Arki ja juhla

Joulunajan juhlakausi on tullut nyt uuden vuoden kynnykselle ja kestää vielä loppiaiseen.  Jossakin kohtaa joulukoristeet pakataan laatikoihin ja ehkä pientä haikeutta tuntien kuusi viedään pois. Alkaa taas arki.

Vaikka elämämme on pääosin arkea, olisi hienoa, jos voisimme saada siihenkin juhlan tuntua. Kuinka joulun sanomaan kuuluva taivaallinen kirkkaus voisi valaista myös tätä perusarkea? Sitaatti ruotsalaisen piispa Martin Lönnebon kirjasta ”Elämän kangas” voisi olla yksi vastaus kysymykseen:

Harjoittele viikon jokaisena päivän elämän suurinta taidetta, hyvän sydämen silmällä näkemistä. Silloin maailma tulee ikuisen maailman läpäisemäksi. Yksinkertainen tulee tärkeäksi. Pyhimys ehkä tiskaa ja tyhjentää yöastian. Kun heräät aamulla, rukoilet: ”Jumala, salli minun tänään nähdä pyhä läsnäolosi.” Näin etsit päivisin Jumalan kasvoja, et turhan järkeilyn avulla, vaan jäljittämällä hyvyyden merkkejä ja olemalla itse hyvyyden vähäinen työkalu.

Jos pyrimme olemaan hyvyyden vähäisinä työkaluina, se epäilemättä luo pyhää loistetta omaankin elämäämme. Kolossalaiskirje antaa meille myös neuvon, joka voi tuoda kirkkautta arjen harmauteen: ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.”

Arkinen elämäni voi olla jumalanpalvelusta, joka on otollista Jumalalle. Joskus ihmiset kiittävät, joskus ehkä moittivatkin. Vaatimattomat ponnisteluni samoin kuin oma vajavainen minäni ovat kuitenkin Jumalalle otollisia Kristuksen tähden. Tämän kuin muistamme, jaksamme opetella hyvän tekemistä.

Hyvän joulun toivotusten ohella toivotetaan yleensä myös onnellista uutta vuotta. Onni näyttää kuitenkin usein pakenevan etsijäänsä. Mutta kun opettelemme olemaan hyvyyden työkaluina ja pyrimme hoitamaan tekemisemme kuin Herralle, tulee onnikin vaivihkaa luoksemme.

Jos arkemme ei alkavana vuonna olekaan pelkkää juhlaa, olkoon siinä kuitenkin myös juhlan tuntua. Onnellista uutta vuotta 2021!

 

Uskosta ja varmuudesta

Kysymys uskosta ja varmuudesta on teema, jota olen pohtinut paljon. Oletan, että moni muukin on miettinyt minun laillani sitä, onko hänen uskonsa oikeanlaista. "Pitäisikö minun tuntea Kristuksen läsnäolo jotenkin elävämmin? Näissä asioissa minua on auttanut tekemäni tutkimustyö herännäisjohtaja Jonas Laguksen parissa. 

Tutkimuksen tekemiseen kuuluu tutkimuskohteen saamien vaikutteiden selvittäminen. Yksi Lagukselle tärkeä kirja oli piispa Erik Pontoppidanin (1698 -1764) ”Uskon peili”. Pontoppidan tähdentää, että ikävöivä uskokin on jo pelastavaa uskoa – ei vasta varmuuteen päässyt usko, joka on Jumalan kristitylle suoma lahja.

Pontoppidan liitti kirjansa loppuun ranskalaisen papin Petrus Molinaeuksen kirjoituksen pelastavan uskon luonteesta. Se on erinomainen. Rohkaisuksi kaikille heikoille ja aroille tuon tässä esille Molinaeuksen keskeisimmät ajatukset. 

Luottamuksella Jumalaan on kaksinainen merkitys. Yhtäältä se on pakenemista Jumalan armon turviin. Toisaalta se on Pyhän Hengen todistus siitä, että Jumala on sovittanut meidät Poikansa kautta ja että iankaikkinen elämä on annettu meille. 

Jumalan lupaukset ovat annetut etsivää uskoa varten. ”En löydä mistään Raamatusta sellaista kohtaa, jossa sanottaisiin, että pelastusvarmuutta ei annettaisi muille kuin niille, jotka tulevat uskalluksella ja joilla on Jumalan Hengen todistus. Kaikki Raamatun esimerkit ja kehotuksen pyhään uskallukseen ja varmuuteen tähtäävät uskon vahvistumiseen ja täydellistämiseen. Mutta tästä ei seuraa, että ihminen vanhurskautettaisiin varmuudesta.

Ne, jotka vaativat pelastusta etsivältä uskolta tunnetta ja varmuutta, puhuvat Molinaeuksen mukaan itseään vastaan. He ikään kuin tahtoisivat sanoa: Sinun täytyy tuntea ja kokea, että olet vanhurskautettu tullaksesi vanhurskautetuksi Jumalan edessä. ”Mutta tämä sotii kaikkea järkeä vastaan. Ihmisenhän täytyy olla vanhurskautettu Jumalan edessä, ennen kuin hän voi tuntea ja kokea vanhurskauttamisen.”

Päinvastainen ajattelu olisi samaa kuin valjastaisi vaunut hevosen eteen. Molinaeus tiivistää keskeisen sanomansa näin:  ”Me emme nimittäin tule vanhurskaiksi sen tähden, että koemme uskovamme, vaan sen tähden, että uskomme.”

Rohkene siis luottaa sanan lupauksiin ja pidä niistä kiinni kaikissa tilanteissa. Voit jättää sisäisen varmuuden syntymisen Jumalan asiaksi. Hänellä on halu antaa tämäkin lahja syntien anteeksiantamuksen lahjan lisäksi.

 

Uskosta ja varmuudesta

Kysymys uskosta ja varmuudesta on teema, jota olen pohtinut paljon. Oletan, että moni muukin on miettinyt minun laillani sitä, onko hänen uskonsa oikeanlaista. "Pitäisikö minun tuntea Kristuksen läsnäolo jotenkin elävämmin? Näissä asioissa minua on auttanut tekemäni tutkimustyö herännäisjohtaja Jonas Laguksen parissa. 

Tutkimuksen tekemiseen kuuluu tutkimuskohteen saamien vaikutteiden selvittäminen. Yksi Lagukselle tärkeä kirja oli piispa Erik Pontoppidanin (1698 -1764) ”Uskon peili”. Pontoppidan tähdentää, että ikävöivä uskokin on jo pelastavaa uskoa – ei vasta varmuuteen päässyt usko, joka on Jumalan kristitylle suoma lahja.

Pontoppidan liitti kirjansa loppuun ranskalaisen papin Petrus Molinaeuksen kirjoituksen pelastavan uskon luonteesta. Se on erinomainen. Rohkaisuksi kaikille heikoille ja aroille tuon tässä esille Molinaeuksen keskeisimmät ajatukset. 

Molinaeuksen mukaan luottamuksella Jumalaan on kaksinainen merkitys. Yhtäältä se on pakenemista Jumalan armon turviin. Toisaalta se on Pyhän Hengen todistus siitä, että Jumala on sovittanut meidät Poikansa kautta ja että iankaikkinen elämä on annettu meille. 

Molinaeuksen mukaan Jumalan lupaukset ovat annetut etsivää uskoa varten. ”En löydä mistään Raamatusta sellaista kohtaa, jossa sanottaisiin, että pelastusvarmuutta ei annettaisi muille kuin niille, jotka tulevat uskalluksella ja joilla on Jumalan Hengen todistus. Kaikki Raamatun esimerkit ja kehotuksen pyhään uskallukseen ja varmuuteen tähtäävät uskon vahvistumiseen ja täydellistämiseen. Mutta tästä ei seuraa, että ihminen vanhurskautettaisiin varmuudesta.

Ne, jotka vaativat pelastusta etsivältä uskolta tunnetta ja varmuutta, puhuvat Molinaeuksen mukaan itseään vastaan. He ikään kuin tahtoisivat sanoa: Sinun täytyy tuntea ja kokea, että olet vanhurskautettu tullaksesi vanhurskautetuksi Jumalan edessä. 

”Mutta tämä sotii kaikkea järkeä vastaan. Ihmisenhän täytyy olla vanhurskautettu Jumalan edessä, ennen kuin hän voi tuntea ja kokea vanhurskauttamisen.” Päinvastainen ajattelu olisi samaa kuin valjastaisi vaunut hevosen eteen.

Molinaeus tiivistää keskeisen sanomansa näin:  ”Me emme nimittäin tule vanhurskaiksi sen tähden, että koemme uskovamme, vaan sen tähden, että uskomme.”

Rohkene siis luottaa sanan lupauksiin ja pidä niistä kiinni kaikissa tilanteissa. Voit jättää sisäisen varmuuden syntymisen Jumalan asiaksi. Hänellä on halu antaa syntien anteeksiantamuksen lisäksi myös tämä lahja. 

Valoa pimeyteen

 Kävin tänä aamuna paikallisessa kaupassa. Ostin iltapäivälehden, jonka pääjuttuna oli uutinen kolmen nuoren Helsingin Koskelassa tekemästä murhasta. Kaupasta lähtiessäni silmiini osui Tamperelainen-lehden lööppi, jonka mukaan tamperelaisten nuorten väkivalta on yhä raaempaa.

 Menneen vuoden aikana olemme kuulleet liian monta uutista kiusaamisesta ja väkivallasta, johon nuoret ihmiset ovat syyllistyneet. Runsas vuosi sitten kirjoitin tällä palstalla niin ikään väkivallasta. Silloin blogini sai aiheensa Kuopiossa tapahtuneesta koulupuukotuksesta.

 Avuttomuutta ja surua tuntien pohdiskelen nytkin: mitä kaikkea meidän pitää vielä varautua kuulemaan? Vaaranamme on yhtäältä tottuminen pahaan, toisaalta pelon valtaan joutuminen. Miten voimme välttää lankeamasta jompaankumpaan?

 Itseäni on rohkaissut Jeesuksen sana siitä, että  varpunenkaan ei putoa maahan Taivaallisen Isän sallimatta. Ovatpa hiuskarvammekin lasketut. Toisaalta Raamattu puhuu suoraan myös siitä, että me elämme langenneessa maailmassa, jossa on monenlaista pahaa.

 Syyt väkivallan lisääntymiseen ovat epäilemättä moninaiset. Pidän kuitenkin ilmeisenä, että etääntyminen kristillisestä uskosta on tässä yksi olennainen tekijä. Missä valo vähenee, siellä pimeys lisääntyy. Tätä ei aina ymmärretä. Yritetään elää hyvää ilman valon lähdettä - Jumalaa. 

 Kolmannen adventin päähenkilö Johannes Kastaja kehotti ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen ja ottamaan vastaan Vapahtajan. Tämä kutsu on tänäänkin mitä ajankohtaisin.

 Rukoillaan Hämenkyrön ja sen asukkaiden puolesta ja tehdään kukin voitavamme, jotta evankeliumin valo saisi loistaa, tulla vastaanotetuksi ja poistaa pimeyttä kotikunnassamme.  

 

Adventtihaaste

 

Seurakuntamme YouTube –kanavalla pyörii joulukalenteri, joka on tarkoitettu seurakuntamme nuoremmalle väelle, mutta ilahduttaa toki vanhempiakin.  Haluaisin mainita toisestakin mahdollisuudesta ”avata luukkuja”. Se on edellisen tavoin jokaisen kännykän käyttäjän ulottuvilla.

Suomen Pipliaseura on julkaissut tänä syksynä digitaalisessa muodossa olevan Uuden testamentin käännöksen, jota voi lukea tai kuunnella suoraan puhelimesta.  Käännöksessä on ajateltu parikymppistä suomalaista, mutta teksti toimii kaikenikäisille. Raamatunkäännöksen lukijana on näyttelijä Krista Kosonen.

Kirkkoraamatun rinnalla käytettäväksi tarkoitettu Uuden testamentin käännös (UT 2020) on ladattavissa esim. Play Kaupasta. Kirjoita hakukenttään ”piplia” ja klikkaa ”Piplia – Raamattu.fi”. Tunnistat oikean sovelluksen vaaleanpunaisesta logosta, jossa on risti.

Haastan sinua tutustumaan tähän käännökseen. Jouluevankeliumin sisältävässä Luukkaan evankeliumissa on 24 lukua. Jos luemme tai kuuntelemme kunakin joulukuun päivänä yhden luvun, tulee koko evankeliumi luetuksi jouluun mennessä. Samalla tulee kerranneeksi Raamattua, jonka tuntemisen voidaan edelleen katsoa kuuluvan yleissivistykseen.

Sivistyksen lisäksi haasteeseen tarttuva voi saada valoa ja toivoa, joka auttaa häntä jaksamaan elämän moninaisissa haasteissa.  ”Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

KIRKKOHERRAN TIEDOTE 25.11. 2020

Kunnassa on tehty 25.11. uusi päätös Koronan leviämisen estämiseksi ja kunnan toimintakyvyn varmistamiseksi. Tästä päivästä vuoden loppuun on voimassa rajoitus, jonka mukaan julkisiin tilaisuuksiin voi osallistua enintään 20 henkeä – ollaan sitten sisällä tai ulkona.  Yksityistilaisuuksiin voi osallistua max.  10 henkeä.

Tämä päätös vaikuttaa seurakunnan toimintaan monin tavoin. Hiljattain julkaistussa joulutiedotteessa olevat tiedot perustuvat kunnan päätöstä edeltäneeseen tilannearvioon. Nyt tiedotteen joulunaikaa koskeva osuus menee suurelta osin uusiksi.  Pyydämmekin teitä seuraamaan seurakunnan kotisivuja, muuta someviestintää sekä paikallislehden ilmoituksia. Jotakin voin kuitenkin sanoa jo nyt.

Myötätuulen kokoontumiset peruuntuvat toistaiseksi. Seurakunnan yhteiset jumalanpalvelukset siirtyvät nettiin - ne pidetään ilman läsnäolevaa seurakuntaa. Kuorojen toiminta lakkaa ainakin vuoden loppuun asti. Kauneimpien joululaulujen laulaminen ei ole nyt mahdollista ulkonakaan. Toivomme että voitte löytää seurakuntamme nettisivuilta  tai muualta verkosta itsellenne sopivan laulu- tai  musiikkitilaisuuden. Nettitarjontaa kannattaa seurata muutenkin aktiivisesti.  Aattohartaudet toteutetaan uudella tavalla: kirkossa järjestetään monia lyhyitä hartaushetkiä vartin välein.

Seurakunnan eri työmuodot tiedottavat omista tilaisuuksistaan sitä mukaan, kun uusia suunnitelmia ehditään tehdä. 

 Hygieniaan liittyvät perusohjeet – käsien pesu, käsidesi, yskiminen hihaan, turvavälit -  ovat luonnollisesti edelleen voimassa, mutta maskin käyttöä suositellaan nyt entistä painokkaammin. Maskin käyttö on lähimmäisen huomioimista ja yhteisen vastuun kantamista.

Varmuuden vuoksi on todettava, että 20 hengen rajoitus koskee lähtökohtaisesti myös hautajaisia, kaste- ja vihkitilaisuuksia Haluan kiinnittää huomiota myös seurakunnan tilojen eteisissä tapahtuviin kohtaamisiin. Näissä tiloissa on muistettava säilyttää maltti ja välttää kiirettä. Näin turvavälit voidaan säilyttää ja vältytään turhilta riskeiltä.

Joulusta näyttää tulevan toisenlainen kuin vielä muutama viikko sitten ajattelimme. Tähän meidän on nyt mukautuminen. Valo kuitenkin loistaa pimeyden keskellä – tämä on joulun sanoma. Siksi tahdon kaikesta huolimatta toivottaa teille valoisaa ja siunattua joulunaikaa!

 

 

 

 

Uskonpuhdistuksen lähteillä

 Kirkossamme vietettiin viime sunnuntaina uskonpuhdistuksen muistopäivää. Meidän onkin hyvä palauttaa reformaation ydinasiat mieleen yhä uudelleen. Keskeisin Lutherin löydöistä on Raamatun oppi ansaitsemattomasta armosta, jonka Jumala meille lahjoittaa Kristuksen kautta. Sunnuntain teemaan liittyen muistelen hieman myös omia vaiheitani.

Koin kouluvuosinani 1970-luvulla herätyksen, joka johti uskon syntymiseen rippikoulussa. Ensimmäiset uskossa eletyt vuodet eivät kuitenkaan olleet kovin iloista aikaa.  Ongelmaksi tuli se, että en pystynyt elämään sillä tavalla kuin kristityn olisi käsitykseni mukaan pitänyt. Omatunnon syytökset tahtoivat viedä rauhan.

1980-luvun alkupuolella sielunhoitajani suositteli minulle Lutherin Galatalaiskirjeen selityksen lukemista. ”Sen kautta moni on löytänyt avun”, hän totesi. Tästä lähti tutustumiseni teokseen, jossa uskonpuhdistaja käsittelee juurta jaksain sitä, kuinka ihminen pelastuu. Sittemmin tein Pro Gradu –tutkielmani tästä Lutherin kirjasta.

Luther oppi kokemuksen koulussa, että ihmisen oma hurskaus on aina vaillinaista. Jumala tahtoo kuitenkin pelastaa ihmisen kaikesta tämän puutteellisuudesta huolimatta. Tämä tapahtuu sillä tavalla, että ihminen kuuntelee evankeliumia ja turvautuu sen rohkaisemana Jeesukseen Kristukseen.

 Lutherin selitysteos kirkastaa Kristuksen sovitustyön merkitystä verrattomalla tavalla. Se rohkaisee uskossa heikkoja luottamaan armon riittävyyteen. Esimerkkinä tästä otettakoon katkelma Gal. 1:4:n selityksestä (käytän lainauksissa Jukka Thurénin käännöstä).

Kristus on todella annettu kuolemaan meidän syntiemme tähden, ei meidän vanhurskautemme tai pyhyytemme vuoksi. Syntimme ovat todellisia, suuria, lukuisia, jopa loputtomia ja voittamattomia. Älä kuvittelekaan niitä pikkuisiksi, sellaisiksi, jotka voi omin neuvoin pyyhkiä pois. Mutta älä myöskään heitä toivoasi niiden suuruuden takia, kun elämäsi varrella tai kuoleman hetkellä niitä tosiaan tunnet. Opi näistä Paavalin sanoista, että Kristusta ei ole uhrattu kuviteltujen eikä piirustettujen vaan todellisten syntien tähden, ei vähäisten vaan isojen, ei yhden ja toisen synnin vaan kaikkien, ei voitettujen vaan voittamattomien vuoksi, sillä yksikään ihminen tai enkelikään ei voi nujertaa vähäisintäkään syntiä.” (s. 53-54)

Rohkaisevia sanoja heikolle uskolle kaikkia omatunnon syytöksiä ja inttämisiä vastaan! Rohkaistukaamme Lutherin tavoin uskomaan aina uudelleen, että Kristus on tullut auttamaan myös meitä.