Maskit käyttöön!

Koronarintamalta kuuluu huonoja uutisia. Epidemia lähtenyt huolestuttavasti uuteen kasvuun. THL on päivittänyt 24.9.2020 suositusta kasvomaskien käytöstä kansalaisille. Suositusta on täydennetty koronaepidemian kiihtymis- ja leviämisvaiheiden ohjeilla.  Olemme keskustelleet asioista myös paikkakunnan ylilääkäri Tuomas Parmasen kanssa.

Suositamme nyt, että seurakuntalaiset pitäisivät maskia sekä kirkossa että muissa seurakunnan toimitiloissa. Maskin kanssa vaihtoehtoinen käytäntö on visiirin käyttö, jollaisia olemme nähneet esim. paikallisen apteekin työntekijöillä. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun ollaan pienemmissä tiloissa ja turvaetäisyyksien toteutuminen on epävarmaa.

Turvavälien mahdollistamiseksi tehdään uusia konkreettisia toimia: Pyhäinpäivän iltakirkko sekä kauneimmat joululaulut –tilaisuudet jaetaan useampaan osaan. Kenties jokin muukin joulunajan tilaisuus. Saattaapa olla, että joku tapahtuma pidetään ulkona tai striimataan. Tätä mietitään nyt.

Turvavälien lisäksi pyydämme kaikkia kiinnittämään entistä tarkemmin huomiota käsihygieniaan. Eli käsiä tulee pestä usein, minkä lisäksi käsidesiä kannattaa käyttää. Ja tämä lienee jo itsestään selvää: tilaisuuksiin tullaan vain terveenä.

Kahvituksia pidetään harvoin, niin kauan kuin tilanne on mikä on. Silloin kun tarjoilu nähdään perustelluksi, käytetään ”Take away” –periaatetta, jossa tarjottava annostellaan valmiiksi. Säilytetään kuitenkin näissäkin hetkissä maltti ja sen mukainen turvaväli, vaikka puhuttavaa olisikin kertynyt.

Ylilääkäri suosittaa vapaaehtoisuuteen perustuvan osallistujalistan keräämistä tilaisuuksissamme. Tässä ideana on se, että jos tulee ilmi koronatartuntoja, altistuneet saadaan nopeammin tavoitettua. Nimilistoja säilytetään kuukausi tilaisuuden jälkeen, minkä jälkeen ne hävitetään. Pyydämme teitä yhteistyöhön tässä asiassa – käytäntö on kaikkien parhaaksi!

Lopuksi. Näiden suositusten tarkoituksena on paitsi varjella meistä jokaista myös mahdollistaa seurakunnan kokoavan toiminnan jatkuminen. Tilannetta seurataan, ja ohjeita annetaan kulloiseenkin tilanteeseen reagoiden. Tämä voi merkitä välillä käytäntöjen kiristymistä, välillä höllentymistä.

Pyrkikäämme säilyttämään usko, toivo ja rakkaus kaikesta huolimatta.

Seurakunnan toimintaesite vai lehti-ilmoitukset?

 

Tiedottaminen on monien yhteisöjen pysyvä haaste. Seurakunta ei tee tässä poikkeusta. Meillä ei ole talossa tiedottajaa, joka koordinoisi hommaa. Niinpä yritämme kukin omalla työsarallamme toimia parhaaksi katsomallamme tavalla ja tavoittaa niitä ihmisiä, joiden parissa erityisesti teemme työtä. Nuorisotyössä  korostuu sähköinen viestintä, esim. Whatsapp ja Instagram. Vanhempi sukupolvi ei ehkä ole edes kuullut moisista. On totuttu lukemaan paikallislehtiä ja katsomaan sieltä, mitä missäkin tapahtuu.

Noin vuosi sitten päädyimme laajentamaan joulunajan ohjelmaa paastonajan kynnykselle ulottuvaksi kausitiedotteeksi. Kevätkaudelle tehtiin oma ohjelmansa, ja nyt syksyn kynnyksellä ilmestyi uusin tiedote. Tarkoituksenamme on ollut koota yksiin kansiin se, mitä seurakunnassa eri työmuodoissa tapahtuu. Jakelumuodoksi on valittu kauppojen auloihin, Tokmannille ja kirjastoon viedyt telineet, joista ohjelmat ovat noudettavissa. Lisäksi esitteitä on saatavissa seurakunnan toimipisteissä – ja työntekijältäkin voi sellaista pyytää.

Samalla kun olemme yhden esitteen taktiikalla vähentäneet irrallisten lippujen ja lappujen määrää, olemme vähentäneet lehti-ilmoittelua. Tässä on tullut myös kompurointia seurakunnan taholta. Joistakin tapahtumista ilmoittaminen on jäänyt tekemättä, mitä pahoittelen. Vaikka vähennämme ja tiivistämme lehti-ilmoittelua, emme luovu siitä. Tiedottaminen paikallislehdenkin palstoilla jatkuu – näin ennen kaikkea toimintamuotojen käynnistyessä. Seurakunnan vanhempaa väkeä koskevista tilaisuuksista tullaan myös kertomaan lehtien palstoilla. Toivomme  kuitenkin, että kausiesitteet tulevat tutuiksi ja otetaan käyttöön. Niistä samoin kuin seurakunnan nettisivuilta löytyy lehti-ilmoituksiin verrattuna paljon enemmän tietoa. Älä siis seuraa pelkästään lehti-ilmoituksia.

Tiedottaminen ja viestintä on haaste, jonka haluaisin kohdistaa myös jokaisella seurakuntalaiselle. Hyvän sanoman kertominen on kaikille uskottu tehtävä. Yksi luonteva tapa käydä toimeen on ottaa kaupoista tai seurakunnan toimitiloista itselleen useampia esitteitä ja antaa niitä ystäville, naapureille ja työtovereille. Kun löydät esitteestä jotakin sellaista, joka on sinulle merkityksellistä, voit kertoa asiasta myös toisille ja ojentaa esitteen. Samalla voi kertoa, mistä niitä jatkossa saa.

 

Siunattu striimi

 

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Näin voisi ehkä sanoa jopa Koronaviruksesta. Seurakunnallisen työn kehitys on saanut poikkeuksellisen kevään aikana mojovan sysäyksen. On alettu tekemään striimejä ja videoita, vaikka ei ollakaan alan asiantuntijoita. On menty ennestään tuntemattomalle maaperälle. Kirkossa on tässä yhteydessä puhuttu digiloikasta.

Striimauskäytäntö on tuonut monia sellaisia ihmisiä sanan kuuloon, jotka eivät syystä tai toisesta olisi tulleet kirkkoon. Jonkun on vaikea saada kyytiä, joku on saattanut kokea kirkon kynnyksen olevan itselleen korkea. On hienoa, jos voimme palvella teitä jatkossakin nykytekniikalla. Näinkin voi siunaus levitä.

Työyhteisössämme on mietitty paljon siitä, miten striimit toteutettaisiin. Silloin kun kirkkoon ei saanut tulla, striimin tekeminen oli aika yksinkertaista. Pappi ja kanttori vierekkäin, kamera puolentoista metrin päähän, rec-napin painallus. Ja katso, kotona saattoi osallistua messuun kahvikuppi kädessä keittiön pöydän ääressä tai sohvalla.

Nyt ovat kirkot onneksi taas auki. Samalla striimaus on tullut haastavammaksi, kun pitää ajatella sekä läsnäolevaa seurakuntaa että striimin seuraajia. Teknisiä yksityiskohtia on monia. Tärkein lienee äänen kuuluvuus. Kuvankin taso saisi olla kohtalainen. Olemmekin kiinnostuneitä siitä, miten striimit ovat kuuluneet ja näkyneet sekä siitä, mitä odotatte. Toivon tästä palautetta sähköpostiini jorma.pitkanen@evl.fi.

Tulevan syksyn aikana striimejä lähetetään 13.9., 11.10., 8.11.; 29.11. ja 25.12.  – jos Jumala suo ja laitteet toimivat. Vielä rohkaisen teitä seuraamaan seurakunnan someviestintää laajemminkin. Tutustukaa videoihin, kuunnelkaa podcasteja,  seuratkaa facea ja instaa.

Lämpimästi tervetuloa mukaan seuraamaan lähetyksiämme – ja toki kirkkoon myös!

Jorma

POLTTOPISTEESSÄ MIELENTERVEYS

YLE:n uutisissa kerrottiin 13.2., että mielenterveys on noussut suurimmaksi sairauspoissaolon syyksi, ohi tuki- ja liikuntaelinsairauksien. Siitä on tullut suomalaisten uusi kansantauti ja keskeinen kansanterveydellinen haaste.

Työterveyslaitoksen asiantuntijan mukaan ongelma on tunnistettu, nyt pitää tutkia, selvittää ja löytää tehokkaita keinoja asian korjaamiseksi. Työeläkeyhtiön ylilääkärin mukaan ilmiö on nopea ja jyrkkä. Hän uskoo, että tietoisuus lisää oireilun ja työkyvyttömyyden määrää. Kelan tutkimuspäällikön mukaan tietoisuuden lisäksi työolot ovat saattaneet koventua. Jutusta käy ilmi myös se, että työterveyspsykologeja ei ole tarpeeksi siihen tilanteeseen, joka työpaikoilla vallitsee. Uupuneen työntekijän kohdalla suurimpina syinä omaan työuupumukseen olivat huono esimiestyö ja työvuorosuunnittelu.

Jonkinlaista helpotusta herättävänä seikkana jutussa tuli esille se, että suomalaisten mielenterveys ei näyttäisi olevan rapautumassa yhtä jyrkästi kuin se on työkyvyttömyyden syynä. Mutta ilmeistä on, että keskellämme on enenevässä määrin heitä, jotka eivät ainoastaan jaksa työelämässä vaan jotka voivat eri syistä psyykkisesti huonosti. Kansantaloudellisten haittojen lisäksi kyse on aina myös yksittäisen ihmisen ja hänen lähipiirinsä kärsimyksestä, jolle on vaikea laittaa hintalappua.

Tässä tilanteessa haluaisin kirkon työntekijänä nostaa esille yhden evankeliumin ytimestä nousevan rohkaisevan näkökohdan. Meidän Herramme kutsuu luokseen kaikkia työn ja kuormien uuvuttamia. Hän lupaa antaa ihmisen sielulle levon (Matt.11: 28-30). Kreikankielisessä alkutekstissä sielusta käytetään tässä kohdin sanaa ”psyyke”. Tämä mielenkiintoinen yksityiskohta on tekee raamatunkohdasta mitä ajankohtaisimman. On kyse mahdollisuudesta löytää lepo myös psyykeellemme.

Vaikka Raamatun sanoma ylittääkin ajallisen horisontin, se tuo avun myös tähän elämään. Meille luvataan sisäinen rauha, jota voidaan kokea silloinkin, kun elämä koettelee. Evankeliumi on parantava lääke, joka hoitaa eri tavoin särkyneitä - myös mieleltään murtuneita.

Jorma Pitkänen, Hämeenkyrön kirkkoherra

Kuperkeikoilla melkein satavuotiaaksi

Hän tulee vastaan, pitkää käytävää pitkin, punaisella rollaattorilla. Kun onnittelen, hän sanoo: ”Sattuipa hyvin, että olin liikkeellä ja tavattiin.” Hän kutsuu hymyillen sisään. Laitamme punaiset ruusut maljakkoon. Vaihdamme kuulumisia pitkään seisten. Luen antamastani Myötätuulen väen askartelemasta kortista Psalmin 23:6 tekstin:

”Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut jokaisena elämäni päivänä.”

Hän pyytää minua lukemaan sen uudelleen. Luen. Ehdotan josko nyt istuisimme.

Siinä hän istuu. Punaisella tuolilla. Punainen hattu päässä. Syntymäpäiväsankari. Yli yhdeksänkymppinen. ”Punainen on lempivärini”. Seinällä valokuva kotimökistä, punaiseksi maalatusta.

Puhelemme. Hän lausuu runonsa, kauan sitten kirjoittamansa, ulkoa. ”Saanko kirjoittaa sen muistiin?”, kysyn. ”Saat.” Kirjoitan, kun hän lausuu. ”Lue se nyt.” Ja minä luen: ”Anna aina ilon tulla, kun se kuitenkin on sulla…” alkaa tuo runo ja kertoo siitä, kuinka ilo on ihmiselle tärkeää, siitä että kun kohtaa hymyilevän vastaantulijan, murhe saattaa poistua.

Hän muistelee: ”Lapsena heitin ainakin sata kuperkeikkaa peräkkäin. Sanoivat, ennustivat, ettei tuollaisella pyörimisellä vanhaksi elä. - Mutta pieleen ennustivat. Elinpäs.”

Kyselen lisää lapsuudesta. Hän sanoo, että hienoa oli se, ettei isä joutunut sotaan. Puhumme taivaasta, Taivaan Isästä, joka tuntee ilomme ja huolemme. Sanon, että Hän on kanssamme joka päivä. Hän vahvistaa: ”Kyllä on ollut joka päivä.”

Kysyn, saanko siunata hänet. Ja hän laittaa monen työn uuvuttamat kätensä ristiin ja hymyilee, kun luen Herran siunauksen. Hän sanoo: ”Seurakunnastahan nämä oli. Ruusut ja kaikki. Kerro sinne kiitokset!”

”Anna ilon tulla”, mietin astellessani seuraavaan työtehtävään. Pohdin kumpi mahtoi olla siunauksen tuoja, onnittelija vai onniteltu. Taisipa tulla taivaasta. Minulla on ainakin ilonpunainen olo. Tekisi mieli heittää - jos taipuisi - kuperkeikka taikka kaksi.


Pirjo Järvinen
diakoniatyöntekijä

Särkijärven leirikeskus ei hiljene talvellakaan

Ikkunasta ulos katsoessa ei uskoisi, että on sydäntalvi.

Särkijärvellä myös talvella riittää erilaisia tapahtumia.  Keittiöllä onkin normaali tohina hellan ja leivontapöydän ääressä alkanut vuoden vaihteen jälkeen.

Meillä Särkijärvellä leivotaan sekä valmistetaan ruokaa seurakunnan erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, kuten Myötätuuleen, leireille, kokouksiin sekä miesten- ja naisten iltoihin.

On mukavaa, kun asiakkainamme on eri ikäisiä ihmisiä. Saamme suunnitella eri asiakasryhmille erilaisia ruokia ja leivonnaisia. Lasten leirien kestosuosikki on makaronilaatikko ja mokkapalat, Myötätuulessa maistuvat perinteisemmät ruuat, kuten silakkalaatikko ja mallasleipä.

Särkijärven keittiöllä huumori on vahvasti läsnä työntekijöiden työpäivässä.  Milloin keittiöllä lauleskellaan ja milloin vitsaillaan työn lomassa.

Työtä tehdään täydellä sydämellä ja tyytyväiset asiakkaat ovat tavoitteenamme.

• Särkijärven naiset

 

Alfa-kurssista tuli viikon kohokohta

Kun Mauno kaksi vuotta sitten huomasi Alfa-kurssin alkavan tuntua kiinnostavalta, hän ei heti ilmoittautunut. Ensin hän halusi itsekseen harkita asiaa ja miettiä perusteluja sille, miksi lähtisi mukaan.

"Uskon rooli elämäni virrassa oli ollut kuin ongen koho huonolla syönnillä – välillä pinnassa ja välillä sen alla. Tarttuako tilaisuuteen vai pitää kiinni vanhoista mukavuusalueista? Perusjätkän hämäläiset seurustelu ja -puhelahjatkin näyttivät sopivan kotisohvalle paremmin", Mauno ajatteli. Hän päätti kuitenkin jättää soutamisen ja huopaamisen asian suhteen ja tarttui uteliaan rohkeasti Alfa-koukkuun. Se kannatti, sillä illoista tuli hänelle odotettu viikon kohokohta.

”Epäilyt kurssin suhteen karisivat heti alkumetreillä kodikkaaseen vastaanottoon. Porukkaan ja opetuksen antiin oli helppo päästä mukaan. Myös oman pienryhmän keskustelut iltojen aiheista käynnistyivät jouheasti. Kaiken kaikkiaan, toisin kuin olin kuvitellut, iloisuus ja hyväntuulisuus leimasi kaikkia tapaamisia."

Mauno tuntee saaneensa Alfan myötä uutta merkitystä ja sisältöä elämäänsä. Etsimisen sijalle löytyi vahvistunut usko. Alfassa hän sai ison joukon uusia tuttuja ja ystäviäkin. Myös seurakunta alkoi tuntua kodikkaalta; nyt tuntuu hyvältä osallistua ja olla sen jäsen. "Suosittelen Alfaan osallistumista jokaiselle kaltaiselleni empijälle", Mauno rohkaisee. Alkavan vuoden Alfa-kurssille hän on lupautunut ryhmänohjaajaksi. Näin Alfa-kurssille pääsee uudelleenkin!


***


Jos kiinnostuit Alfa-kurssista ja haluaisit itsekin mukaan, lue tarkemmat tiedot ja ilmoittaudu ilmaiselle kurssille 15.1.2020 mennessä tästä linkistä. Voit myös soittaa ja kysyä lisää Pirjo Järviseltä p. 044 724 83 62