Välipala uskonoppia 1: Luonto puhuu Luojastaan

 

Kristillisen uskon tuntemus on ohentunut paljon viime vuosikymmeninä. Niistäkin, jotka uskovat Jumalaan, monet uskovat toisin, kuin kirkko opettaa. Toisaalta voi olla niinkin, että monet eivät edes tiedä tai ovat epätietoisia, mitä kirkko opettaa.

Tarkoitukseni on nyt käsitellä blogeissani  - ajankohtaisten aiheiden lisäksi - joitakin keskeisiä kristilliseen uskoon kuuluvia uskonkohtia. Näkökulma on toki henkilökohtainen. Myös siitä, mikä on keskeistä, voidaan ajatella toisin kuin kirjoittaja. Toivon kuitenkin, että nämä kirjoitukset voisivat olla rakennukseksi seurakunnallemme. Julkaisen ne kotisivujemme lisäksi Kotimaa.fi sivuston blogeissa.

-----

”Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä.”

Näin Luther aloittaa Vähä katekismuksessaan ensimmäisen uskonkappaleen selityksen.

Yksi merkittävä tekijä, joka vaikuttaa ennen kaikkea nuoremman polven ajatteluun, on luomisuskon kuihtuminen. Monille on syntynyt sellainen käsitys, että usko Jumalaan maailman luojana on vanhanaikaista. Evoluutioteoriasta on opittu tekemään liian jyrkkä johtopäätös: jos lajien kehitys on totta, Luoja ei tähän kuvioon enää mahdu.

Näin ei ole pakko päätellä, eikä tällainen logiikka ole edes erityisen tieteellistä. Tiedehän tutkii vain sellaisia asioita, joita voidaan tavalla tai toisella havainnoida ja mitata. Kysymys Jumalasta menee tieteen ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö todellisuuden havainnoimisella voisi olla jonkinlaista merkitystä uskollekin.

Apostoli Paavali sanoo, että Jumalan näkymättömät ominaisuudet, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa ovat nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan (Room. 1: 19-20). Paavalin mukaan näin on ollut luomisesta asti. Hän siis väittää, että ihmisellä on mahdollisuus nähdä ja havaita jotakin Jumalasta silmillään. Jumala on kyllä näkymätön ja salattu, mutta hänet voidaan havaita epäsuorasti - luodun todellisuuden kautta.

Kristitty näkee ympärillään olevan luonnon todisteena Jumalan suurista teoista. Valitettavasti silmä tottuu näkemäänsä, eikä elämän ihmeellisyyttä tule kovin usein ajateltua. Syytä kuitenkin olisi. Ajatellaan vaikkapa lintujen upeita höyhenpukuja, niiden laulua ja merkillistä kykyä suunnistaa. Tai kukkien rakennetta, väriloistoa ja tuoksuja. Jeesus kehottaa katsomaan niitä merkkeinä Jumalan huolenpidosta. Sitä ne varmasti ovatkin, mutta niitä voi  ja varmaan tulisikin katsoa yhtä lailla todisteina Luojan kädenjäljestä.

 Raamatun kirjoittajille myös taivas, maa, aurinko ja tähdet puhuvat Jumalasta. ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan.” (Ps.19:2) Vaikka tämä ei olekaan korvin kuultavaa puhetta, se psalminkirjoittajan mukaan kuitenkin kaikuu kaikkialla. Tätä puhetta nykyihminen ei enää ymmärrä yhtä hyvin kuin aiemmat sukupolvet. Luontoa kyllä arvostetaan ja tahdotaan suojella, niin kuin oikein onkin. Sen kuuluttama  viesti – Jumala on tämän kaiken luoja – jätetään kuitenkin taka-alalle.

On hyväksyttävä, että elämän alku voidaan selittää myös ilman Jumalaa. Alkuräjähdys lienee yleisimmin hyväksytty teoria maailman synnystä ja evoluutioteoria puolestaan lajien kehityksestä. Ajatellaan Darwinin hengessä, että lajien pyrkimys säilyä ja tarvittaessa muuntua ohjaa kaikkea kehitystä.

Kaiketi lintujen tai kukkien esteettistä silmää miellyttävät piirteet selittyvät niin ikään evoluutioteoriasta käsin. Kristillisten silmälasien läpi katsottuna kaikki kaunis – myös tähän aikaan kuuluvaa ruska – ovat Jumalan rakkaudenosoituksia luoduilleen.

Kristityn ei tarvitse kieltää sen enempää alkuräjähdystä kuin evoluutiota. Ne ovat tieteellisiä teorioita, jotka eivät kuitenkaan voi sanoa Jumalasta mitään. Tai ainakaan niiden ei pitäisi sanoa. Toinen asia on sitten se, että näihin teorioihin ja niiden popularisointiin voidaan kytkeä ajatuksia, jotka sulkevat Jumalan pois.

Ehkä näin myös käytännössä usein tapahtuu. Sanotaankin, että rippikouluun tulevilla nuorilla on  nykyään ateistiset tehdasasetukset. On tärkeää  pitää mielessä erottelu, jota ainakin  itse olen yrittänyt rippikoulussa pitää esillä. Raamattu vastaa kysymykseen, miksi maailma on syntynyt. Tiede puolestaan etsii vastausta siihen, miten tämä on tapahtunut. Evoluutioteoriaa samoin kuin teoriaa maailman synnystä on hedelmällisintä pitää kuvauksena siitä prosessista, jolla Jumalan luomistyö on tapahtunut.

Kristityn  ei siis tarvitse pelätä luonnontieteitä tai niiden metodeja. Itse asiassa monet merkittävät tiedemiehet ovat olleet kristittyjä. Tiede ei kumoa kristillisen uskon perustavaa lähtökohtaa eli sitä, että Jumala on Luoja. Toisaalta Jumalan olemassaoloa ei myöskään voida todistaa tieteen keinoin.

Jumalasta vakuuttuminen tapahtuu toisella tavalla.

 

Kohti uutta normaalia

Seurakunnan toiminta alkaa pikku hiljaa palautua kohti normaalia – tai uutta normaalia. Kokoavan toiminnan kanssa on ollut Korona-aikana vähän niin ja näin. Nyt näyttäisi kuitenkin olevan valoa tunnelin päässä. Rokotusten edistyessä toivo tavalliseen arkeen palaamisesta vahvistuu. Hiljattain poistui 2 m turvaväleihin liittyvä ohjeistus. Toisaalta ”riittävää etäisyyttä” toisiin edelleen edellytetään. Ja viisastahan tässä on yhä muistaa kaikki hygieniaan ja turvallisuuteen liittyvät ohjeet ja käytännöt. Tällä hetkellä emme vielä voi pitää yön yli kestäviä leirejä, mutta muuten normaalille toiminnalle ei ole Koronasta johtuvia esteitä.

Muita kysymyksiä toki on. Meistä riippumattomista syistä Myötätuulen kokoontumispaikka siirtynee Särkijärven leirikeskukseen. Bussikuljetukset järjestetään, niin että mukaan tuleminen ei ole kyydistä kiinni sen enempää kuin aikaisemminkaan. Tila-asioihin liittyen tiedoksenne myös, että ostamamme Härkikujan liikehuoneiston, entisen KELA:n tilan, remontti on alkaa syksyllä. Avajaiset menevät näillä näkyvin kevääseen.

Nyt olisi tärkeää, että mahdollisimman moni lähtisi liikkeelle, kun yhteen tulemiseen on taas mahdollisuus. Tosin pieni kynnys siinä voi olla tauon jälkeen. Tässä tarvitaan paitsi fyysistä myös eräänlaista henkistä jäsenten vetristelyä, jotta kotisohvalle ei jäätäisi istumaan. Vaikka esim. messuja tullaan jatkossakin striimaamaan, antaa yhdessä toisten kanssa vietetty messu kuitenkin sellaista ravintoa, jota kännykän ääressä ei voi saada. Lähdetään siis liikkeelle, se tekee hyvää sekä sielulle että ruumiille!

Viime sunnuntain kirkollinen aihe oli ”Lähimmäinen”. Tänä vuonna esille haluttiin nostaa erityisesti vapaaehtoistyö.  Meidänkin seurakunnassamme monet antavat aikaansa ja taitoansa seurakunnan palvelukseen. Tärkeätä työtä tehdään, kun esim. soitetaan yksinäiselle ikäihmiselle, ollaan mukana yhteisvastuukeräyksessä, lähdetään isoseksi tai vedetään seurakunnan piiriä, toimitaan messuavustajana,  ollaan toteuttamassa Perjantaikeidasta tai Myötätuulta, osallistutaan seurakunnan hallintoon tai yksittäisten tapahtumien järjestelyihin.

Sanotaan, että työ tekijäänsä kiittää. Uskon, että tämä pätee myös seurakunnan vapaaehtoistyössä. Elämään tulee sisältöä ja rikkautta, kun saa olla antamassa jotakin itsestään muiden hyväksi. Hyvää työtä tehdään paljolti ilman, että siitä saa tunnustusta  - prenikoista puhumattakaan. Tahdon tässä ja nyt kiittää lämpimästi kaikkia teitä, jotka olette tai olette olleet mukana rakentamassa seurakuntaa. Siunatkoon Jumala niin teitä kuin tekemäänne vapaaehtoistyötä!

Kirkkoon voi taas tulla – ja muuta ajankohtaista

 

Sunnuntaina seurakunnallamme on aihetta juhlia. Helluntai on seurakunnan syntymäpäivä, ja lisäksi nyt juhlaa voidaan viettää kirkkosalissa. Kuten tiedämme jo kokemuksestakin, tilanteet voivat taas muuttua. Mutta iloitaan nyt tästä ja tullaan kirkkoon! Lisään vielä markkinointihenkisen lauseen, joka tässä tapauksessa johtuu Koronaan liittyvistä turvallisuusnäkökohdista: tilaa on 50:lle ensin ehtineelle!

Kirkolle rakennuksena ei kuulu kovin hyvää. Koronan sijasta sen on todettu kärsivän lahovaurioista ja mikrobikasvustoista. Tämän vuoksi kirkkoa tullaan lähitulevaisuudessa remontoimaan. Työntekijöiden työturvallisuuteen liittyvistä syistä johtuen Anu Mätäsniemi toimittaa jumalanpalvelukset toistaiseksi Mäntyrinteen kappelissa. Asiaa kannattaa tarkastella ongelman sijasta mahdollisuutena:  kyröskoskelaisten kirkkomatka lyhenee.

Tiedossanne lienee jo se, että seurakunta on ostanut Hämeenkyrön keskustasta Härkikujalta liikehuoneiston, joka sijaitsee vastapäätä Pihlajalinnaa. Uutta toimitilaa tullaan suunnittelemaan ja remontoimaan käyttöä varten sopivaksi kesän ja syksyn aikana. Tila otettaneen käyttöön syksyn loppupuolella. Uskomme, että se palvelee seurakuntalaisia monin tavoin tulevaisuudessa.

Kesän kynnyksellä julkaistaan kesätoiminnan esite. Ennakkoon kerrottakoon, että ”Kesäilta pappilan puutarhassa” tilaisuuksia pidetään keskiviikkoisin klo 18. Kerran kuussa voidaan tutustua vanhaan hautausmaahan ja uusittuun kappeliin. Pyydämme teitä seuraamaan lisäksi seurakunnan kotisivuja, muuta someviestintää sekä paikallislehden ilmoituksia, jotka täydentävät esitteen tietoja.

Tulkaa siis mukaan seurakunnan tilaisuuksiin, kun kokoontumiseen on taas mahdollisuus, vaikkakin vielä tietyin rajauksin. Ja nyt sunnuntaina - juhlikaamme seurakunnan syntymäpäivää!

Toivotan teille kaikille siunattua ja virkistävää kesää!

Jorma

Pandemia koettelee

 

Pandemian kolmas aalto on rantautunut Suomeen joitakin aikoja sitten. Brittimuunnokset ja muut muunnokset kertovat, että virus on viekas. Siitä ei päästä niin vain eroon. Uskotaan ja toivotaan silti. Rokotukset etenevät, ja vielä koittaa päivä, jolloin Koronan vaikutukset eivät hallitse uutisia.

Pandemiaohjausryhmältä tuli tällä viikolla uusi suositus ja sen pohjalta kunnasta sitova ohje: lasten ja nuorten harrastustoiminta sisätiloissa pannaan tauolle 5.4. asti. Tämä koskee myös seurakuntamme lasten ja nuorten toimintaa. Päiväkerhotoimintaa saamme onneksi jatkaa.

Aiempien kunnan tiedotteiden linjaukset ovat muilta osin voimassa. Niistä on meidän kannaltamme tärkeimmät viimeisimmässä kirkkoherran tiedotteessa, joka löytyy kotisivuiltamme ja seurakunnan tiloista.

Kirkollisissa toimituksissa on nyt 6 hengen rajoitus – enempää ei voi olla yhtä aikaa samassa tilassa.  Vaikka myös aikuisten harrastustoiminta on nyt tauolla, kokoonpanoltaan pienet, alle kuuden hengen vertaisryhmät ovat  kuitenkin mahdollisia, kun hygieniaan liittyviä perusohjeita noudatetaan.

Ehtoolliselle voi edelleen tulla striimatun messun jälkeen. Nyt ei kuitenkaan ole mahdollista jäädä pitemmäksi aikaa kirkkoon. Sielunhoitajia ei myöskään ole paikalla. Mutta työntekijöihin voi ottaa yhteyttä, ja torstain avoimessa kirkossa on keskustelumahdollisuus.

Nyt tarvitaan paitsi kärsivällisyyttä myös keskinäistä tukea ja rohkaisua. Seurakuntana teemme voitavamme. Yli 70-vuotialle lähtee lähipäivinä lehtinen kotiseurakunnasta. Sitä löytyy kaupoissa olevilta seurakuntien ständeiltä muillekin luettavaksi. Telineille on ilmestynyt myös pääsiäisajan tiedote.

Lauantaista 20.3. on tulossa mielenkiintoinen päivä, kun teologi ja arkeologi Eero Junkkaala opettaa aiheesta ”Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan?” Tämä YouTubessa klo 13 alkaen. Tule linjoille!

Lähimmäisen tukemista voi jokainen harrastaa tavalla tai toisella, esim. soittamalla jollekulle. Yksi puhelu päivässä - tai viikossa – siinä voisi olla sopiva hengellinen harjoitus paaston ajalle. Tai ehkä keksit jotakin muuta.

Voimia ja siunausta teille kaikille ja hyvää pääsiäisen odotusta!

Jorma Pitkänen

 

Kristillisyyden harjoitusohjelma

 

Ruotsalainen piispa Martin Lönnebo (s.1930) kirjoitti vuosituhannen vaiheessa hengellisen elämän oppaan, joka on suomennettu nimellä Elämän kangas. Sielun suuri harjoituskirja. Tämän kirjan esittely sopii hyvin paastonaikaan. Rukoushelmistäänkin tunnetun Lönnebon tarkoituksena on lähestyä aikamme ei-uskonnollista ihmisiä, jotka eivät yleensä lue hartauskirjoja. Kun jokainen kuitenkin kutoo oman elämänsä kangasta, piispa tahtoo käydä kutojan vierelle ja tarjota hänelle loukutettavaksi lankoja kristillisestä perinteestä.

Kirjan taustalla on kirjoittajan huoli sisäisen elämän ja arvojen kadottamisesta. Hän näkee tämän uhan olevan suuri siellä, missä uskonto painetaan taka-alalle. Piispa sanoo, että olennaista on se, mitä ihminen on, ei kuka hän on tai mitä hän tekee. Katseemme kohdistuu helposti kaikkeen ulkonaiseen. Sisäinen on kuitenkin ihmisissä kaikkein tärkeintä.

Lönnebo kehotta sisäisen elämän ystäviä kokoontumaan kolmen periaatteen ympärille samoin kuin lipun ympärille voidaan kokoontua. Näitä ovat ”avaruus”, ”sydän” ja ”hiekanjyvä”. Avaruus merkitsee avointa, etsivää elämänasennetta, sydän palavaa rakkautta hyvään ja oikeaan, hiekanjyvä autiomaahengellisyyttä, jonka tunnusmerkkejä ovat mm. taistelu, yksinkertaisuus ja askeesi.

Kirjassa on luku ja harjoitus vuoden jokaista viikkoa varten. Johdantoteksteissä Lönnebo pohdiskelee lämminhenkisesti ihmisen elämän eri alueita ja hänen vastuutaan. Lönnebo haastaa lukijaansa kasvamaan seuraavilla elämänalueilla: rukous ja kirkko, elämäntyyli ja perhe, työ ja yhteiskunta, ekologia ja maa, kuolema ja ikuisuus. Piispan katse tähyää siis varsin laajalla alueella, minkä vuoksi kirja myös antanee enemmistölle meistä uutta ajateltavaa.

