KIRKKOHERRAN JÄÄMINEN ELÄKKEELLE JA UUDEN KIRKKOHERRAN VALINTA

Kuten kerroin kotisivuillamme 15.4. julkaistussa kirjoituksessa, jään eläkkeelle 1.4. 2026. Tämän johdosta seurakunnassamme käynnistyy prosessi uuden kirkkoherran valitsemiseksi. Kerron nyt siitä, miten asiat tämän hetkisen tiedon mukaan etenevät.

Seurakunnan on annettava tuomiokapitulille lausunto kirkkoherran virasta 6.6. mennessä. Siinä tulee olla lausunto kirkkoherranviran erityisistä tarpeista sekä perusteltu esitys siitä, pidetäänkö välitön vaali (äänioikeus 18 v. täyttäneillä seurakunnan jäsenillä)  vai välillinen vaali (kirkkovaltuuston toimittama vaali).

Tulemme antamaan seurakunnan jäsenille mahdollisuuden osallistua keskusteluun kirkkoherranvaalista sopivalla tavalla. Yksi mahdollinen tapa on kysely, jossa selvitetään seurakuntalaisten näkemyksiä kirkkoherran viran tarpeista ja vaalitavasta. Tiedotamme asiasta piakkoin lisää.

Näillä näkymin virka julistetaan haettavaksi elokuussa. Vaali – on se sitten välitön tai välillinen – toimitetaan syksyn aikana. Tavoite on, että uuden kirkkoherran viranhoitomääräys voitaisiin antaa tuomiokapitulin istunnossa 14.1. 2026. Silloin irtisanoutumisajat huomioiden uusi kirkkoherra voisi aloittaa 1.4. 2026.

Kirkkoherran valinta on aina merkittävä asia seurakuntaelämässä. Siksi pyydän teitä kaikki rukoilemaan Jumalan hyvää johdatusta edessä olevaan valintaprosessiin.

Leipää on saatavilla – myös lakkoviikolla!

 Tällä viikolla on saattanut olla vaikeampaa saada tuoretta leipää, sillä meneillään on leipomoiden lakko. Useampia meistä lakko ei juuri hetkauta. Jos työtaistelu jatkuisi pitempään, se alkaisi kuitenkin jo tuntua. Onhan leipä on keskeinen osa päivittäistä ravintoamme.

 Viime sunnuntai oli kirkkovuoden kierrossa nk. leipäsunnuntai. Kaikki evankeliumitekstit ovat Johanneksen evankeliumin 6. luvusta. Niiden keskeinen viesti on Jeesuksen sana: ”Minä olen elämän leipä”.  

 Jeesus havainnollistaa sanottavaansa viittaamalla Israelin kansan vaellukseen Egyptistä luvattuun maahan. Autiomaan mannaihme ennakoi jotakin suurempaa ja parempaa – se oli  vertauskuva siitä elämän leivästä, jonka Jumala antoi nyt laskeutua alas taivaasta.

 Manna täytti vatsan ja antoi kansalle matkantekoon tarvittavan energian. Näin tekevät tänä päivänä reissumies ja jälkiuunileipä. Ne pitävät yllä ajallista elämää  -  80-90 vuotta.  Enempään ne eivät pysty, eikä niitä ole toki muuhun tarkoitettukaan.

 Siksi on tärkeää päästä osalliseksi Kristuksesta ja siitä elämästä, jonka hän antaa. Siksi sielumme on levoton, kunnes se löytää rauhan Jumalassa. Siksi kristillisellä seurakunnalla on aivan erityinen kutsumus maailmassa: perustaa taivaallisen leivän jakopaikkoja sinne missä ihmiset ovat ja rohkaista heitä syömään sitä. Ihminen kun ei elä ainoastaan leivästä.

 Ajallinen elämä ei säily itsestään. On syötävä säännöllisesti. Tämä lainalaisuus koskee myös Jumalan sanan synnyttämää elämää, iankaikkista elämää. Tämän vuoksi haluaisin kehottaa teitä tulemaan säännöllisesti seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen.

 Jumalanpalveluksessa meille jaetaan elämän leipää luetun sanan, virsien ja saarnan kautta. Messussa saadaan elämän leipää myös ehtoollisen sakramentin kautta. Tähän salaisuuteen Jeesus viittaa sanoessaan: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa , ja minä pysyn hänessä.”

Kirkossa käyminen ei ole kristitylle ainoastaan hyvä tapa, vaan se on hengellisen elämän säilymisen ehto. Siksi on pyrittävä voittamaan ne esteet, jotka estävät lähtemästä säännöllisesti sanan kuuloon. Varjele siis tapaa, niin tapa varjelee sinut.