KUUNTELEMISEN HAASTE

 Vanhemmat ja opettajat tietävät, että lapsille ja nuorille joutuu sanomaan useita kertoja samasta asiasta. ”Joo, joo.” Vähän ajan kuluttua käy ilmi, että sana ei mennytkään perille.

Mutta ei kuuntelu ole helppoa meille aikuisillekaan. Puolisoiden väliset riidat lähtevät usein siitä, että ei ole tultu kuulluksi. Moniin jännitteisiin voi toisaalta löytyä ratkaisu siten, että kuunnellaan paremmin. Kun on saatu kokemus kuulluksi tulemisesta, voi tie sovintoonkin löytyä.

Jos on kuuntelu tärkeää ihmisten välillä, on se sitä myös suhteessa Jumalaan. Kirkastussunnuntain evankeliumin ytimessä on sana: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt. Kuulkaa häntä!” Kuunteleminen ratkaisee sen, millaiseksi kristillisyytemme muodostuu.

Monet Jeesuksen opetukset alkavat sanoin: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!” Vanhan testamentin ydinlauseita on profeetta Jesajan sana: ”Kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää!” Lutherin mukaan Jumalan valtakunta on kuulovaltakunta.  ”Usko tulee kuulemisesta”.

Millaista on sitten oikeanlainen kuuleminen? Tätä valottaa Jeesuksen tunnettu opetus kahdesta rakentajasta. Joka kuulee sanan ja tekee sen mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Joka taas kuulee sanan, mutta ei ojentaudu sen mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. Kertomuksen jatko lienee kaikille tuttu.

Minkälaisia käytännön johtopäätöksiä meidän pitäisi tehdä edellä sanotusta?

Jeesuksen sanojen kuuntelu vaatii yksinkertaisesti ajan varaamista Raamatun lukemiseen ja kuuntelemiseen. Et tule saamaan aikaan, se tulee ottaa! Efesolaiskirjeestä luemme: ”Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha.”

Tunneistamme käydään jatkuvasti kovaa kamppailua: työ perhe, kodin asiat, ystävät ja harrastukset täyttävät kalenterimme. Eläkeläiselläkin voi olla kiire. Sosiaalinen media ja televisio haukkaavat helposti liiankin suuren osan ajastamme.

Jeesus sanoi kerran monista asioista huolehtivalle Martalle: ”Sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.” Ja sehän oli Jeesuksen kuuntelu. Tämä oli se hyvä osa, jonka Maria oli valinnut ja jota häneltä ei otettaisi pois. Kaikesta muusta ihminen joutuu ennemmin tai myöhemmin luopumaan.

Siksi on opeteltava ottamaan aikaa sanan tutkimiseen ja rukoukseen. Tässä on vain otettava ensimmäinen askel, sitten toinen ja kolmas. Siitä se lähtee. Herätyskello ja jokin Raamatun lukuopas voivat olla tukenasi liikkeelle lähdössä. Kysy tarvittaessa neuvoa joltakin kokeneemmalta seurakuntalaiselta tai työntekijältä.

Älkäämme antako luontaisen hitautemme ja haluttomuutemme pelästyttää ja estää meitä menemästä Herramme autettavaksi. Meidän hetkemme on tässä ja nyt. ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3: 15).

 

KIRKKOHERRAN JÄÄMINEN ELÄKKEELLE JA UUDEN KIRKKOHERRAN VALINTA

Kuten kerroin kotisivuillamme 15.4. julkaistussa kirjoituksessa, jään eläkkeelle 1.4. 2026. Tämän johdosta seurakunnassamme käynnistyy prosessi uuden kirkkoherran valitsemiseksi. Kerron nyt siitä, miten asiat tämän hetkisen tiedon mukaan etenevät.

Seurakunnan on annettava tuomiokapitulille lausunto kirkkoherran virasta 6.6. mennessä. Siinä tulee olla lausunto kirkkoherranviran erityisistä tarpeista sekä perusteltu esitys siitä, pidetäänkö välitön vaali (äänioikeus 18 v. täyttäneillä seurakunnan jäsenillä)  vai välillinen vaali (kirkkovaltuuston toimittama vaali).

Tulemme antamaan seurakunnan jäsenille mahdollisuuden osallistua keskusteluun kirkkoherranvaalista sopivalla tavalla. Yksi mahdollinen tapa on kysely, jossa selvitetään seurakuntalaisten näkemyksiä kirkkoherran viran tarpeista ja vaalitavasta. Tiedotamme asiasta piakkoin lisää.

Näillä näkymin virka julistetaan haettavaksi elokuussa. Vaali – on se sitten välitön tai välillinen – toimitetaan syksyn aikana. Tavoite on, että uuden kirkkoherran viranhoitomääräys voitaisiin antaa tuomiokapitulin istunnossa 14.1. 2026. Silloin irtisanoutumisajat huomioiden uusi kirkkoherra voisi aloittaa 1.4. 2026.

Kirkkoherran valinta on aina merkittävä asia seurakuntaelämässä. Siksi pyydän teitä kaikki rukoilemaan Jumalan hyvää johdatusta edessä olevaan valintaprosessiin.

Leipää on saatavilla – myös lakkoviikolla!

 Tällä viikolla on saattanut olla vaikeampaa saada tuoretta leipää, sillä meneillään on leipomoiden lakko. Useampia meistä lakko ei juuri hetkauta. Jos työtaistelu jatkuisi pitempään, se alkaisi kuitenkin jo tuntua. Onhan leipä on keskeinen osa päivittäistä ravintoamme.

 Viime sunnuntai oli kirkkovuoden kierrossa nk. leipäsunnuntai. Kaikki evankeliumitekstit ovat Johanneksen evankeliumin 6. luvusta. Niiden keskeinen viesti on Jeesuksen sana: ”Minä olen elämän leipä”.  

 Jeesus havainnollistaa sanottavaansa viittaamalla Israelin kansan vaellukseen Egyptistä luvattuun maahan. Autiomaan mannaihme ennakoi jotakin suurempaa ja parempaa – se oli  vertauskuva siitä elämän leivästä, jonka Jumala antoi nyt laskeutua alas taivaasta.

 Manna täytti vatsan ja antoi kansalle matkantekoon tarvittavan energian. Näin tekevät tänä päivänä reissumies ja jälkiuunileipä. Ne pitävät yllä ajallista elämää  -  80-90 vuotta.  Enempään ne eivät pysty, eikä niitä ole toki muuhun tarkoitettukaan.

 Siksi on tärkeää päästä osalliseksi Kristuksesta ja siitä elämästä, jonka hän antaa. Siksi sielumme on levoton, kunnes se löytää rauhan Jumalassa. Siksi kristillisellä seurakunnalla on aivan erityinen kutsumus maailmassa: perustaa taivaallisen leivän jakopaikkoja sinne missä ihmiset ovat ja rohkaista heitä syömään sitä. Ihminen kun ei elä ainoastaan leivästä.

 Ajallinen elämä ei säily itsestään. On syötävä säännöllisesti. Tämä lainalaisuus koskee myös Jumalan sanan synnyttämää elämää, iankaikkista elämää. Tämän vuoksi haluaisin kehottaa teitä tulemaan säännöllisesti seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen.

 Jumalanpalveluksessa meille jaetaan elämän leipää luetun sanan, virsien ja saarnan kautta. Messussa saadaan elämän leipää myös ehtoollisen sakramentin kautta. Tähän salaisuuteen Jeesus viittaa sanoessaan: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa , ja minä pysyn hänessä.”

Kirkossa käyminen ei ole kristitylle ainoastaan hyvä tapa, vaan se on hengellisen elämän säilymisen ehto. Siksi on pyrittävä voittamaan ne esteet, jotka estävät lähtemästä säännöllisesti sanan kuuloon. Varjele siis tapaa, niin tapa varjelee sinut.

 

 

Vaikeasti ymmärrettävä armo

Tämän viikon kirkollisena aiheena on ollut ”ansaitsematon armo”. Jeesus havainnollisti asiaa vertauksella isännästä, joka palkkasi työmiehiä viinitarhaansa päivän eri aikoina.

Vertauksen Isäntä sopi aamulla pellolle tulleiden kanssa denarista, joka oli tuolloin tavallinen päiväpalkka. Lopuille isäntä lupasi palkkaa ”mitä kuuluu maksaa”. Kun sitten palkanmaksussa vain tunnin työtä tehneet saivat hekin denarin, aamusta asti ahertaneet nostivat äläkän. Eihän näin sovi menetellä!

Jeesus maalasi kertomuksella kuvaa itsestään ja Jumalan armosta. Täällä ajassa Jumala antaa sateensa tulla ja aurinkonsa paistaa niin vanhurskaille kuin väärillekin. Evankeliumissa hän puolestaan tarjoaa syntien anteeksiantamusta  ja Jumalan lapseutta ihmisille kysymättä, miten hurskaita he ovat.

Pelastus on jotakin sellaista, joka annetaan ilmaiseksi. Ja Jumala antaa lahjansa mielellään. Kuka tarttuu hänelle annettavaa lahjaan, saa koko paketin.

Käytännön kristillisyyden kannalta tämän muistaminen on mitä tärkeintä. Joku saattaa esim. ajatella, että hän saa kyllä kääntyessään synnit anteeksi, mutta sitten hänen on osattava elää virheettömästi, jos mielii säilyttää Jumalan lapsen asemansa. Näin asia ei kuitenkaan ole. Suurimmatkin pyhimykset ovat tarvinneet joka päivä ansaitsematonta armoa. ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.”

Kun turvaudumme Jeesukseen, meidän hyväksemme luetaan hänen ansionsa. Se ei peitä vain voitettuja syntejä, vaan myös ne synnit, joiden kanssa vielä kamppailemme. Juuri puutteet elämässäsi ovat se synti, jonka saat päivästä toiseen anteeksi. Jumalan edessä meillä on jo Kristuksen hankkima puhtaus ja pyhyys. Voimme ajatella sitä kauniina ja lämpimänä vaatteena, jonka suojissa saamme talvipakkasellakin olla.  

Herra auta meitä paremmin ymmärtämään, miten hyvä sinä olet meitä kohtaan!

Nikean uskontunnustus 1700 vuotta

Jokaisessa jumalanpalveluksessa lausutaan uskontunnustus. Me olemme tottuneet käyttämään apostolista uskontunnustusta, joka on alkuaan kastetunnustus. Siinä sanoitetaan pähkinänkuoressa Raamatun opetuksen ydin, joihin kristityksi kastettava tunnustautui.

Virsikirjan takaosan liitteistä löydämme myös Nikean uskontunnustuksen, joka on edellistä pitempi ja vaikeammin ymmärrettävänkin tuntuinen. Se on saanut muotonsa Nikean (v. 325) ja Konstantinopolin (v. 381) ekumeenisissa kirkolliskokouksissa. Siinä on enemmän yksityiskohtia ja erittelyä. Jeesuksesta sanotaan esimerkiksi, että hän ”on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua.”

Prof. Miikka Ruokanen toteaa Nikean uskontunnustusta käsittelevässä kirjoituksessaan, että se on ainut kaikkien kirkkojen hyväksymä uskontunnustus. Siksi se on koko kristikunnan tärkein opillinen uskon ilmaus. Sen tehtävänä oli myös torjua sellaiset harhat, jotka leikkasivat Jeesuksesta pois joko jumaluuden tai ihmisyyden. ”Jeesus on täysi Jumala ja täysi ihminen. Tässä on kristinuskon suurin ja vaikeimmin käsitettävä salaisuus.”

Järkemme kannalta merkillinen salaisuus on myös kolminaisuus. Puhumme Jumalasta Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä tai Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Ja kuitenkaan emme usko kolmeen Jumalaan.

Tammikuussa teologisilla opintopäivillä Kauniaisissa luennoinut prof. Phillip Cary summaa Nikean tunnustuksen kolminaisuusopin seuraavalla  tavalla. Ilman vaikeita teologisia termejä, kuten ”olemus” tai ”persoona”, voidaan sanoa, että

1: Isä on Jumala.
2. Poika on Jumala.
3. Pyhä Henki on Jumala.

4. Isä ei ole Poika.
5. Poika ei ole Pyhä Henki.
6. Pyhä Henki ei ole Isä.

7. On vain yksi Jumala.

Tiivistelmä ei napakkuudestaan huolimatta avaudu järjellemme. Uskontunnustuksia, niin apostolista kuin Nikean uskontunnustusta, kannattaakin lähestyä kuten salaisuutta, jota emme voi ottaa hallintaan. Ne kutsuvat pikemminkin ylistämään kuin ymmärtämään. Jumala on salattu, emmekä me voi edellyttää, että Jumala on täysin ymmärrettävissä.

Nikean uskontunnustuksen juhlavuosi näkyy jumalanpalveluksissamme siten, että tulemme käyttämään sitä apostolisen uskontunnustuksen ohella. Nikean uskontunnustus lausutaan mm. tulevana sunnuntaina 19.1. Mäntyrinteen kappelissa klo 10 pidettävässä messussa.

Tervetuloa mukaan juhlaan!