti synnin, kuoleman ja saatanan vallan. Tämä merkitsee uuden toivon löytämisen mahdollisuutta sielläkin, missä pimeys näyttää vielä hallitsevan.

Sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta on niin radikaali, että sitä ei ole helppo uskoa. Toisaalta se on niin tuttu, että sitä ei osaa enää riittävästi ihmetellä. Vaaranamme on se, että vallankumouksellisesta sanomasta tulee sanoja, jotka hukkuvat vaikutusta tekemättä informaatiotulvaan eivätkä pääse uudistamaan elämäämme. Kristuksen ylösnousemuksen tarkoitus on kuitenkin herättää meidät uuteen elämään.

On inhimillistä kysellä, onko pääsiäisen ihme totta. Evankeliumien mukaan Jeesuksen ylösnousemus oli hänen opetuslapsilleenkin yllätys. Se herätti heissä hämmennystä. Epäily oli heidän ensimmäinen reaktionsa, kun he kuulivat tyhjästä haudasta. Näin siitäkin huolimatta, että Jeesus oli puhunut heille edeltäpäin kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Vasta vähitellen he vakuuttuivat tapahtuneesta.

Jeesuksen ylösnousemusta ei voida todistaa sen paremmin kuin luomisenkaan ihmettä. Tässä ollaan tekemisissä asioiden kanssa, joiden toistaminen tai mittaaminen eivät ole mahdollisia. Jeesuksen ylösnousemuksen puolesta on kuitenkin esitetty näkökohtia, joita epäilijänkään ei pidä sivuuttaa.

Ensinnäkin on ilmeinen tosiasia, että Jeesuksen hauta oli tyhjä. Jeesuksen ruumista ei löydetty, eivätkä hänen vastustajansakaan voineet kiistää asiaa. Jeesuksen käärinliinat olivat koskemattomina paikallaan haudassa. Jeesus myös ilmestyi opetuslapsilleen. Uuden testamentin mukaan yli 500 ihmistä näki Jeesuksen hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Merkittävää on myös se, että lukkojen takana piileskelevät opetuslapset muuttuivat rohkeiksi todistajiksi. Tämän selittää parhaiten se, mistä Raamattu kertoo: ylösnoussut ilmestyi oppilailleen ja avasi heille kirjoitukset. Näin kristinusko syntyi.

Jeesuksen ylösnousemus on ratkaisevaa kirkon kannalta, kirkolle ei riitä se, että hänen asiansa jäi elämään: ”Ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.” Ristillä Jumalan Karitsa otti päälleen maailman synnin järkyttävimpiä hirmutekoja myöten. Jeesuksen ylösnousemus merkitsee sitä, että nyt sovinto on tehty. Pääsiäinen on ikään kuin sinetti sille, mitä ristillä tapahtui. Tie Jumalan yhteyteen on auki. Taivaallinen Isä odottaa, että eksyneet lapset palaisivat kotiin. Vitsa on pantu pois, Isän rakastava syli on avoin.

Jeesuksen ylösnousemuksen merkitsee myös sitä, että kuoleman valta on murrettu. Tätä havahtumiseen kutsuvaa viestiä on syytä tarkastella lähemmin. Synti ja kuolema kuuluvat Raamatun mukaan läheisesti yhteen. Syntiinlankeemus toi mukanaan kuoleman. Kun nyt Jumala on nyt tehnyt sovinnon ihmiskunnan kanssa, sillä on vaikuksensa myös synnin seurauksiin. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee.”

Kristuksen ylösnousemuksen merkitys ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan tämän maailmanajan loppuun, jolloin kuolema, vihollisista viimeinen, kukistetaan. Herran ylösnousemuksen tarkoitus on synnyttää meidät uuteen elämään jo tämän elämän aikana ja antaa sille uusi suunta. ”Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä, mikä on ylhäällä.” Tässä yhteydessä kuolleista herättäminen tarkoittaa uskon syntymistä. Usko on olemukseltaan yhteyttä Kristukseen, ja siellä missä tämä yhteys syntyy, uusi elämä puhkeaa esiin. Ajallinen elämä ja kuolemakin asettuvat uuteen valoon. Paavalin sanoin: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.”

Siunattua hiljaista viikkoa ja riemullista pääsiäisjuhlaa teille kaikille!

Kaksi viikkoa Ukrainan sotaa

Ukrainan sota on kestänyt nyt runsaat kaksi viikkoa. HÄmmenys ja järkytys on ollut suuri. Myös halu auttaa on virinnyt tavalla, joka hakee vertaistaan.

Sota on tuntunut meistä työntekijöistä kipeältä asialta, joka on  hallinnut enemmän  tai vähemmän ajatuksia. On myös ilmennyt tarvetta suojella itseä liialliselta informaatiolta.

Kun kerran me työntekijät olemme  kokeneet näin, on ilmeistä, että samanlaisia tuntoja on kaikilla seurakuntalaisilla. Itseäni helpotti kuulla,  että en ollut ainoa, joka on kokenut sodan johdosta lisäkuormaa.

Nyt on paikallaan kuunnella toinen toista ja olla tukemassa ja rohkaisemassa toisia. On myös parempi puhua omista tunnoistaan kuin kätkeä kipu sisimpään.

Seurakunnan työntekijöinä ja jäseninä tehtävämme on kulkea Herramme askelissa kärsivien rinnalla ja pitää esillä evankeliumia. Olkaamme luotettavia lähimmäisiä, jotka tekevät työtä paremman huomisen puolesta. Meillä on toivo, joka ei rajoitu tämän sekasortoisen maailman piiriin. Siitä me kerromme sanoin ja teoin.

Me seurakunnan  työntekijät olemme  valmiita keskustelemaan seurakuntalaisten kanssa. Apunamme on myös henkisen  tuen antamiseen valmiudet omaavia seurakuntalaisia. Jos tarvitset keskusteluapua, ota rohkeasti yhteyttä.

Kunnanjohtaja kertoi, että Hämeenkyrössä ei ole tällä hetkellä akuuttia hätämajoitustarvetta. Tilanne voi kuitenkin  muuttua. Siksi kartoitamme tällä hetkellä sitä, missä määrin voimme tarvittaessa antaa Särkijärven leirikeskuksen hätämajoituskäyttöön.

Valmiusryhmä on jatkanut talven aikana työtään. Kunnan kanssa pidetään yhteinen työskentely maaliskuun lopulla. Lisäksi tarkoitus on nimetä yhteyshenkilö pakolaisasioihin.

Tunnettu asia lienee se, että tällä hetkellä paras tapa auttaa on lahjoittaa rahaa Ukrainaan. KUA on yksi luotettava kanava. Myös seurakuntana voimme kerätä rahaa. Pari ylimääräistä kolehtia on jo kerätty. Lipaskeräyksiä voidaan järjestää jos kerääjiä on käytettävissä. Olisitko valmis tähän työhön? Tässä  asiassa voit  kääntyä Suvituuli Messin puoleen.

Yksittäisenä asiana mainittakoon maassamme olevat venäjänkieliset ja venäläiset. Tärkeää on muistaa, että he eivät ole mahtaneet mitään sille, miten Venäjän johto toimii. Siksi meidän pitää vastustaa kaikkia tavallisiin venäläisiin kohdistuvia mielenilmauksia.

Kriisiaikoina on tarpeen pitää huolta itsestään. Kannattaa siis tehdä asioita, jotka lisäävät voimavaroja. Ulkoilu, musiikki ja monet muut hyvät asiat pitävät elämää tasapainossa.

Kristittyinä meillä on etuoikeus rukoilla. Rohkaisen kaikkia esirukoukseen Ukrainan tilanteen puolesta. Rukoilkaamme myös Venäjän kansan puolesta ja pyytäkäämme sille oikeudenmukaista esivaltaa. Jumalan kädessä on myös kansojen ja niiden johtajien ajat, vaikka emme aina Jumalan teitä ymmärräkään.

Huomenna 13.3. vietetään talvisodan päättymisen muistopäivää. Oman maamme historia voi rohkaista meitä. Olemme itse saaneet varjeltua pahimmalta mahdolliselta, vaikkakin suuren uhrin kautta. Siitä edessä oleva talvisodan päättymisenkin muistopäivä meitä muistuttaa.

Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan.

---------------------

Laitan  tähän kirjoitukseen kaksi liitettä, jotka voivat toivon mukaan olla meille avuksi.

1.       SPR:n ohjeita omasta jaksamisesta huolehtimiseksi

https://www.punainenristi.fi/hae-apua-ja-tukea/henkinen-ensiapu/ukrainan-kriisi-voi-jarkyttaa-mielta/

 

2.       Sisäministeriön ohje avun tarjoamiseksi ukrainalaisille

https://intermin.fi/ukraina/avun-tarjoaminen-ukrainalaisille

Rippikoulun kertausharjoitukset 6: Nasaretin mies ja ristin salaisuus

 

Tällaisena aikana, jolloin kansainvälinen kriisi horjuttaa ihmisten perusturvallisuutta, kirkon tehtävänä on kulkea ihmisten rinnalla ja rohkaista heitä. Olennaista on huolehtia edelleen hyvin omasta perustehtävästä. Siihen kuuluu myös kristillinen opetus. Siksi jatkan kristillisen uskon perusteiden käsittelyä.

Voidaan varmasti olla yhtä mieltä siitä, että Jeesus Nasaretilainen on yksi suurista uskonnollisista opettajista. Mutta onko hän vielä jotakin enemmän? Tästä riippuu myös se, onko kristillinen usko yksi lajike uskontojen buffet-pöydässä vai onko kyseessä kattaus, jolle ei ole vastinetta. Seuraavassa otan esille muutamia olennaisia piirteitä Jeesuksesta, hänen toiminnastaan sekä merkityksestään kirkon uskolle.

Kristillisen usko kytkeytyy vahvasti aikaan ja paikkaan. Jeesuksella oli kotimaa, hän syntyi juutalaisen kansan jäseneksi. Uskontunnustuksessa lausutaan, että hän kärsi Pontius Pilatuksen aikana. Nämä seikat kuuluvat inkarnaation eli Jumalan ihmiseksi tulemisen salaisuuden piiriin. Vanhan liiton aikana Jumala asui kansansa keskellä ilmestysmajassa ja oli kohdattavissa temppelissä. Nämä olivat esikuvia siitä, kuinka Jumala tulee  Jeesuksen persoonassa ihmisten luo.

Jeesus kutsui ihmisiä seuraansa, oppimaan häneltä ja hänestä. Hänen opetuksensa ytimessä oli puhe Jumalan valtakunnasta. Aloittaessaan julkisen toimintansa hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” Tämän valtakunnan luonnetta hän sitten kuvasi monin kertomuksin ja usein luonnosta otetuin esimerkein. Kertomus tuhlaajapojasta ja vertaus kylväjästä ovat niitä tutuimpia. Hän antoi opetuslapsilleen aikaa kuunnella, katsoa ja kokea. Vasta myöhemmin hän kysyi, kuka hän heidän mielestään on. Hyvä toimintaperiaate edelleen!

Se, että Jeesus kokosi ympärilleen opetuslapsia, ei ollut poikkeuksellista. Hänen sanoillaan oli kuitenkin painoarvoa, johon ei oltu totuttu. ”Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat”.  Jeesus julisti paitsi sanoillaan myös teoillaan. Hän ruokki 5000 miestä, paransi sairaita, herätti kuolleita. Hänen julkiset vastustajatkaan eivät voineet kiistää tapahtumien todenperäisyyttä. Näillä tunnusteoilla oli sanoma, jota itse teko havainnollisti. Esim. ruokkimisihmeen jälkeen Jeesus kehotti ihmisiä tavoittelemaan katoamatonta ruokaa tavallisen ravinnon sijasta. Lasaruksen herättämisen jälkeen hän sanoi olevansa kuoleman voittaja: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun saa elää, vaikka kuoleekin.”

Jeesuksen opetuksessa ja toiminnassa huomiota herättävää on hänen messiastietoisuutensa. Hän ei arkaillut puhua omasta merkityksestään, vaikka kieltäytyikin tavoittelemasta maallista kuninkuutta. Kuitenkin hän antoi ymmärtää olevansa erityisasemassa siinä Jumalan valtakunnassa, jota hän julisti. Hän oli sulhanen, joka kokoaa häävieraita suureen juhlaan. Jeesus sanoi olevansa enemmän kuin Salomo ja Joona. Joka näki hänet, sai nähdä ja kuulla sellaista, mitä profeetoille ei vielä suotu. Hän sanoi olevansa ”elämän leipä”, ”maailman valo”, ”tie, totuus ja elämä”. Johanneksen ilmestyksen mukaan Jeesus on myös ”ensimmäinen ja viimeinen”.

Silloin, kun joku väittää tällaista, siihen on pakko ottaa jokin kanta. Puhujaa voidaan pitää tasapainottomana rassukkana tai suuruudenhulluna. Jeesusta on vaikeata laittaa kumpaankaan kategoriaan. On otettava huomioon sekin mahdollisuus, että hän puhui totta. Siitäkin huolimatta, että asiasta pitäisi tehdä omaa elämää koskevia johtopäätöksiä. Totuus on kuitenkin usein niin kipeä asia, että se pitää tukahduttaa – ajankohtaisia esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa. 

Jeesus huolestutti juutalaisten uskonnollisia johtajia niin paljon, että he päättivät hankkiutua hänestä eroon. Ylipappi Kaifas katsoi olevan parempi, että yksi mies kuolee, kuin että koko kansa joutuu tuhoon. Kun päätös oli tehty, alettiin hakea sopivaa hetkeä Jeesuksen surmaamiseen. Me tiedämme, miten asiat tämän jälkeen etenivät.

Annetaan piispa Bo Gierzin  selittää näiden tapahtumien syvintä merkitystä: Inhimillisesti arvostellen oli kyseessä oikeusmurha. Ylimmäinen pappi ja neuvoston jäsenet eivät aavistaneet, että he samalla kertaa tuomitsivat omat syntinsä, meidän syntimme ja koko maailman synnit. Heidän edessään oleva syytetty oli todella syyllinen – ei siihen, mistä he hänet tuomitsivat, vaan sellaiseen, mitä he eivät voineet aavistaakaan. Tuona hetkenä hän kantoi ihmiskunnan kaikkien syntien taakkaa, kaikkien meidän rikkomustemme ja laiminlyöntiemme yhteen koottua syyllisyyttä historian suurimmista ja järkyttävimmistä rötöksistä aina arkipäivän kaikkiin pikkusynteihin asti Se syyllisyys ansaitsi kuoleman. Siksi hän vaikeni ja otti tuomion vastaan.

Seuraavissa "kertausharjoituksissa" puhutaan Kristuksen ylösnousemuksesta.

Nyt on rukouksen aika!

Olemme joutuneet näkemään ja kuulemaan järkyttäviä uutisia siitä, kuinka Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. On vaikea uskoa, että sota Euroopassa on todellisuutta. Nyt joudumme kuitenkin seuraamaan pienen maan kamppailua suurta ylivoimaa vastaan. Oma kansammekin on joutunut kokemaan vastaavaa. Silloin rukoiltiin paljon. 

Kristittyinä meidän tehtävämme on rukoilla kaikkien ihmisten puolesta. Muistakaamme nyt erityisesti Ukrainan kansaa ja esivaltaa. On tärkeätä rukoilla myös oman presidenttimme ja hallituksemme puolesta. He tarvitsevat paljon viisautta. Saamme myös pyytää, että Jumala antaisi Venäjälle oikeudenmukaisen ja hyvän hallituksen.  

Paastonaika, joka on pian alkamassa, on tarkoitettu Jumalan erityisen etsimisen ja rukouksen ajaksi. Me teemme seurakunnassa monenlaista työtä, mutta syvimmältään sen vaikutus on riippuvaista Jumalan siunauksesta. 

Tämä siunaus näyttää kokemuksen valossa kytkeytyvän rukoukseen. Onkin sanottu: missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta, missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta, missä ei ole ollenkaan rukousta, siellä ei ole ollenkaan siunausta.

Seurakuntamme järjestää paastonaikana Isopappilassa kaksi rukousaamua (22.3.; 5.4.) ja kaksi rukousiltaa (9.3.; 31.3.). Rukousaamut alkavat klo 8 ja rukousillat klo 18. Tilaisuuksien jälkeen aamu- /iltapala.

Tule mukaan rukoilemaan ajankohtaisten asioiden puolesta. "Rukous liikuttaa sitä kättä, joka liikuttaa koko maailmaa."

Rippikoulun kertausharjoitukset 5: Synti ja pahan todellisuus

 Antiikin kuuluisan filosofin Sokrateen mukaan ihminen, joka saavuttaa oikean tiedon, tietää myös miten elää. ”Hyve on tietoa.” Ihminen ei tee pahaa tieten tahtoen, vaan pahan tekeminen johtuu väärästä tiedosta. Raamatun opetuksen mukaan meidän ongelmamme ei ole kuitenkaan tiedon puute. Varsinainen vaikeus on jossakin muualla, ihmisen sisimmässä. Tiedon puutetta suurempi ongelma on se, että vaikka tietäisimmekin, miten tulee toimia, emme tee niin.

Raamatussa tätä varsinaista ongelmaa kutsutaan synniksi. Mitä synti on, mistä se on tullut, miten sen voi voittaa? Asiaa tarkasteltaessa täytyy mennä Raamatun alkuun. Raamatun ensimmäisten lukujen sanat ihmisen alkuperästä, luomisesta ja syntiinlankeemuksesta antavat vastauksen moniin ihmistä askarruttaviin perimmäisiin kysymyksiin. Kertomusmuodon ei pidä antaa peittää sitä totuutta, jonka teksti paljastaa. Bengt Hägglund toteaa: ”Syntiinlankeemuskertomus ei ole vain osuva kuvaus kiusauksesta ja lankeemuksesta, vaan kertoo ihmissuvun tilanteesta: lankeemus leimaa sitä kokonaisuudessaan. Ihmiset joutuvat syntyessään syntiinlankeemuksen elinehtojen alaisiksi.” Tämä on meidän onnettomuutemme, ei tiedon puute.

 Syntiinlankeemuskertomuksessa keskeistä ovat Jumalan sanan epäily (onko Jumala todella sanonut), valheen uskominen (ette te kuole) ja itsensä korottamisen kiusaus (teistä tulee Jumalan kaltaisia). Käärmeen hahmossa esiintyvä paha on myös merkille pantavaa. Raamatun mukaan ihminen elää todellisuudessa, jossa on paitsi Jumalan myös paholainen. Tällainen opetus saattaa nykyihmisen mielestä tuntua vieraalta ja ”keskiaikaiselta”. On kuitenkin erotettava toisistaan kirkkotaiteen sarvipäiset pirut ja Jeesuksenkin opetuksessa realiteettina kuvattu Jumalan vihollinen. Saatana on koronaviruksen tavoin muuntautumiskykyinen henkivalta, jonka tunnistaa parhaiten hedelmistään. Niistä saamme liiankin paljon esimerkkejä uutisia seuraamalla.

Synti ymmärretään usein yksittäisinä pahoina tekoina. Tällöin ei päästä näkemään ongelman ytimeen eikä myöskään löydetä apua tautiin. Rippikoulussa olen synnistä puhuessani piirtänyt veitsi kädessä olevan miehen, jolla on musta sydän. Tällä olen halunnut alleviivata sitä, että paha teko lähtee ihmisen sisimmästä. Synti on ensin sydämessä, vasta sen jälkeen se muuttuu teoksi. Jeesus ilmaisee tämän asian seuraavasti: ”Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.” Raamatun opetuksen ytimessä on aina ihmisen persoonallisuuden keskus, sydän. Millainen on puu, sellainen on hedelmäkin. On todellakin aihetta rukoilla Daavidin tavoin: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut.”

Luterilaiseen uskonkäsityksen kuuluu olennaisesti opetus perisynnistä – tosin alkusynti olisi tässä parempi käännös. Augsburgin tunnustuksessa  todetaan, että ihmiset syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa ja luottamusta Jumalaan ja pahan himon hallitsemina. On syytä huomata, että tässä on kyse ennen kaikkea jumalasuhteesta, ei ihmisen eettisestä elämänsuunnasta. Ihmisen moraaliset hairahdukset ovat sivuseikka, jos niitä verrataan hänen varsinaiseen ongelmaansa: epäuskoon -  siihen, ettei oteta Jumalaa huomioon eikä luoteta häneen. Tästä valtavirrasta haarautuvat sitten joet ja edelleen erilaiset pienemmät purot.

Miksi Jumala niin helposti unohtuu, miksi hänestä puhutaan niin harvoin, miksi eletään niin kuin häntä ei olisi olemassakaan? Miksi Jumalaa ei kiitetä eikä ylistetä? Moni varmasti ajattelee vastauksen olevan siinä, että Jumalasta ei yksinkertaisesti voida sanoa mitään varmaa, minkä vuoksi on parempi olla hiljaa. Minun on helppo ymmärtää tällaisia ajatuksia, sillä joudun monesti itsekin kyselijän paikalle perimmäisten kysymysten äärellä. Raamatun sanoman valossa Jumalan sivuuttaminen johtuu siitä, että me olemme syntiin langenneita olentoja ja olemme Adamin ja Eevan tavoin Jumalaa paossa.

Epäilemättä tämä on väite, jota kaikki eivät allekirjoiteta. Pahan todellisuus on kuitenkin kiistaton asia. Kun siitä keskustellaan ja - mikä on vielä tärkeämpää – kun siitä etsitään ulospääsyä, olisi viisasta huomioida Raamatun opetus synnistä. Se on ensinnäkin realistinen. Toiseksi synnin kokonaisvaltaisen luonteen hyväksyminen voi auttaa meitä evankeliumin oikeaan ymmärtämiseen. Siinä ei ole kyse vain ihmisen tekemien virheiden tilkitsemisestä vaan hänen kokonaisvaltaisesta armahtamisestaan. Tästä puhutaan enemmän seuraavassa blogissa.