Usko kuuluu tunnetusti kristillisyyden peruskäsitteisiin, mutta mistä siinä oikein on kysymys?
Usko on siinä mielessä hankala sana, että sillä erilaisia
merkityksiä. Voidaan esim. pohtia olemassaolon perimmäistä luonnetta: uskotaanko
Jumalan olemassaoloon. Voidaan miettiä, onko
jokin mahdollista: uskonko, että Jeesus on kävellyt vetten päällä.
Joskus uskominen saatetaan asettaa tietämisen vastakohdaksi: ”Silloin, kun
asioista ei voida tietää mitään varmaa, silloin on vain uskottava.” Mikään näistä ei ole vielä kristillistä uskoa
sanan varsinaisessa merkityksessä.
Kristillisestä uskosta puhuttaessa on hyvä tehdä teologinen
erottelu kahden eri asian välillä. On ensinnäkin ”usko, joka uskotaan” ja toiseksi
”usko, jolla uskotaan”. Ensin mainittu usko (teologiassa käytetään käsitettä fides
quae creditur) merkitsee uskon sisältöä. Uskomme, että Jumala on ilmoittanut
itsensä, minkä vuoksi hänestä voidaan sanoa jotakin. Uskomme perustuu tiettyihin
tapahtuneisiin tosiasioihin, joista Uusi testamentti kertoo. Kristitylle usko
ei ole tietämisen vastakohta tai jatke, vaan luottamista Raamatun sanaan. Usko
tässä merkityksessä on ilmaistu esim. apostolisessa uskontunnustuksessa.
Jälkimmäinen (fides qua creditur) merkitsee puolestaan sitä
uskoa, jolla kristitty tarttuu hänelle tarjottavaan pelastukseen. Tämä ei toki
ole ristiriidassa uskon sisällön kanssa vaan pikemminkin edellyttää sitä.
Tarkastelun näkökulma on kuitenkin ihmisessä ja siinä, mitä hänessä Jumalan
vaikutuksesta tapahtuu. Kun joku esim. kertoo tulleensa uskoon, silloin
puhutaan uskomisesta tässä merkityksessä. Tätä uskomisen puolta useimmiten
tarkoitetaan, kun usko otetaan tarkastelun kohteeksi. Niin tehdään myös seuraavissa
kappaleissa.
Luterilaisessa kirkossa korostetaan, että pelastus tapahtuu
”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”. Tässä usko asetetaan
ihmisen omien tekojen vastakohdaksi. Vaarana on, että uskostakin tehdään uusi
suoritus tai ihmisessä oleva ominaisuus, jonka perusteella hän tulisi
autuaaksi. Ihminen onkin taipuvainen etsimään itsestään uskoa voidakseen
tukeutua siihen. Usko itsessään ei kuitenkaan pelasta, vaan Kristus, johon usko
tarttuu. Jeesus Kristus on uskomisen asiassa se olennainen asia. Usko pelastaa, koska se yhdistää syntisen
ihmisen ja Vapahtajan.
Kristuksen ja uskon suhdetta havainnollistaa ajatus köydestä
ja köyteen tarttuvista käsistä. Veden varaan ja hätään joutunut ihminen voi
saada avun, jos hänelle heitetään köysi. Köysi on ulkopuolelta tuleva
pelastuksen perusta. Köysi ei kuitenkaan auta, ellei siihen tartuta. Kristus on
kuin köysi, joka tuo pelastuksen. Usko puolestaan on kuin tyhjät kädet, jotka tarttuvat
köyteen. Tyhjät kädet sen enempää kuin
usko eivät itsessään pelasta, mutta kun
ne tarttuvat pelastavaan kohteeseen, silloin saadaan apu. Ihminen siis pelastuu uskon kautta Kristukseen, ei uskon
perusteella.
Mutta tämän uskon syntymisessäkin ihmisen tarvitsee Jumalan
apua. Ihminen voi ottaa litran maitoa kaupan viileäkaapista, mutta uskoa hän ei
voi samalla tavoin ottaa itselleen. Usko on asia, jonka Jumala luo sanansa
kautta, missä ja milloin hyväksi näkee. Samoin kuin ihminen syntyy ja
synnytetään, samoin on myös uskon syntymisen laita. Prosessi voi olla lyhyempi
tai pitempi, enemmän tai vähemmän tuskallinen. Tässä synnyttämisessä
evankeliumin sanalla on keskeinen merkitys. ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen
synnyttää Kristuksen sana” (Room.10: 17).
Uskomisen vaikeuden kanssa kamppailevaa voi rohkaista se,
että sana paitsi julistaa Kristusta, myös vaikuttaa uskon ihmisessä. Ihmisen ei
tule odottaa kokemuksia vaan lukea, kuunnella ja tarkastella sanaa Kristuksesta
ja ottaa se omakseen – vaikka ei tuntisikaan voivansa uskoa.
Minua on tässä asiassa auttanut seuraava Öivind Andersenin Roomalaiskirjeen selityksen kohta: ”Älä unohda, että oikeus ottaa vastaan Sana ei ole siinä, että se elää meille, vaan siinä, että Jeesus antoi itsensä meidän puolestamme! Tällä tavalla pääset sisälle Jumalan pelastavaan voimaan. ”Kaikkialla, missä evankeliumia julistetaan, luetaan tai mietiskellään, Pyhä Henki vaikuttaa sydämissä. Ja siellä missä ei epäuiskossa käännytä pois, se tulee pelastamaan sen, joka sitä kuulee.”
(Kuuntele myös podcast "Miniripari 5" joko kotisivujen linkistä tai Spotify-sovelluksesta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti