Särkijärven leirikeskus ei hiljene talvellakaan

Ikkunasta ulos katsoessa ei uskoisi, että on sydäntalvi.

Särkijärvellä myös talvella riittää erilaisia tapahtumia.  Keittiöllä onkin normaali tohina hellan ja leivontapöydän ääressä alkanut vuoden vaihteen jälkeen.

Meillä Särkijärvellä leivotaan sekä valmistetaan ruokaa seurakunnan erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, kuten Myötätuuleen, leireille, kokouksiin sekä miesten- ja naisten iltoihin.

On mukavaa, kun asiakkainamme on eri ikäisiä ihmisiä. Saamme suunnitella eri asiakasryhmille erilaisia ruokia ja leivonnaisia. Lasten leirien kestosuosikki on makaronilaatikko ja mokkapalat, Myötätuulessa maistuvat perinteisemmät ruuat, kuten silakkalaatikko ja mallasleipä.

Särkijärven keittiöllä huumori on vahvasti läsnä työntekijöiden työpäivässä.  Milloin keittiöllä lauleskellaan ja milloin vitsaillaan työn lomassa.

Työtä tehdään täydellä sydämellä ja tyytyväiset asiakkaat ovat tavoitteenamme.

• Särkijärven naiset

 

Alfa-kurssista tuli viikon kohokohta

Kun Mauno kaksi vuotta sitten huomasi Alfa-kurssin alkavan tuntua kiinnostavalta, hän ei heti ilmoittautunut. Ensin hän halusi itsekseen harkita asiaa ja miettiä perusteluja sille, miksi lähtisi mukaan.

"Uskon rooli elämäni virrassa oli ollut kuin ongen koho huonolla syönnillä – välillä pinnassa ja välillä sen alla. Tarttuako tilaisuuteen vai pitää kiinni vanhoista mukavuusalueista? Perusjätkän hämäläiset seurustelu ja -puhelahjatkin näyttivät sopivan kotisohvalle paremmin", Mauno ajatteli. Hän päätti kuitenkin jättää soutamisen ja huopaamisen asian suhteen ja tarttui uteliaan rohkeasti Alfa-koukkuun. Se kannatti, sillä illoista tuli hänelle odotettu viikon kohokohta.

”Epäilyt kurssin suhteen karisivat heti alkumetreillä kodikkaaseen vastaanottoon. Porukkaan ja opetuksen antiin oli helppo päästä mukaan. Myös oman pienryhmän keskustelut iltojen aiheista käynnistyivät jouheasti. Kaiken kaikkiaan, toisin kuin olin kuvitellut, iloisuus ja hyväntuulisuus leimasi kaikkia tapaamisia."

Mauno tuntee saaneensa Alfan myötä uutta merkitystä ja sisältöä elämäänsä. Etsimisen sijalle löytyi vahvistunut usko. Alfassa hän sai ison joukon uusia tuttuja ja ystäviäkin. Myös seurakunta alkoi tuntua kodikkaalta; nyt tuntuu hyvältä osallistua ja olla sen jäsen. "Suosittelen Alfaan osallistumista jokaiselle kaltaiselleni empijälle", Mauno rohkaisee. Alkavan vuoden Alfa-kurssille hän on lupautunut ryhmänohjaajaksi. Näin Alfa-kurssille pääsee uudelleenkin!


***


Jos kiinnostuit Alfa-kurssista ja haluaisit itsekin mukaan, lue tarkemmat tiedot ja ilmoittaudu ilmaiselle kurssille 15.1.2020 mennessä tästä linkistä. Voit myös soittaa ja kysyä lisää Pirjo Järviseltä p. 044 724 83 62

Millainen isä!

Loppuvuoteen mahtui monta juhlaa ja pyhäpäivää. Päiväkerhossa lapset askartelivat isänpäiväkortteja. Kehotin lapsia piirtämään kuvaan jonkun sellaisen asian, josta heidän isänsä tykkää. Pieni tyttö piirsi ja kertoi sitten kuvastaan näin:

 ”Siinä on minä. Ja siinä on isi. Ja se katsoo, kun mä keinun.”


Siinä hetkessä mieleeni nousi, että meidän Taivaallisen isämmehän on juuri sellainen ihana isä. Hän haluaa olla sinun elämässäsi läsnä. Sinun pienetkin asiasi ovat Hänelle tärkeitä. Hän katsoo sinua rakastavin silmin. Hän on antanut neuvonsa, mutta päästää sinut sitten itse päättämään siitä, kuinka kovat vauhdit elämäsi keinussa otat. Ja kun putoat, Hän on valmis ottamaan vastaan.


Kun Jumala itse tuli ihmiseksi ensimmäisenä jouluna, toteutui se mistä Jumala oli jo vuosisatoja aiemmin profeettojen suulla kertonut; Hän itse tulee meidän luoksemme, avuksi meidän hätäämme, vastaukseksi meidän kysymyksiimme, turvaksi turvattomuuteen ja isäksi myös isättömälle. Hänestä sanotaan:
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.
Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. ”

(Jesajan kirja 9:2,9:6)

Minttumaria Ukkonen,

lastenohjaaja

Rauhaan kiiruhtaen

Mistä on kanttorin joulukiireet tehty? Joululaulutilaisuuksista, joulujuhlista ja -hartauksista, jouluvaelluksesta ja -konserteista harjoituksineen – nämä tietenkin niiden tavallisten viikkotöiden lisäksi. Joulun rauhasta puhutaan ja lauletaan moneen otteeseen pitkin joulukuuta, mutta sen omakohtainen kokeminen voi jäädä välttämättömien kiireiden alle.

Tämä ei tietenkään ole vain minun tai kollegoideni ongelma. Jouluun valmistautumiseen liittyvät kiireet koskettavat monia muitakin; pitää hankkia lahjat, siivota, leipoa, lähettää joulukortit jne..
Monelle nämä tehtävät ovat kuitenkin itsessään mieluisia. Koen itsekin lukuisat joululaulutilaisuudet tärkeiksi, sillä ne tarjoavat monille juuri sen odotetun hetken, josta päästään laskeutumaan joulun tunnelmaan ja rauhoittumaan tärkeimpien asioiden äärelle. Usein havahdun riemukkaan reipasta Rauhanruhtinas -laulua (säv. ja san. Lasse Heikkilä) säestäessäni muistelemaan mistä tässä joulun rauhassa olikaan kysymys.

Jumala ilmoitti jo Vanhassa Testamentissa profeetta Jesajan kautta, että on syntyvä lapsi, jota kutsuttaisiin Rauhan Ruhtinaaksi. Hepreaksi sana “Ruhtinas” ("sar”) viittaa johtajaan tai kapteeniin, ja sana “rauha” ("shalom”) täydellisyyteen.

Rauhaa voi olla vaikeaa löytää tästä maailmasta tai omasta sisimmästä kaiken kiireen ja kaaoksen keskellä. Jeesus on tuo profeetta Jesajan ilmoittama Rauhan Ruhtinas, joka johtaa meidät ja tämän rikkinäisen maailman kohti täydellisyyttä; eheyteen, lepoon ja rauhaan. Hän on tehnyt rauhan meidän ja Jumalan välille sovittamalla pahat tekomme. Siksi saamme levätä hänessä ja turvata tähän kapteeniin myös elämämme myrskyissä.

Ehkä sinäkin voit näinä viikkoina seurakunnan työntekijän kiiruhtaessa ohitsesi todeta apostoli Paavalin sanoja mukaillen: Kuinka ripeät ovat ilosanoman tuojan askelet!

Kiiruhdetaan rauhaan Jeesuksen kanssa!

Sanna Loikas, kanttori

Arkisilla diakonian poluilla yhdessä eteenpäin

Joskus tuulee vastaan. Silloin on hyvä puskea päin tuulta yhdessä.

 Kun kuuntelemme toinen toisiamme, ilot lisääntyvät ja surut kutistuvat. Seurakuntamme diakoniatyötä tekevät lukuisat vapaaehtoiset auttaessaan lähimmäisiään monin eri tavoin. Moni pitää yhteyttä naapuriin, sukulaiseen, kylän yksinäiseen ja auttaa missä voi. Se on hienoa arjen diakoniaa se.



Seurakunnassa diakoniatyöntekijöinä toimimme me, ”kolmen kopla”: Johanna Graeffe, Suvituuli Messi ja Pirjo Järvinen. Työssämme mm. ohjaamme kerhoja, ryhmiä, Myötätuuli-päivää, leirejä, retkiä ja teemme kotikäyntejä. Avoimet vastaanotot ovat maanantaisin Torikadulla ja tiistaisin Punaisella pirtillä klo 9-11. Myös erikseen sovittuina aikoina olemme saatavilla. Meihin voi olla yhteydessä erilaisissa elämän huolissa, surun, kriisin tai taloushuolien kohdatessa.

Teemme työtä eri-ikäisten parissa: Työsarkaa löytyy niin Varttuneen väen kerhoista, Leskien ryhmästä, sururyhmästä kuin nuorista perheistä ja Sylivauvoista. Mieltä painavien asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Teemme myös kotikäyntejä. Meille voi vinkata vaikkapa yksinäisestä ikäihmisestä, väsyneestä perheenäidistä, masentuneesta nuoresta, taloushuolien kanssa painiskelevasta perheestä, kriisin tai surun kohdanneesta tai uskon asioita kyselevästä ja keskusteluapua kaipaavasta kaverista. Voimme tarvittaessa ohjata eteenpäin ja etsiä sopivia palveluita. Ota rohkeasti yhteyttä tai kerro tutulle.
 

Pitääkö kiirettä?

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa…” (Matt. 6:33)

Pitääkö kiirettä? Kolkutteleeko tuleva joulu paniikinomaisesti takaraivossa, vai onko kenties listalla tuhansia asioita tekemättä niin että joulu on vielä kaukainen unelma? Näinä päivinä osaamme täyttää elämämme melkeinpä kaikella mahdollisella. Löytyy tietysti työt, harrastukset, ostokset, lapset, seuratoiminta ja luottamustoimet, kun jo ihan vain pelkissä arjen askareissakin on tarpeeksi.



Aikoinaan ehkäpä pientä pahastustakin kirkon piireissä aiheuttanut Jouko Mäki-Lohiluoma, joka tunnetaan mm. Herra Heinämäen Lato-orkesterista, on kirjoittanut kappaleen ”Jeesus Kristus”. Kappaleessa lauletaan osuvasti siitä, kuinka me ihmiset niin tykkäämme tehdä Jeesuksesta juuri MEIDÄN mielemme mukaisen. ”Hän on liian tiukka isäntä, mutta oikein hyvä renki.” Olemme siis tottuneet käyttämään Jumalaa MEIDÄN mielemme mukaisesti, silloin kun MEILLE sopii. Vaikkakin asian pitäisi mennä juuri toisin päin. Kristittyinä MEIDÄT on kutsuttu palvelemaan Jumalaa, silloinkin kun MEILLE ei sovi. Ymmärrän toki, että antautuminen jonkun toisen varaan on vaikeaa varsinkin tässä ajassa ja näillä kiireillä. Mutta lopputulemasta ei voi olla kuin vain tyytyväinen.



Paavalilla oli tavoite: ”Minulle elämä on Kristus…” (Fil. 1:21) Paavali ei aina suinkaan elänyt Kristukselle. Hän alkoi tehdä niin vasta kun sai kohdata Jeesuksen tiellä Damaskokseen. Tuota ennen hän oli silmittömästi jahdannut ja vainonnut Jeesusta seuranneita opetuslapsia. Mutta Jeesus tuli ja vakuutti Paavalin omasta sytisyydestään, ja kun hän armosta sai nähdä Jeesuksen sellaisenaan kuin Hän oli, ei hänelle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin antaa elämänsä Kaikkivaltiaan Mestarin käsiin (Apt. 9:1-19). Tee Jeesuksesta rukouksesi ja huuda Hänen puoleensa. Hän on kuuleva jokaisen rukouksen.



Haluan vielä jakaa sinun kanssasi yhden rukouksen, josta on hyvä lähteä jatkamaan:

”Jeesus, minä tarvitsen sinua. En voi elää ilman sinua. Jeesus sinä et ole vain ajatus, tee / älä tee -lista, opinkappale tai aate. Tarvitsen sinua ja haluan sinut! Haluan tuntea sinut niin hyvin, että tunnen sinut paremmin kuin tunnen kenenkään muun – perheeni, kaverini, läheisimmät ystäväni – jopa itseni. Haluan sinun olevan kanssani juuri tässä, juuri nyt. Kaipaan saada istua vieressäsi, viettää aikaa sinun läsnäolossasi, ja kysyä sinulta kysymyksiä, joita tulvii mielessäni ja sydämessäni. Haluan pystyä juoksemaan sinun luo, painaa pääni olkapäällesi, vuodattaa sydämeni sinulle, ja antaa sinun kietoa kätesi ympärilleni ja puhua minulle totuuksia – koviakin totuuksia. Tarvitsen sinun apuasi ja armoasi. En voi elää itsekseni.”

Kannattaa lopuksi lukaista vielä Matteuksen evankeliumin 6 luku, jakeet 25-33

Siunattua syksyistä aikaa… Jeesuksen etsimisen aikaa!



Eelis Mäkipää



p.s. perjantaina 22.11 on syksyn VIIMEINEN ylistysilta kello 19:00 Hämeenkyrön Kirkossa. Tervetuloa levähtämään ristin luokse! Siis 22.11 klo. 19:00 Hämeenkyrön kirkkoon.

Kirkkoherran kynästä: VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS JA PELKO VAARANAMME

Kuulemme liian usein huonoja ja järkyttäviä uutisia. Ne tulevat vastaan lehtien lööpeissä, uutisissa, joskus kuulemme niistä jonkun kertomana. Uutiset väkivaltaisista teoista ovat erityisen murheellisia. Viime viikolla kuulimme järkyttäviä uutisia Kuopiosta. Mitä kaikkea meidän pitää vielä varautua kuulemaan? Vaaranamme on yhtäältä tottuminen pahaan, toisaalta pelon valtaan joutuminen. Miten voimme välttää lankeamasta jompaankumpaan?

Kristillisen uskon pohjalta esiin voidaan nostaa kaksi näkökulmaa. Jotta emme tottuisi pahaan, on puhuttava oikean ja väärän välisestä erosta. 10 käskyä piirtävät edelleen rajan hyvän ja pahan välille. Viides käsky kuuluu lyhyesti ja ytimekkäästi: älä tapa. Raamattu muistuttaa meitä myös lähimmäisen auttamisen merkityksestä. Kertomus laupiaasta samarialaisesta puhuu sekä ohi kulkemisesta että pysähtymisestä apua tarvitsevan luo. Sen sanoma on: Älä kulje ohi, älä tule välinpitämättömäksi.

Miten sitten voitamme järkyttävien uutisten synnyttämän ahdistuksen ja pelon, jotka sitovat voimavarojamme ja estävät ponnistelemasta hyvän puolesta? Itseäni on rohkaissut Jeesuksen sana siitä, että varpunenkaan ei putoa maahan Taivaallisen Isän sallimatta. Ovatpa hiuskarvammekin lasketut. Toisaalta Raamattu puhuu suoraan myös siitä, että me elämme langenneessa maailmassa, jossa on monenlaista pahaa.

Turvaa on etsittävä sieltä, missä se on . Samoin kuin linnun poikanen on turvassa emonsa siipien suojassa, samoin ihmislapsia kutsutaan Jumalan varjelevien käsien alle. Niiden antamassa suojassa vahvistuu myös halu tehdä työtä vihan ja väkivallan vähentämiseksi.


Jorma Pitkänen, Hämeenkyrön kirkkoherra