Edellinen "Lyhyt uskonoppi" -blogini käsitteli Raamatun opetusta synnistä ja pahan todellisuudesta. Kirjoitin Aadamin perinnön olevan niin voimakas, että tarvitaan ”toinen vielä väkevämpi”, joka voi voittaa synnin, kuoleman ja saatanan. Room. 5:ssä apostoli Paavali vertaa Kristusta kerta toisensa jälkeen Aadamiin. Samoin kuin yhden ihmisen lankeemuksen myötä synti on päässyt hallitsemaan, samoin Kristuksen kautta on tapahtunut jotakin, millä on merkitystä kaikille ihmisille: heidät on sovitettu ja heidät voidaan vapauttaa kaikista synnin seurauksista
Apostoli tähdentää, että tämä Kristuksen teko on tapahtunut menneisyydessä
- kun me vielä olimme syntisiä ja Jumalan vihollisia. Heränneen ihmisen ei
tarvitse enää itse yrittää sovittaa syntiään. ”Kristukseen, joka oli puhdas
synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme
Jumalan vanhurskauden.” Tässä on kyse ainoastaan lahjan vastaanottamisesta.
Puhe synnin ”siirtämisestä” kytkee apostolin opetuksen
sovinnosta VT:iin. Siellä kerrotaan, kuinka kansan syntejä sovitettiin
erilaisten uhrimenojen välityksellä. Syntejä tunnustettiin sopivaksi katsotun
uhrieläimen luona, minkä jälkeen eläin
lähetettiin pois tai uhrattiin. Tässä prosessissa syntiä tehnyt vapautui
syyllisyydestään, kun hänen syntinsä katsottiin siirtyneen uhrieläimeen. UT:n
kirjeessä heprealaisille opetetaan, että tämä oli esikuvallista. Jeesus on
varsinainen uhrikaritsa, joka ottaa pois maailman synnin.
Puhe uhrista voi kuulostaa alkukantaiselta
uskonnollisuudelta, ja siihen voidaan loukkaantua. Eikö Jumala voi antaa
anteeksi ilman uhreja? Eikö riitä, että kirkossa puhuttaisiin lähimmäisen
rakastamisesta ja annettaisiin ohjeita hyvään elämään? Tällaiseen sinänsä ymmärrettävään
pohdiskeluun on löydettävissä näkökulmia teologian ulkopuoleltakin. Kasvatuksen
saralla puhutaan usein rakkaudesta ja rajoista. Myös rajoja tarvitaan. Jotakin
samantapaista voidaan ajatella olevan sovitusopissa. Olisiko Jumala rakkaus,
jos hän katsoisi pahaa läpi sormien?
Kristillisen uskon mukaan Jumala on rakkaus, mutta hän on
myös pyhä. Pyhyytensä vuoksi Jumala ei voi hyväksyä vääryyttä. Tämä Jumalan
rakkauden ja pyhyyden jännite saa ratkaisunsa siinä, että Jumala ottaa luotujensa
synnit itse kantaakseen. Vastaavalla tavalla vanhemmatkin voivat joutua
korvaamaan jälkikasvunsa tekojen seurauksia. Heidän rakkautensa ei kuitenkaan yleensä
lopu. Siihen profeettakin viittaa sanoessaan: ”Unohtaako äiti rintalapsensa,
unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää?” Ehkä näin kuitenkin joskus käy. Siksi
profeetta jatkaa tähdentämällä Jumalan armon rajattomuutta: ”Vaikka hän
unohtaisikin, minä en sinua unohda. ”
Suostuminen sovintoon, Jumalan armon vastaanottaminen, ei merkitse sitä, että ihmisestä tulisi
synnitön. Kristitty on samaan aikaan syntinen ja vanhurskas. Tämä on syytä
pitää mielessä, ettei langeta toivottomuuteen ja epäuskoon. Tavallisessa
elämässähän parantuminen merkitsee yleensä sairauden poistumista. Kuume
väistyy, ruoka alkaa taas pysyä sisällä jne. Mekin soisimme, että voisimme
muuttua paremmiksi ihmisiksi ja saisimme lohdutuksen omasta muutoksestamme. Jumalan
tarkoitus on kuitenkin se, että etsimme lohdutuksemme hänen armostaan oman
hurskautemme sijasta. Siksi hän pitää omiaan hengessä köyhinä ja Kristuksen
armon tarpeessa.
Armossa elämisessä on kyse jatkuvasta syntien
anteeksiantamuksen vastaanottamisesta. Luterilaisuudessa ei ole syyttä
korostettu ”luettua” vanhurskautta. Ei niin, etteikö Kristus olisi uskossa läsnä
ja etteikö hän myös vaikuttaisi meissä uutta elämää. Omantunnon rauhan
näkökulmasta on kuitenkin ensiarvoista ymmärtää, että armo on sitä, että meissä
olevaa syntiä ei enää oteta huomioon. Kuten edellä todettiin, emme pääse irti
synnistä. Kristuksen tähden Jumala ei kuitenkaan enää ”lue” sitä meille. Sitä
vastoin hän lukee meille Kristuksen vanhurskauden, se on pitää meitä puhtaina
ja pyhinä, vaikka emme sitä itsessämme olekaan.
Tätä merkillistä ja vapauttavaa Jumalan toimintatapaa Luther
kutsuu onnelliseksi vaihtokaupaksi. Auttakoon Jumalan Henki meitä ymmärtämään
tätä ihmettä entistä syvemmin!
(Teemaan liittyvä podcast: Miniripari 4 / Spotify. Kuunneteltavissa myös srk:n kotisivujen linkin kautta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti