Luin kesälomallani Antti
S. Mattilan kirjaa ”Näkökulman vaihtamisen taito”. Sieltä löytyi seuraava
lause: ”Avain ihmisen kohtaloon on hänen kykynsä tulkita uudelleen se, mitä hän
ei voi kieltää.” (George Kelly) Kirjan
sanoman voisi tiivistää aika hyvin tuohon lausahdukseen.
Jo antiikin Kreikan filosofit pyrkivät näkökulman vaihtamisen
avulla kehittämään kykyään säilyttää alati mielentyyneytensä. Esim. Epiktetos
sanoi näin: ”Ihmisiä eivät järkytä asiat vaan heidän uskomuksensa niistä.” Ehkä
tämä on yksinkertaistamista, mutta ajatus kyllä pohtimisen arvoinen.
Suhtautumisemme asioihin on loppujen lopuksi ratkaisevinta, eivät itse asiat.
Yleisesti tunnetun esimerkin mukaan lasi voi olla puoliksi tyhjä tai puoliksi täysi.
Tässä näkökulman vaihtamisesta on kyse. Ihminen valitsee näkökulman.
Näkökulman vaihtamista voidaan pitää elämäntaitona, jota
kannattaa opetella.
Myös Raamatussa on esimerkkejä tällaisesta elämänasenteesta.
Roomalaiskirjeen 8. luvussa Paavali puhuu nykyisen ajan kärsimyksistä ja luomakunnan huokailusta. Siitä hän siirtyy kristityn toivoon ja kehottaa kärsivällisyyteen. Sitten tulee ihmeellinen näkökulman vaihtamiseen liittyvä sana: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.” (Room. 8:28)
Elämme aikaa, jolloin Ukrainan sota on tummentanut
tulevaisuuden näkymiä. Elintarvikkeiden hinta on noussut. Energiahuoltoa
joudutaan järjestämään uudelleen. Ilmastonmuutos seurauksineen on säännöllisesti
otsikoissa. Koronakaan ei ole vielä selätetty.
Voimmeko kaiken tämänkin keskellä ajatella, että kaikki
koituu parhaaksemme, vai onko se pakoa todellisuudesta? Paavali oli varsin
realistinen ajatellessaan tätä elämää. Hän sai kokea monenlaista huolta ja
kärsimystä, häntä pahoinpideltiin ja pidettiin vankeudessa. Ja silti hän sanoi
nuo sanat. Kristityn ihmisen elämässä kaikki asiat kääntyvät parhain päin, vaikka
aina ei siltä tuntuisikaan.
Vanhan testamentin kertomus Joosefin vaiheista antaa
havainnollisen kuvan siitä, mitä tämä oli yhden ihmisen elämässä. (1 Moos. 37 –
1 Moos. 50) Joosefin elämässä oli monia raskaita vaiheita, esim. syyttömänä
vankilaan joutuminen. Aikanaan hän
kuitenkin sanoi veljilleen: ”Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala
käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat
jäädä henkiin.” (1 Moos.50:20)
Suomalainen suvi on ollut valoisaa aikaa. Elämässä on
kuitenkin myös pimeitä aikoja. Silloin tarvitaan Jumalan sanan lupauksia. Ne
synnyttävät elävän toivon siitä, että vaikeatkin asiat voivat kääntyä parhain
päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti