Kuperkeikoilla melkein satavuotiaaksi

Hän tulee vastaan, pitkää käytävää pitkin, punaisella rollaattorilla. Kun onnittelen, hän sanoo: ”Sattuipa hyvin, että olin liikkeellä ja tavattiin.” Hän kutsuu hymyillen sisään. Laitamme punaiset ruusut maljakkoon. Vaihdamme kuulumisia pitkään seisten. Luen antamastani Myötätuulen väen askartelemasta kortista Psalmin 23:6 tekstin:

”Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut jokaisena elämäni päivänä.”

Hän pyytää minua lukemaan sen uudelleen. Luen. Ehdotan josko nyt istuisimme.

Siinä hän istuu. Punaisella tuolilla. Punainen hattu päässä. Syntymäpäiväsankari. Yli yhdeksänkymppinen. ”Punainen on lempivärini”. Seinällä valokuva kotimökistä, punaiseksi maalatusta.

Puhelemme. Hän lausuu runonsa, kauan sitten kirjoittamansa, ulkoa. ”Saanko kirjoittaa sen muistiin?”, kysyn. ”Saat.” Kirjoitan, kun hän lausuu. ”Lue se nyt.” Ja minä luen: ”Anna aina ilon tulla, kun se kuitenkin on sulla…” alkaa tuo runo ja kertoo siitä, kuinka ilo on ihmiselle tärkeää, siitä että kun kohtaa hymyilevän vastaantulijan, murhe saattaa poistua.

Hän muistelee: ”Lapsena heitin ainakin sata kuperkeikkaa peräkkäin. Sanoivat, ennustivat, ettei tuollaisella pyörimisellä vanhaksi elä. - Mutta pieleen ennustivat. Elinpäs.”

Kyselen lisää lapsuudesta. Hän sanoo, että hienoa oli se, ettei isä joutunut sotaan. Puhumme taivaasta, Taivaan Isästä, joka tuntee ilomme ja huolemme. Sanon, että Hän on kanssamme joka päivä. Hän vahvistaa: ”Kyllä on ollut joka päivä.”

Kysyn, saanko siunata hänet. Ja hän laittaa monen työn uuvuttamat kätensä ristiin ja hymyilee, kun luen Herran siunauksen. Hän sanoo: ”Seurakunnastahan nämä oli. Ruusut ja kaikki. Kerro sinne kiitokset!”

”Anna ilon tulla”, mietin astellessani seuraavaan työtehtävään. Pohdin kumpi mahtoi olla siunauksen tuoja, onnittelija vai onniteltu. Taisipa tulla taivaasta. Minulla on ainakin ilonpunainen olo. Tekisi mieli heittää - jos taipuisi - kuperkeikka taikka kaksi.


Pirjo Järvinen
diakoniatyöntekijä

Arkisilla diakonian poluilla yhdessä eteenpäin

Joskus tuulee vastaan. Silloin on hyvä puskea päin tuulta yhdessä.

 Kun kuuntelemme toinen toisiamme, ilot lisääntyvät ja surut kutistuvat. Seurakuntamme diakoniatyötä tekevät lukuisat vapaaehtoiset auttaessaan lähimmäisiään monin eri tavoin. Moni pitää yhteyttä naapuriin, sukulaiseen, kylän yksinäiseen ja auttaa missä voi. Se on hienoa arjen diakoniaa se.



Seurakunnassa diakoniatyöntekijöinä toimimme me, ”kolmen kopla”: Johanna Graeffe, Suvituuli Messi ja Pirjo Järvinen. Työssämme mm. ohjaamme kerhoja, ryhmiä, Myötätuuli-päivää, leirejä, retkiä ja teemme kotikäyntejä. Avoimet vastaanotot ovat maanantaisin Torikadulla ja tiistaisin Punaisella pirtillä klo 9-11. Myös erikseen sovittuina aikoina olemme saatavilla. Meihin voi olla yhteydessä erilaisissa elämän huolissa, surun, kriisin tai taloushuolien kohdatessa.

Teemme työtä eri-ikäisten parissa: Työsarkaa löytyy niin Varttuneen väen kerhoista, Leskien ryhmästä, sururyhmästä kuin nuorista perheistä ja Sylivauvoista. Mieltä painavien asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Teemme myös kotikäyntejä. Meille voi vinkata vaikkapa yksinäisestä ikäihmisestä, väsyneestä perheenäidistä, masentuneesta nuoresta, taloushuolien kanssa painiskelevasta perheestä, kriisin tai surun kohdanneesta tai uskon asioita kyselevästä ja keskusteluapua kaipaavasta kaverista. Voimme tarvittaessa ohjata eteenpäin ja etsiä sopivia palveluita. Ota rohkeasti yhteyttä tai kerro tutulle.
 

Takaisin kiinni elämään - uudenlainen leskien ryhmä auttaa eteenpäin

Hämeenkyrön seurakunnassa on alkamassa aivan uudenlainen ryhmä leskeksi jääneille.

- Ryhmän ei ole tarkoitus olla sururyhmä vaan leskeksi jäämisestä on ollut hyvä kulua jo jonkin aikaa, kertoo diakonissa Johanna Graeffe ryhmän tarkoituksesta.

Tuen merkitys ja vertaistuen tärkeys korostuvat suurissa elämänmuutoksissa. Tuen tarve on erityisen suuri silloin, kun kyseessä on puolison menetys. Kun ehkä vuosikymmeniä jatkunut parisuhde päättyy puolison kuolemaan, akuutin suruvaiheen jälkeen voi olla vaikea saada elämästä kiinni. Silloin ryhmässä saatu vertaistuki ja rohkaisu voi toimia askeleena eteenpäin uudessa elämänvaiheessa.

Syksyllä alkavassa Leskien ryhmässä on tarkoitus käydä läpi muuttunutta elämäntilannetta, jakaa kokemuksia, löytää uusia tapoja jatkaa uutta elämänvaihetta eteenpäin sekä saada rohkaisua ja tukea. Ryhmässä on varattu aikaa myös keskinäiselle vuorovaikutukselle, rupattelulle ja kahvittelulle.

Ryhmä kokoontuu Kyröskoskella Torikadun Olohuoneessa noin kahden viikon välein tiistai päivisin. Ensimmäinen kokoontuminen on ti 8.10 klo 13.00. Leskien ryhmä kokoontuu syksyn aikana viisi kertaa ja vuodenvaihteen jälkeen vielä kerran Särkijärven leirikeskuksessa. Ryhmään pitää ilmoittautua etukäteen ja ryhmä on maksuton.

Leskien ryhmän vetäjinä toimivat diakonissat Johanna Graeffe ja Liisa Metsähonkala.

Ryhmään ilmoittautumiset ja tiedustelut: Johanna Graeffe p. 044 724 8360