Johdantotekstejä seuraa harjoitus, joiden tekemistä Lönnebo alleviivaa. ”Jos ostat verryttelyä käsittelevän kirjan ja vain luet etkä kertaakaan juokse, ei tapahdu yhtään mitään.” Esimerkki: Viikolla 14 kirjassa käsitellään ihmisen ruumillisuutta. Viikon harjoituksessa Lönnebo ohjaa lukijaansa toimimaan seuraavasti: Ympärilläsi on paljon ihmisiä, joilla on myös ruumis eikä vain sielu. Voit ilahduttaa heitä tällä viikolla fyysisesti, kouriintuntuvasti, ruumiillisesti. Aloita lähinnä olevista ruumiillisista ihmisistä. Sen jälkeen voit ehkä lähettää jotain kaukana asuville.

Otan seuraavassa  esille muutamia näytteitä Lönnebon teksteistä. Kirkosta hän toteaa mm. seuraavaa:  Kirkon laita on monesti vähän niin ja näin. Se saa kestää monenlaista moitetta, ja kuitenkin pahin on salattua, sinussa ja minussa, kirkkokansan keskuudessa ja luottamushenkilöissä, papeissa ja piispoissa. Näkyvä kirkko ja sen kaikki erilaiset jäsenet ovat siksi paljon ansaittua paremmassa maineessa. Älä vihastu sen paremmin kirkkoa kuin itseäsikään koskevasta kritiikistä. Sehän on nöyryyden koulussa olemista. Ja myös heikkoudella on aina jumalallinenkin puolensa. - - - Maan päällä oleva kirkko on julistettu arvolliseksi jakamaan sakramentit syntisille ja näkemään maailman pyhänä. Kirkko on oksa  Elämänpuussa.

Uskon olemusta Lönnebo kuvaa näin: Usko on sitä, että sallit Jumalan siipien peittävän kaiken: epäilyn ja syyllisyyden, onnen ja onnettomuuden, tunteet ja ajatukset, unet ja tahdon sekä kaiken sen, mitä elämä on sinulle antanut lähimmäisten ja tehtävien kautta.  Usko on kätkeytymistä Jumalan salaisuuteen. Usko on jäämistä Jumalan vahvan luomissiiven ja armon siiven valoisaan, lämpimään suojaan.

Entä miten autiomaahengellisyys ilmenee piispan kirjassa, miten hän ohjaa lukijaansa tällä alueella? Lönnebo kirjoittaa: Askeesi alkaa ehkä aamusta, kun menet ulos pimeään ja kylmään hoitaaksesi velvollisuuksiasi, vaikka mieluiten pysyisit sängyssäsi. Työsi on lahjasi ihmisten yhteiseen elämään. Ilman työntekoa yhteiskunta romahtaisi. Perhe auttaa sinua itsesi unohtamisessa. Askeesi ei ensi sijassa ala sinun kurottaessasi jouhipaitaa, vaan kun tartut siivousharjaan, pölynimuriin, kattilaan, likaisiin vaatteisiin, kynään ja kirjaan tai kun nosta lasta ja vanhusta tai kun äänestät ja suunnittelet yhteiseksi hyväksi tai kun nielet harmisi, pidät yhtä muiden kanssa ja otat uusia askeleita.

Viikon 31 harjoituksessa Lönnebo kehottaa lukijaansa hankkimaan itselleen muistikirjan ja tekemään siitä rukouskirjan, sydämen avaimen ja matkakäsikirjan koko elämän ajaksi. Omaan muistikirjaani on kertynyt monia merkintöjä Lönnebon kirjasta. Seuraavassa muutamia esimerkkejä niistä - ne valaisevat piispan ajattelua ja voivat olla merkityksellisiä muillekin kuin itselleni.

-Kiitollisuus on silmätipoista paras.

-Suhtautuminen asioihin on tärkeämpää kuin se, miten asiat ovat.

-Hetkellisten mielentilojen ei pidä antaa vaikuttaa uskonharjoitukseen, hyvin rutiineihin eikä toimintaan.

-Sinä et ole pyhempi siksi, että sinua kiitetään, etkä huonompi siksi, että sinua moititaan. Mikä sinä olet, se sinä olet (Tuomas Kempiläinen)

-Salaisuus ei ole ongelma. Jumala ei ole ongelma, joka sinun tulisi ratkaista, vaan salaisuus, josta saat tulla osalliseksi.

Martin Lönnebon Elämän kangas on hyvä vaihtoehto monien muiden hyvien hartauskirjojen joukossa. Erona moniin muihin on se, että päivittäisten tekstien sijasta kirjassa edetään viikkokohtaisten teemojen merkeissä. Palat pyritään kuitenkin kytkemään yhteen samoin kuin helmet rukousnauhassa. Vaikka piispa tuntee kirkon tradition, hän ei kuitenkaan jää ihannoimaan menneitä aikoja, vaan kohtaa tämän päivän kysymykset kulkukelpoista väylää etsien.

Monille lienee tuttu apotti Menasta ja Kristusta esittävä ystävyyden ikoni. Ikonissa Kristus on laskenut oikean kätensä apotin harteille. Kristusta voi ajatella kuin isoveljenä, joka tulee rohkaisemaan nuorempaa veljeään. Lönnebosta voi ajatella samaan tapaan. Hänen kirjansa sopii hyvin matkakumppaniksi yhden vuoden tai miksei koko elämänkin matkalle.

(julkaistu myös kotimaa.fi sivustolla)

Elämäsi kipupiste

Huolien ja murheiden kohtaaminen on ihmisen osa – myös kristityn. Jokaisella on ristinsä, jonka kanssa yritetään tulla toimeen. Joskus jollakin kipeällä asialla on aikansa. Joittenkin kipujen kanssa kuljemme yhtä matkaa ehkä koko elämän ajan.

Näin näyttää olleen myös apostoli Paavalin kohdalla. Hän kertoo saaneensa pistävän piikin ruumiiseensa, jotta ei ylpistyisi. Hartaista rukouksista huolimatta vaivaa ei otettu pois. Sen sijaan hän sai kuulla: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor. 12: 7-10).

Se, että Paavali ei kerro tarkemmin, mikä häntä vaivannut pistin oli, on meidän kannaltamme hyvä asia.  Koska hän sai rukoukseensa vastauksen - joskin erilaisen kuin odotti -, on meidänkin kysymyksinemme syytä paneutua hänen sanoihinsa. Näin voimme löytää levon ja rauhan elämänkamppailumme keskellä.

Mikä elämäämme pistävä piikki sitten onkaan, se ei itsessään ole ainoa eikä välttämättä edes kuormittavin osa kannettavaksemme tulevasta taakasta. Ongelmaksi voivat tulla myös pistimen aiheuttama itsesääli, viha, katkeruus ja moninaiset Jumalaan kohdistuvat epäilyt ja syytökset, jotka puolestaan aiheuttavat syyllisyyttä ja omantunnon ahdistusta.

Yksi masentavimmista asioista, jonka joudumme itsestämme huomaamaan on se, kuinka erilaiset kiusat ja lankeemukset voivat toistua. Lihan pistin – itsellemme kipeä asia - nostattaa helposti sisäisen vastarinnan ja paljastaa raadollisuutemme.

Jeesukseen uskominen ei kuitenkaan merkitse sitä, että olisimme esimerkillisiä ja pyhiä. Usko Kristukseen merkitsee päinvastoin sellaista tunnustusta, että ihmisen toivo ja elämänrohkeus  perustuu siihen, että Jumala on armahtanut hänet ilman omaa arvoa tai ansioita. Ehkä on niin, että tämä salaisuus opitaan juuri pistimen vaivatessa ja lankeemusten toistuessa.

Paavalin lihan pistimestä kirjoittanut norjalainen teologi Olav Valen-Sendstad kirjoittaa:

Kun Jumala antaa synnit anteeksi, se ei koske vain sitä, mitä teemme lukemattomia eri kertoja, kun synti toistuu ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Se koskee sitä, mitä olemme luonnostamme, siis itse meidän syntisyyttämme. Jumalan armo Kristuksessa ei ole armoa, jota annostellaan pienin määrin aina niiden kertojen mukaan, milloin meillä on sille käyttöä; kun ei ole käyttöä, annosta ei anneta. Syntien anteeksiantamus ja Kristuksen vanhurskaus koskevat kaikkea, mitä olemme, huolimatta siitä, kuinka monta kertaa tämä luontomme ilmenee meissä yksittäisinä synteinä.

Muistan joskus omien kysymysteni keskellä ihmetelleeni, miksi Jumala ikään kuin sahaa omaa oksaansa, kun hän ei auta minua. Voisinhan palvella häntä paljon paremmin, jos pääsisin vaivastani. Ehkä yksi ja toinen on myös järkeillyt jotenkin tähän tapaan. Lienee kuitenkin viisautta nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle ja odottaa, että hän auttaa ajallaan ja tavallaan. Asioilla on sellaisiakin puolia, joita emme aina muista.

Lainaan vielä Valen-Sendstadia:

Ei ole lainkaan varmaa, että sinä saat suurimman hyödyn ja Jumala suurimman kunnin esim. siten, että paranet sairaudestasi tai että olosuhteesi muuttuvat. Jumala saa parhaiten kunnian siitä, että hän saa muotoa sinulla kärsimyksessäkin, vastoinkäymisissä ja hädässäsi, eikä siitä, että sinä säästyt niiltä eikä Jumala ehkä saakaan muotoa sinussa. Jumala saa kunnian, kun sinä olet saviastia, jossa kuitenkin on hänen aarteensa. ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2.Kor. 4:7)”

Ovi ehtoollispöytään on avautumassa

 Hämeenkyrön kirkon jumalanpalveluksia on striimattu kevätjakson lisäksi loppusyksystä alkaen. Ja tämä käytäntö jatkuu toistaiseksi. Tietyssä mielessä joudutaan tulemaan toimeen tavallista laihemmin eväin. Striimi välittää puheen ja musiikin, mutta ehtoollisenviettoa se ei ole voinut korvata. Monilla onkin kaipuu päästä Herran pöytään.

 Monissa seurakunnissa on etsitty tapoja, joilla ehtoollista voitaisiin jakaa säädökset huomioiden ja turvallisuus säilyttäen. Nyt piispa on ohjeistanut laumaansa ja toimittanut seurakunnille ohjeen, jonka mukaisesti asiassa voitaisiin toimia. Piispa kirjoittaa:

 Pidän parhaimpana ratkaisuna käytäntöä, jossa välittömästi nettiin striimatun jumalanpalveluksen jälkeen tarjotaan mahdollisuus tulla samaan kirkkoon ottamaan vastaan ehtoollinen. Kutsu esitetään striimauksen aikana. Näin ne, jotka osallistuvat netissä messun johdanto-osaan ja sanaosaan, valmistautuvat hengellisesti käymään myös ehtoollisella. He ovat ottaneet osaa yhteiseen rippiin, rukoilleet ja kuunnelleet sanaa. Ehtoollisrukouksessa he ovat ylentäneet sydämensä Jumalan puoleen. Heidän kaipuunsa sakramentille voi täyttyä, kun heille mahdollistetaan tulla kirkkoon määräaikaan mennessä.

 Tämän mukaisesti aloitamme su 24.1. alkaen ehtoollisen vieton seurakunnassamme. Striimattu jumalanpalvelus kestää noin tunnin. Tämän jälkeen ehtoollista tarjotaan n. klo 11-12. Riippuen siitä, kuinka paljon väkeä kirkkoon tulee, siellä voi siis myös hiljentyä hetken. Piispa toteaa, että messun jatkaminen kuvatulla tavalla ei merkitse seurakuntalaisen kannalta ehtoollisen nopeaa nauttimista, vaan mahdollisuutta pysähtyä ja hiljentyä. Kanttorikin on edelleen kirkossa soittamassa ja omalta osaltaan jatkamassa aiemmin alkanutta messua. Kirkossa on myös mahdollisuus sielunhoidolliseen keskusteluun. Samaan hengenvetoon on todettava, että kirkossa voi tämän hetkisten määräysten mukaan olla yhtä aikaa max. 10 henkeä.

 Tämän verran on mahdollista sanoa tässä vaiheessa. Käytäntö varmaan hakee uomansa. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä tietää itse pääasia: muutamia pyhiä lukuun ottamatta (seuratkaa kirkollisia tiedotuksia) ehtoollista jaetaan jumalanpalveluksissamme 24.1. alkaen, vaikka kirkossa ei vielä voidakaan viettää normaalia messua. Näin on tarkoitus jatkaa samalla kun odotamme, että pandemia rauhoittuu niin paljon, että kirkkoon voidaan jälleen kokoontua yhdessä.

 Siihen asti olkaamme kärsivällisiä – ja iloitkaamme tästä mahdollisuudesta, joka on nyt avautumassa. Tervetuloa ehtoollispöytään!