”Talvi pääsi yllättämään!” Tällaista saa vuodesta toiseen
kuulla, kun kesärenkailla luistellaan ensilumilla. Kuinka jaksavat kotisi
palovaroittimet? Onko pattereissa virtaa, koska testasit viimeksi?
Ei ole helppoa pysyä
valppaana arkisen elämän kiireiden keskellä, tärkeätkin asiat voivat unohtua.
Kirkkovuoden lopussa sinua ja minua muistutetaan valppauden
tärkeydestä. Jeesus kehottaa meitä painokkaasti valvomaan elämäämme. ”Valvokaa ja
rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on
heikko.”
Käytännössä valvominen merkitsee ensinnäkin sitä, että
pysymme Sanan oppilaina, pidämme kiinni rukoushetkistä, emme anna kirkkotien
nurmettua ja etsiydymme ehtoollispöytään.
Auto ei kulje ilman bensaa, kännykkä ei toimi, jos sitä ei
lataa. Ja me emme jaksa montakaan päivää, jos emme syö säännöllisesti.
Uskonelämäkin tarvitsee polttoainetta, virtaa, ravintoa – muuten elämä
heikkenee ja viimein loppuu.
Valvominen on toiseksi sitä, että vältämme sellaista, joka
vie meidät kauemmaksi Jumalasta. Meillä on heikkoutemme ja pimeät puolemme. Niitä
ei pidä aliarvioida eikä niiden kanssa pidä leikitellä. Kokemus lienee
osoittanut, ettei tämä ole turhaa puhetta. Sodassakin vihollinen tulee siitä
kohdasta, missä puolustus on heikoin.
Kun tiedämme heikkoutemme, on syytä toimia kuten vartiomies
sodassa. Hän ei ala itse ampua, vaan hälyttää apua. On opittava kääntymään heti
Kristuksen puoleen ja pyydettävä, että hän ottaa kiusauksilta voiman pois.
Jos lankeamme, saamme pyytää, että hän auttaa meitä taas
uuteen alkuun - ja sen hän on myös
tekevä, jos emme pakene hänen luotaan ja jää epäuskoon. Älä jää tuleen
makaamaan. Kristus tahtoo armahtaa sinua aina uudestaan, laskematta kertoja.
Valvominen on myös sitä, että muistamme, mikä on elämämme
varsinainen tarkoitus: Jumalan ja lähimmäisen palveleminen. Vaaranamme on
mukautua tämän maailman menon mukaan, keskittyä puhtaasti ajallisiin
askareisiin, elää itsellemme.
Vaikka valvominen kuulostaa ehkä raskaalta, on se kuitenkin
sana, joka on elämän puolella. Se ei ole
harmaa tai musta sana, vaan vihreä. Se ei ole painava haarniska vaan pikemmin
kuin tyköistuva suojapuku.
Valvova asenne on iloisen kristillisyyden lähtökohta,
valvomattomuus vie puolestaan alakuloon. Valvominen ei siis ole tärkeää
ainoastaan sen vuoksi, että saavuttaisimme uskon päämäärän. Se on tärkeää myös
siksi, että voisimme elää hyvää elämää tässä ajassa.
Tarkistapa kotisi palovaroittimien kunto ja tee tarvittavat
toimet, jos ne ovat jääneet tekemättä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti