Pyynnöstä julkaistaan kirkkoherran saarna Marian puoliso Joosefin "aviokriisistä", joka voi auttaa meitä omissa kamppailuissamme.
SAARNA 4. ADV.
2024 MATT. 1:18-24
Raamatusta löytyy useita miesten kasvukertomuksia. Voimme
lukea esimerkiksi Jaakobista, Joosefista ja Mooseksesta. Tänään pääsemme
kulkemaan hetken Marian puoliso Joosefin matkassa. Hän joutui kohtaamaan suuren
kriisin elämänsä ydinalueilla, parisuhteessa. Oli kyse toisen luotettavuudesta.
Koska me luemme joulukertomuksia varsin romanttisten silmälasien läpi, saatamme
olla sokeita niiden karheille yksityiskohdille. Kertomus Joosefista ja hänen
selviytymisestään sopisi teemansa puolesta mainiosti moniin aikakauslehtiin.
Julkkisten parisuhteisiin liittyvät kiemurat ovat varmaankin luetuinta ainesta
näissä lehdissä.
Joosef siis joutui kohtaamaan kysymyksen uskottomuudesta.
Kihlaus oli tuon ajan yhteiskunnassa yhtä sitova kuin avioliitto. Oli suuri
onnettomuus ja häpeä, jos kihlattu morsian olikin jo raskaana. Joosef oli kunnon mies, eikä halunnut järjestää
asiasta skandaalia. Hän päätti hoitaa asian kaikessa hiljaisuudessa. Voisimme
sanoa, että hän päätti käyttäytyä tässä asiassa kuten mies. Hän halusi pelastaa
sen, mikä oli pelastettavissa. Hän alkoi orientoitua uudelleen ja pyrki
jatkamaan elämää. Tämä oli hänen ratkaisunsa. Samaan tulokseen päätyvät monet
myös nykyaikana. Ainakin silloin, jos uskottomuus on toistuvaa. Toiset taas
pyrkivät jatkamaan yhteiselämää ja pyrkivät rakentamaan uudelleen sitä, mikä on
mennyt rikki. Kumpikaan tie ei varmaankaan ole helppo. Elämä ei ole
mustavalkoista, vaan ratkaisuja joudutaan usein etsimään kahden huonon
vaihtoehdon väliltä.
Kriisit ja uhat kohtaavat meitä kaikkia jossakin muodossa.
Parisuhteeseen tai sen puutteeseen liittyvien kamppailujen lisäksi joudumme kohtaamaan muunkinlaisia
kriisejä. Kristittynä eläminen ei merkitse sitä, että välttyisimme niiltä. Sen
on varmaan jo kokemuskin osoittanut. Tästä myös meidän Herramme puhuu
vertauksessaan kahdesta rakentajasta. Sateet, tulvat ja myrskyt koettelevat
jokaisen elämän rakennusta. Niistä saavat osansa yhtä lailla hurskaat ja
jumalattomat.
Silloin, kun meidän elämäämme iskee myrsky, koetteille
joutuu ennen muuta usko Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon. Sinä olet ehkä
joutunut kamppailemaan pitkäänkin, jopa vuosikymmeniä vaikeiden asioiden
kanssa. Tiedät, kuinka toivottomuus ja kyynisyys tahtovat pyrkiä valtaan.
Lisätaakaksi tulee oma heikkous ja sielunvihollisen syytökset omassatunnossa.
Silloin, kun on itse heikoilla, vihollinen on kohta kimpussa ja painaa päälle.
Kuinka sammutamme pahan palavat nuolet ja kestämme koetuksessa? Periksi antaminen
on tällaisina aikoina todellinen uhka.
Joosefin kohdalla asiat ratkesivat Jumalan antaman
ilmestyksen kautta. Hän sai ylhäältä valoa synkkyyteensä ja pääsi näkemään
asiat uudesta perspektiivistä. Tässä olikin kyse jumalallisesta suunnitelmasta.
Meidän ei kuitenkaan pidä odottaa, että Jumala lähestyisi meitä unien kautta
tai jollakin muulla poikkeuksellisella tavalla. Sellaisesta ei ole takeita. Sen
sijaan meidän on syytä syventyä Raamatun sanaan. Se kertoo meille, että Jumala
kuljettaa omiaan usein kärsimyksen ahjon läpi. Apostoli Paavali kirjoittaa –
epäilemättä omiin kokemuksiinsa nojautuen: ”Me riemuitsemme jopa ahdingosta,
sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa
selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa.” On
asioita, jotka pitää tietää, silloin kun ahdistukset ja muut raskaat tunteet
valtaavat mielen – nimittäin, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä.
Näin Jumalan sana voi rohkaista meitä ja avata meille
uuden näkökulman kovalta tuntuvan todellisuuden keskellä: entäpä jos tie, jota
nyt kuljen onkin juuri Jumalan tie, kuten oli asia Joosefin kohdalla. Ehkäpä
minussa luodaan parhaillaan kestävyyttä. Sanan pohjalta rohkenemme uskoa: olen
kaikesta huolimatta Jumalan käsissä. Minulla on Vapahtaja, Jeesus, joka
pelastaa minut kaikista synneistäni. Hän on lupauksensa mukaan minun kanssani
joka päivä maailman loppuun asti. Sitä tarkoittaa tuo nimitys Immanuel, jonka
Matteus liittää Kristukseen.
Myös VT:n lukukappale muistuttaa Jumalan läsnäolosta. Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on
voimallinen, hän auttaa. Siksi ei pidä antaa käsien hervota. Joskus saattamme tarvita sielunhoitajan apua, jotta voimme
rohkaistua uskomaan Jumalan lupaukset omalle kohdallemme. Tämä on ainakin oma
kokemukseni. Älä sinäkään arkaile kääntyä luotettavan kristityn puoleen
silloin, kun et itse näe tietä eteenpäin.
Japanin kielessä sana kriisi muodostuu kahdesta merkistä,
joista toinen tarkoittaa uhkaa ja toinen mahdollisuutta. Kriisi voi olla myös
mahdollisuus kasvuun. Ehkä on niin, että me emme kasvakaan uskossa millään
muulla tavalla. Heprealaiskirjeestä luemmekin: ”Teidän kärsimyksenne on
kasvatusta. Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota
isä ei kurittaisi?” Tällaista kuritusta ei kirjeen mukaan pidä väheksyä eikä
sen pitäisi myöskään antaa masentaa. Tämä vaara on kuitenkin todellinen. Väsymisen
ja katkeroitumisen voi estää vain se, että otamme kaiken Jumalan kädestä ja
heittäydymme koko painollamme Jumalan lupausten varaan.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja jatkaa opetustaan sanoilla,
jotka jokaisen kannattaa painaa mieleensä: ”Vaikka kuritus ei sitä vastaan
otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin
valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden.” Huomaa sana ”lopulta”. Jos
elät nyt pimeydessä, odota sittenkin aamua. Se tulee aikanaan, jos et hellitä,
vaan pidät kiinni Jumalan lupauksista. Yksi tällainen lupaus on päivän UT:n
lukukappaleessa. ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä
tarvitsette, rukoillen anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.
Huomaa sana ”mistään”. Kaikissa asioissa on lupa ja
mahdollisuus kääntyä Jumalan puoleen. Vaikka tilanne ei heti muuttuisikaan, on
mahdollista löytää lepo Jumalassa. (Tätä Lutherkin tarkoittaa selittäessään yli
ymmärryksen käyvää rauhaa. Ymmärryksen mukainen
rauha on sellainen, että tilanne muuttuu, ja siksi löytyy sisäinen
rauha. Yli ymmärryksen käyvä rauha voidaan löytää ahdingonkin keskellä. Elämä
on arvaamatonta, siinä ilot ja surut, toivo ja toivottomuus, valo sekä pimeys
vaihtelevat alati. Siksi tarvitsemme yli ymmärryksen käyvää rauhaa. Tällaisen rauhan Jumala lupaa.)
”Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli
käskenyt ja otti Marian vaimokseen.” Jumalan ilmoituksen valossa Joosefin kipeä
elämäntilanne tuli kokonaan uuteen valoon. Hän tyyntyi ja jatkoi elämäänsä
yhdessä Marian kanssa. Ei heillä kyllä ollut helppoa jatkossakaan. Edessä
häämötti jo pakolaisen osa vieraassa maassa. Mutta sielläkin Herra oli heidän
kanssaan ja piti heistä huolen. Rohkaiskoon nämä Joosefin vaiheet niin meitä
miehiä kuin teitä naisiakin panemaan toivomme niihin sanoihin, jotka profeetat, apostolit ja Herra itse ovat lausuneet. Ne
pysyvät silloinkin, kun kaikki muu horjuu. Ne lahjoittavat anteeksiantamuksen ja hyvän omantunnon. Ne tuovat tulevaisuuden ja toivon.
